Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2007

Uuden elämän merkkejä

Klara vappen kaikille! Työläisten ja p. Joosefin (työläinen par excellence) juhla on käsillä, ja sehän merkitsee sitä, että kevät on jo hyvässä vauhdissa ja kesä on jo pian ovella! Takapihamme koivuissakin alkoi näkyä jo uuden elämän merkkejä…

oib

Uuden elämän merkkejä ilmaantui myös minulle, kun sain piispalta sähköpostin, jossa todettiin, että Puolassa opiskelu ei olekaan tällä hetkellä ajankohtaista. Syyksi mainittiin hiippakunnan talous, mutta jos koko sydämestäni haluaisin lähteä, saisin kyllä todennäköisesti eri säätiöiltä tai muuta kautta rahoituksen hoidettua. Tai no, enpä tiedä, mutta otin viestin vastaan kaitselmuksellisena, ja seuraavana päivänä kaitselmus osoitti arvioni oikeaksi. Sain nimittäin katekeettisen keskuksen kesäleirisuunnittelutilaisuudessa tietää, että yliopistolla onkin viime syksystä asti tarjottu katolista teologiaa, ja ohjelma on piispamme hyväksymä. Kukaan ei luonnollisesti ole vielä valmistunut, mutta yksi on lähellä aineopintojen loppuun viemistä. Linjalle pääsee kuulemma vain täyttämällä lomakkeen ilman mitään pääsykokeita, jos on jo yliopiston opiskelija. Luulen, että käyn keskiviikkona katsastamassa tilanteen. Olen myös ollut yhdellä avoimella modernin teologian kurssilla, joka toimii ryhmätyöperiaatteella. Luennoilla ryhmät esittelevät koko porukalle omaa aihettaan (joku modernin teologian teos ja siitä nousseet ajatukset). Alla akateeminen vartti Helsingin yliopistosta:

15

Torstaina illalla oli erikoinen ja mielenkiintoinen tuokio, kun sain vieraakseni ystäväni Massimon lisäksi kaksi mormonilähetyssaarnaajaa (Yhdysvalloista kotoisin). Olin ollut Massimon kanssa temppelikierroksella avoimien ovien aikana ja tunsimme molemmat elder Bushin, joka tällä kertaa toi kaverikseen mukanaan elder Andersonin, norjalaista alkuperää (eikö näytäkin ihan viikingin pojalta?). Massimo teki meille maukasta pastaa, ja sen jälkeen kuuntelimme Patrick Madridin (www.patrickmadrid.com) ja Gary Colemanin (jonka pojan vanhin Anderson tunsi henk.koht.) välisen dialogin (herrasmiesmäisen väittelyn) tietokoneelta. Kyseessä oli ensimmäinen virallinen katolis-mormoni keskustelutilaisuus USA:ssa vuonna 1990 aiheista Suuri luopumus (joo vai ei?) ja Jumala (yksi vai monta?). Ehdimme kuunnella ensimmäisen tunnin, aika lensi ja poikien piti ehtiä kotiin nukkumaan. Sovimme, että kuuntelemme toisen tunnin Massimon luona ensi lauantaina. Mp3:n voi muuten ostaa ja ladata em. Madridin sivuilta.

morm

Mormonit asuvat Martinlaaksossa, joten menin heidän kanssaan samalla bussilla Myyrmäkeen. Olin yötä Uomakujalla, koska seuraavana aamuna minulla oli taikuriesitys Uomarinteen koululla kykyjuhlassa. Oli taas kiva nähdä sivarinaikaisia kavereita. Esitykset menivät ok, vaikka niiden välissä kadotin taikalaukkuni ja löysin sen vasta vähän ennen lähtöäni.

u

Koulusta poistuttuani en löytänyt avaimiani, ja tajusin, että minulla ei ole edes takkiani, jonka taskussa avaimet tod.näk. olisivat. Menin takaisin Uomakujalle ja soitin Siukosen ovikelloa. Ei vastausta. Kuuntelin postiluukusta – tv pauhasi. Soitin puhelimeen. Ei vastausta. Soitin kännykkään. Vastaus. Jee. Pääsin sisään ja sain takin ja avaimet. Mutta jo seuraavana päivänä eli lauantai-iltana kotiin palatessani tajusin, että en taaskaan löydä avaimiani, vaikka tällä kertaa oli takki päällä. Olin jo kotiovella, ketään ei ollut kotona. Epäilin, että olin jättänyt avaimet kotiin. Ei muuta kuin takaisin bussiin ja Myyrmäkeen yöksi. Eilen sunnuntaina pääsin kotiin isän avaimella ja löysin avaimeni naulasta. Että klara vappen!

Porvoon popolot ja Hanna-Maarian pippalot

Noniin taas tulee päivitystä. Viime viikon tiistaina olin Catholic Students’ Clubissa katedraaliseurakunnassa – tällä kertaa kansainvälinen porukkamme koostui jenkki Emilystä, jenkki Bobista, puolalaisesta maukasta leivosta meille tehneestä Juliasta, isä Manuelista (Esp) sekä suomalaisista Pilvistä ja Markosta:

csc

Perjantaina päädyin taas kerran Porvooseen. Sijaistin edelleen Puolassa ollutta sisar Eugeniaa ja opetin ussaa porvoolaisille nuorille. Pariin otteeseen minua juoksutettiin koulusta toiseen eikä oppilaita löytynyt, ja kerran pääsin omien oppilaitteni sijasta puhumaan koko luokalliselle ev.lut. oppilaita aivan yllättäen. Lounaaksi söin hyvää rullakebabia ja mukava bussikuski antoi minun matkustaa toisen matkan ilmaiseksi, vaikka Porvoossa liput kelpaavat oikeasti vain yhteen matkaan, vaihto-oikeutta ei ole. Vapaina tunteina päätin mennä tutustumaan Runebergin taloon, josta on tehty museo. Tässä herra R:

runis

Tässä puolestaan hänen upea olohuoneensa:

sali

Museonaisten kanssa tovin jutusteltuani jatkoin matkaa seuraaviin kouluihin. Eräässä koulussa oli ihmetyksekseni kuva puolalaisesta pikkukaupungista, jossa olen itse ollut ja josta ko. koulu (jota muuten kaverini Tuomo on pienenä käynyt) oli saamassa tulevalla viikolla vierailijoita – onnea lausumisyrityksissänne:

cze

Kauniin Porvoon-matkan jälkeen back home – takaisin huligaanien Helsingissä:

roskat

Illalla menin äiti Teresan sisarten luokse messuun, jonka vietti uusi pappi, joka on kotoisin Intiasta. Suomessa on myös uusi sisar Intiasta (aivan toisesta osasta, kuten ihonvärien suuri ero osoittaa). Tässä uudet tulokkaat poseeraavat yhdessä:

sisko

Lauantaina oli vuorossa toiset lähisukua keränneet synttärijuhlat, tällä kertaa serkkuni Hansin tyttären Hanna-Maarian. Tässä synttärisankari, joka täytti täydet 10 vuotta, soittaa juhlavieraille viulua äitinsä säestyksellä:

hmm

Juhlilla esiintyi myös Taika-Petteri, jonka kanssa olin jongleerannut joskus melkein vankilassa:) Helsingin vankilassa oli vierailupäivä ja me ja äiti Teresan sisaret olimme ohjelmassa mukana. Tälläkin kertaa Taika-Petteri otti minut esitykseensä mukaan ja jongleerasimme lasten iloksi (Taika-Petteri teki myös vatsastapuhumista):

mä

Näiden juhlien ansiosta oli koolla juuri se toinen puoli suvusta, joka ei ollut paikalla siskoni Sofin synttäreillä. Tässä poseeraavat Isä ja poika, enoni Markku ja hänen poikansa Hanna-Maarian isä Hans eli serkkuni:

hama

Tässä poikansa kanssa mietiskelee Hansin veli, Markun poika ja serkkuni Jari:

jari

Ja tässä Hansin veli, Kengurumeininki-yhtyeen laulaja, joka viihdytti lapsia esityksellään:

kla

Taustalla Taize-risti – paikkana oli Myyrmäen kirkon nuorisotilat. Lopuksi voimme ihailla vielä Runebergin ketunnahkakokoelmaa:

ketut

Palaillaan!

Sofin pippalot ja Porvoon popolot

Tällä kertaa vuorossa kuvapainotteinen posti. Viime lauantaina oli siskoni Sofin synttärijuhlat sukulaisille Myyrmäessä. Perhe on paras, kuten sanotaan, ja by extension suku, niin kuin englanniksi ja puolaksi (family ja rodzina) ja monilla muilla kielillä käytetään samaa sanaa perheestä ja suvusta:) Eli siis oli mahtavaa nähdä rakkaita sukulaisia ja viettää siskoni aikuistumista. Ruokatarjoilu oli huippuluokkaa, äidin ja Sofin kokkaukset ja leipomiset saivat paljon kehuja, ja aivan oikein! Tässä Sofian juhlallinen kakunleikkaushetki mumman henkisen tuen vahvistamana:)

Sofimumi

Tässä taas kutsuvieraat todistamassa, ihailemassa ja tallentamassa kakunleikkaushetkeä:)

Joukko

Sitten hieman kuvia paikalla olleesta porukasta:) Ensiksi poseeraavat äitini Seija ja hänen siskonsa eli tätini Sari:)

siskot

Sitten poseeraavat samasta sisarussarjasta enoni, veljekset Timo ja Harri:)

velit

Juhlien jälkeen jotkut meistä lähtivät pienille jatkoille ”Redariin” eli Myyrmäen Las Vegasiin. Ajoimme mm. hyvät kilvat rallisimulaattorilla ja nautimme tummasta budêjovickýsta:) Alla kuvassa enoni Timon (joka muuten toi minulle kauan kaivatun mahtavan sukupommin eli Stenrothin suvun Intermezzon – ks. http://www.stenroth.net) pojat, Daltonin veljekset: Ari (et.vas.), Antti (et.oik.), Veikko (tak.oik.), Mikko (tak.vas.).

veljesset

Sofin synttäreiden ja vikalla 53:lla kotiin palaamisen jälkeen nukuin yli puoleenpäivään. Iltapäivällä Juho ja Dorota ottivat yhteyttä ja tarjosivat matkaa Porvooseen ja siellä diasporamessuun osallistumista, mikä sopi hienosti ohjelmaani. Olen ollut Porvoossa vain niin pienenä, ettei siitä ole pahemmin muistikuvia. Pitkään olen halunnut käydä tässä kauniissa vanhassa kaupungissa, ja nyt saamme nauttia kuvista:)

Ortodoksikirkko, jossa katolinen messu pidettiin (ja pidetään kerran kuussa):

ort

Minulla on vain yksi porvoolainen kaveri Tuomo, ja soitin hänelle kertoakseni terveiset ”kotoa” (hän oli Hesassa). Tuomo oli juuri ollut Suomenlinnassa, mikä oli hauska yhteensattuma, sillä ensimmäinen nähtävyyteni Porvoossa oli seuraava:

tykki

Tämän jälkeen sain todella tuntea olevani Vanhassa kaupungissa, kun näin seuraavan auton ajamassa kohti vanhaa kaupunkia:

auto

Näkymä vanhalta sillalta:

talot

Vanhaa kaupunkia, vanhoja taloja, ja Porvoon versio Neitsytpolusta:

neissy

Kauniin Porvoon-matkan jälkeen back home – takaisin vandaalien Vantaalla:

lasi

Tämä näky on Hakunilasta, jossa sain tänään tehdä aikamoisen kierroksen. Vanha yläasteaikainen uskonnonopettajani sisar Eugenia on joutunut menemään Puolaan hoitamaan isänsä hautajaisia ja äitinsä hoitoa. Katekeettisesta keskuksesta pyydettiin minua sijaistamaan sisarta vantaalaisten ala-asteiden opetuksessa, joten sain tänään maistaa katolisen uskonnonopettajan rankkaa mutta oikeastaan aika hauskaa ja palkitsevaa elämää. Yhden päivän aikana kävin viidessä eri koulussa (Kimokuja, Hevoshaka, Pallastunturintie, Hakunilanrinne, Hakunila), vaikka viimeisestä koulusta oppilaita ei löytynytkään eikä tuntia täten pidetty. Joka tapauksessa saimme hedelmällisiä pääsiäiskeskusteluja aikaan niin 0-luokkalaisten kuin 5-luokkalaistenkin kanssa, ja kokemuksen päätteeksi nukahdin autuaasti sängylleni pitkän päivän päätteeksi:) Kauniita unia!

Pääsiäisviikkovisiittejä Vantaalla

Pääsiäismaanantaina, tiistaina ja keskiviikkona kävin kolmella visiitillä eri puolella Vantaata. Maanantaina Juho ja Dorota kutsuivat Lapin-matkan porukan ja erään toisen puolalaisen (jolla oli erikoinen nimi: Kuba) kylään auttamaan ylijääneiden pääsiäisruokien syömisessä:) Luukas-vauva nukkui junassa mutta heräsi junan ovien tekemään ääneen (jota bussitkin usein tekevät ja jotka kuulostavat ilmavaivoilta). Myöhemmin kun hänet piti herättää eikä se onnistunut, keksin simuloida tuon ilmapaineäänen ja tuotin sen suullani vauvanvaunujen lähellä ja johan poika heräsi:)

Kotiin saavuin maanantaina Juhon tuomana klo 22.30 ja katsoin hieman aika hyvää YLE:ltä tullutta dokumenttia Legionaries of Christ – seminaarista Roomassa. Tiistaina minut oli kutsuttu Myyrmäkeen amerikkalaisen vaihto-oppilaan Emilyn kanssa erään virolaisen (mutta Suomessa kauan asuneen) tuttavaperheen luokse, johon kuuluu äiti Krista ja kolme tytärtä. Keskimmäinen tytär esitti napakoiden kommenttiensa ja sanavalintojensa lisäksi temppuja perheen kanilla (kuva alla). Vesperien jälkeen siirryin isoäitini luokse, ja siellä olin perinteisesti yökylässä.

triinu

Tänään tiistaina päätin jatkaa koulukierrostani Ressun ja peruskoulun jälkeen. Kävin Uomarinteen koululla tapaamassa vanhoja kunnon opettajia ja nuoria kivoja oppilaita sekä sivaritoveriani Abdia, joka on lopettanut sivarin mutta jäänyt kesälomaan asti kouluavustajaksi. Tänään sattui olemaan erään opettajan 50-vuotisjuhlat, joten rehtori kukitti hänet ja opettajat esittivät hänelle omaperäisen onnittelulaulun (kuva alla).

Kari

Rehtori ja vararehtori olivat sattumoisin juuri puhuneet minusta ennen kuin tänään ilmestyin koululle. Minua pyydettiin taikomaan koulun kykyjuhlille kuun lopulla, ja tietysti lupauduin, ellei mitään sen kummempaa tapahdu. Rehtorin ja opettajien lisäksi juttelin terveydenhoitajan, keittiöhenkilökunnan ja tietysti oppilaiden kanssa. Eräältä oppilaalta, serkkuni tyttäreltä nimittäin, sain kutsun syntymäpäiväjuhlille kuun lopussa:) Abdi tarjosi minulle lounaan koulun ruokalassa, ja jälkiruokaa tarjottiin 6a-luokan karkkilaatikosta. Alla poseeraavat luokan hulivilit:)

6a

Pääsiäinen

Hyvää pääsiäistä kaikille! Pyhä viikko oli mahtava kuten aina. Triduum sanctum (kiirastorstaimessu, pitkäperjantain liturgia ja la-su-yön pääsiäisvigilia) tuli tänä vuonna vietettyä Marian kirkossa Meilahdessa. Kuoro lauloi kaunista gregoriaanista musiikkia ja kiirastorstaina näin ensimmäistä kertaa jalkojenpesun Suomessa (kuva alla). Pitkäperjantaina ystäväni Lucan kanssa osallistuimme lyhyeen retriittiin Opus Dein uudessa keskuksessa, vigiliaan tuli mukaan Havukoskella asuva yliopistokaverini Kristo ja Ressu-kaverini John, molemmat ensimmäistä kertaa katolisessa messussa, puhumattakaan pääsiäisyön vigiliasta, ja molemmat tykkäsivät.

jalat

Vigilian jälkeen pelasimme kavereiden kanssa Nintendo Wii-peliä, jossa ohjainten sijasta videopeliä ohjataan omilla kädenliikkeillä. Kokeilimme eri urheilulajeja (nyrkkeily, golf, tennis…) ja meillä riitti hupia myöhään yöhön asti. Pääsiäissunnuntaina oli siskoni Sofian syntymäpäivä. Hän täytti 18 v ja tuli aikuiseksi. Hän, veljeni Alex ja setäni Munqith olivat kaikki meillä. Menimme klo 13.30 katsomaan yhdessä elokuvaa – Mr. Bean’s Holiday:) Bean oli vanha sama hassu itsensä, hieman ennalta-arvattava mutta aina varmasti viihdyttävä:)

sofi

Elokuvan jälkeen oli vuorossa synttärien juhlinta. Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, ja lopulta Sofia sai etsiä lahjaansa vastineeksi erilaisista lauluesityksistä. Vaatekaappiin piilotettu joululahjapaperiin paketoitu ja pääsiäiskortilla varustettu veljen versiota yhtä mallia uudempi digikamera löytyi lopulta Aida-koiran leluvainun avulla:)

aida

Sain myös kutsun vierailulle muutamilta ystäviltä – Juholla ja Dorotalla on jäänyt paljon yli pääsiäisruuista ja seurakuntalainen Krista, joka informoi minua pääsiäisen ohjelmistosta (joka oli yllättävän katolinen: Johannes Paavali II ja Äiti Teresa – elokuvat tulivat YLE:ltä), kutsui minut ja Emilyn vierailulle, jonka toivon tapahtuvan huomenna, jotta sen jälkeen voisin mennä mummalaan yökylään ja keskiviikkovisiitille Uomarinteen kouluun. Jäämme odottelemaan uutisia näiltä vierailuilta. Until then, muistakaamme, että pääsiäinen jatkuu vielä pitkään! Joten boas festas!

juhla

Yläaste – Ala-aste – Sänky – Kirkko – Koti

Tänään tiistaina oli kyllä erikoinen päivä. Viime perjantaisen Ressun lukion visiitin jälkeen jatkoin regressiivistä aikamatkaani formatiivisessa historiassani ja menin aamuseitsemältä vanhalle kunnon yläasteelleni Havukosken koululle (alla kuvassa). Koulun opettaja Kimmo Pekkanen oli soittanut minulle ja pyytänyt minua kertomaan katolisuudesta kristinuskokurssilla yli 100 kasiluokkalaiselle koulun auditoriossa, jossa seitsemisen vuotta sitten olen esiintynyt taikurina ja jonglöörinä yhdelle suurimmista yleisöistäni.

Aloitinkin esitykseni tänään ottamalla silkkiliinan pois tyhjästä (kieltä ja hampaita lukuun ottamatta) suustani. Esitystä ennen vietin hetken vahtimestari Merjan kanssa, joka muisti minut ja siskoni Sofian hyvin (Sofi kävi saman koulun minun jälkeeni). Emme kuitenkaan harmiksemme saaneet tekemääni videopätkää toimimaan koulun laitteilla monista yrityksistä huolimatta. Myöhemmin auttaneet opettajatkaan eivät onnistuneet, joten vastoinkäymisiltä ei vältytty.

havis

Kasiluokkalaisille ei ole maailman helpointa puhua syvästä teologiasta eikä vaativasta moraalista, kuten voi hyvin kuvitella. Pieni muuri tuntui olevan välillämme, vaikka toisaalta kotoisa ja tuttu ilmapiiri ja paikka helpotti selvästi, ja tylsistyneiden vastapainoksi jotkut tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita. Ainakin nuorilta tuli lopussa aplodit eikä buuaukset, vaikka olin todennäköisesti juuri puhunut kaikkien heidän ihanteidensa vastaisesti:)

Ehkäisyä ja muita ihmisen seksuaalisuuden arvoa alentavia asioita piti tietysti käsitellä, ja voi olla, että jotkut ymmärsivät pointin. Jossain määrin yleisö tuntui reagoivan perinteiseen ruokaesimerkkiin roomalaisten mässäily- ja oksennusjuhlista. Hauskinta oli, kun esimerkkiin johdatellessani kysyin syömisen luonnollisia vaikutuksia (hakemani asiat ovat tietty ravitseminen ja nälän tyydyttäminen), ja joku vastasi: ”kakka”.

Paavin valtaa ja erehtymättömyyttä käsiteltiin myös jonkin verran, samoin pelastumisen mahdollisuutta kirkon ulkopuolella ja kuolemanjälkeistä elämää yleensäkin. Myös naispappeus ja pappien selibaatti sekä avioliiton rikkomattomuus saivat osansa. Aborttia ei ehditty käsitellä, mutta onneksi minulla oli aiheeseen liittyviä esitteitä, joita jaoimme auditoriosta poistuville oppilaille.

Tunnin jälkeen oli ”pitkä” välitunti (30 min joka meni hetkessä ohi), jonka aikana pääsin opehuoneeseen tapaamaan vanhoja kunnon opettajiani. Vanhat kunnon Antero Kaalamo, Soili Berghäll, Kaarina Kauppinen, Teija Kettunen, Seija Kemppinen, Sirkka Selvenius, Eero Pohjakallio, Liisa Viikari ja monet muut were there – still there. Kaikki kysyivät vuorollaan kuulumisiani ja siskoni kuulumisia, joten niitä tuli kerrottua. Kysymyksiin kielitaidostani ym. ohjasin kiinnostuneet luonnollisesti tälle blogille:)

naisopet

Kun kellot soivat ja opettajat lähtivät tunneillensa, vanha kunnon Opo ilmestyi paikalle, joten visiittini pidentyi siinä mukavasti jutellessa. Opo kaivoi esiin vanhan luokkakuvani ja siskoni luokkakuvan. Yhtäkkiä tunti olikin jo ohi ja opet ilmestyivät taas opehuoneeseen. Sain kerrottua Eero Pohjakalliolle, että solussa on 10 biljoonaa atomia – vastaus kysymykseen, jolla härnäsimme häntä parin kaverin kanssa lähes koko yläasteen ajan.

Oli niin outo olo, kun toisaalta opettajat näyttivät niin samanlaisilta ja koulu oli niin tuttu, että tuntui aivan siltä, etten olisi ollut kauaakaan poissa Havukosken koulusta. Toisaalta taas tuntui päinvastaiselta – ihmettelin, että vieläkö täällä on samat opettajat – aivan kuin olisi ikuisuus kulunut omista ajoistani. Eräältä oppilaalta sain selville, että matikanopet ovat edelleen levittäneet tietoa siitä, että olin opetellut yläasteaikanani piin ulkoa yli sadan desimaalin tarkkuudella – tarkka luku oli 135:)

Lopulta tuli aika lähteä paluumatkalle, mutta ajattelin, että kun kerran lukiossa ja yläasteella on käyty, niin miksei sitten poikettaisi myös ala-asteen kautta – sehän on aivan kotini naapurissa. Uskomatonta kyllä, siellä se vanha kunnon Airi Kivimäki edelleen opetti neljäsluokkalaisia samassa luokassa kuin minua 10 vuotta sitten! Eikä ollut miksikään muuttunut – sama iloinen ja kiva luokanope kuin aina ennenkin. Airi yllättyi iloisesti käynnistäni ja antoi minun jäädä hetkeksi juttelemaan oppilaiden kanssa. Tein heille myös taikatempun ja lupauduin tulemaan koulun juhliin taikomaan 15.5. ellei mitään vakavampaa estettä tule.

airi

Tunnelma oli tuttu, koska olin juuri vuoden sivarissa toisella ala-asteella, mutta outoa oli se, että tällä kertaa kyseessä oli oma vanha ala-asteeni. Jotenkin paikka näytti paljon pienemmältä kuin 10 vuotta sitten (mistäköhän johtuu – Airi tietysti ensimmäisenä ihmetteli ja oppilaat kyselivät pituuttani!), ja olen tottunut siihen, että ko. luokkahuoneessa minä olen oppilas ja joku muu avustaa, kun taas nyt sain pistää sivaritaitojani hetkeksi käytäntöön ja avittaa erästä poikaa englannintehtävissä. Ennen lähtöäni annoin oppilaille myös tämän blogini osoitteen, joten jos luette tätä lapsukaiset, niin kommentoikaa ihmeessä ja antakaa kuulua itsestänne!

lk4

Kotiin saavuttuani nukahdin pian sängylleni, sillä olin herännyt harvinaisen aikaisin ja takana oli niin erikoinen kokemus, että ruumiini ja sieluni kaipasivat akkujen latausta. Yhtäkkiä tajusin, että kello onkin jo yli viisi! Minun oli tarkoitus mennä krismamessuun kuudeksi, mutta nyt ehdin vasta 17.20 bussiin, joten myöhästyin hieman, mutta meninpä kuitenkin. Krismamessu on tärkeä tapahtuma katolisessa kirkossa Suomessa – se pidetään kerran vuodessa ja siinä ovat mukana kaikki papit koko maasta. Koska tunnen monet heistä hyvin, halusin ehdottomasti tavata heitä ja antaa heille vietäväksi omaan seurakuntaansa ilmoituksen Hyviä uutisia – sivustosta, josta eräs pappi minua kiittikin.

krisma

Messun jälkeen minun oli tarkoitus mennä Myyrmäkeen äidin ja isoäidin luokse, mutta Juho ja Dorota tarjosivat kyytiä kotiin ja otin tarjouksen vastaan muistamatta alkuperäistä suunnitelmaani ennen kuin vasta matkalla. Tyypillistä minua:s Ehkäpä menen Myyrmäkeen huomenna ja käyn sitten ylihuomenna Uomarinteen koululla päättämässä koulukierrokseni – siis koulussa, jossa olin vuoden siviilipalveluksessa. Kerron siitä sitten, jos onnistuu. Tämä viesti on tässä kuitenkin sen ansiosta, että tulin vahingossa kotiin! Nyt kello on jo yli kymmenen, joten se on menoks, mutta palaillaan!