Jokin aika sitten entisen rakkaan lukioni historianopettaja Antti Kohi soitti minulle ja pyysi minua tekemään muutamia taikatemppuja kolmen opettajan syntymäpäiväjuhlilla. Innostuin tästä loistavasta tilaisuudesta päästä tapaamaan vanhoja tuttuja – olin nähnyt Ressun juhlasalin TV:stä eduskuntavaalikeskusteluareenana ja tuli nostalginen kaipuu päästä taas käymään vanhassa kunnon lukiossani.
Esityksen alku viivästyi useita kertoja, mutta lopulta n. klo 20.30 astuin yllätyksellisesti sisään juhlasaliin (oli kiva katsoa ihmisten ällikällä lyötyjä ilmeitä) ja aloitin temppuilun. Vellu (yksi sankareista) mainitsi heti alkuun, että olen kerran leikannut häneltä sormen giljotiinitempussa. Aloitin korttitempuilla, mutta Vellun yllätykseksi giljotiini oli valmiina vanhaa konkaria varten loppuhuipennuksena. Putoava tekosormi sai aikaan moninaisia reaktioita:) Hupi jatkui esitykseni jälkeen – sisään tuli joukko miesopettajia hurjissa vaatteissa ja hurjalla metelillä. Kohi, sukulaiseni Hatakka, vanha lukiotoverini Jussi sekä latinanopettaja Ilkka pistivät pystyyn perinteisen ratkiriemukkaan esityksen, jossa synttärisankarit Sonja, Johanna ja Vellu pyrkivät luolamiesten hurjaan klubiin suoriutumalla annetusta haasteesta. Kuvissa hurjat luolamiehet ja rajusta tehtävästä selvinnyt Vellu:
Myöhemmin melkoisen etevä bändi (jonka laulaja oli uusi Ressun opettaja) soitti hyvää musiikkia ja porukka tanssi innokkaasti yömyöhään asti. Musiikki oli niin kovaa, että juttelu vanhojen opettajien kanssa oli vaikeaa, mutta huutokilvalla se joten kuten onnistui. Oli todella mukavaa vaihtaa kuulumisia ja käyntikortteja (rehtori lupasi suosituksensa minulle, hain sitten mihin tahansa maailmalla:), vaikka latinanopettaja saattoi huomiooni karmivan kirjoitusvirheen kortissani – jonglöörin sijasta siinä lukee jonlööri:s! Noh, ainakin siitä saa vitsailtavaa jäykissä ja virallisissa esittely/tutustumistilanteissa:) Sain myös kaksi hienoa Ressu-merkkiä, jotka muistuttavat siitä, että Kerran Ressu on Aina Ressu.
Hieman ennen puoltayötä paukkuja riitti vielä uusiin tempauksiin – esiin otettiin sählymaalit ja pystyyn pistettiin oikea sählymatsi! Kotimatkalle lähdin vasta puolenyön bussilla, ja olin käsittääkseni ensimmäinen, joka lähti! Kyllä Ressun opet osaa! Alla vielä kuvia juhlivista opettajista:
Ja lopuksi juhlasalin tärkein viesti:
Oma panokseni ko. käskyn täyttämiseksi löytyy toisesta blogistani – täältä
Emil Anton 