Uuden elämän merkkejä

Klara vappen kaikille! Työläisten ja p. Joosefin (työläinen par excellence) juhla on käsillä, ja sehän merkitsee sitä, että kevät on jo hyvässä vauhdissa ja kesä on jo pian ovella! Takapihamme koivuissakin alkoi näkyä jo uuden elämän merkkejä…

Uuden elämän merkkejä ilmaantui myös minulle, kun sain piispalta sähköpostin, jossa todettiin, että Puolassa opiskelu ei olekaan tällä hetkellä ajankohtaista. Syyksi mainittiin hiippakunnan talous, mutta jos koko sydämestäni haluaisin lähteä, saisin kyllä todennäköisesti eri säätiöiltä tai muuta kautta rahoituksen hoidettua. Tai no, enpä tiedä, mutta otin viestin vastaan kaitselmuksellisena, ja seuraavana päivänä kaitselmus osoitti arvioni oikeaksi. Sain nimittäin katekeettisen keskuksen kesäleirisuunnittelutilaisuudessa tietää, että yliopistolla onkin viime syksystä asti tarjottu katolista teologiaa, ja ohjelma on piispamme hyväksymä. Kukaan ei luonnollisesti ole vielä valmistunut, mutta yksi on lähellä aineopintojen loppuun viemistä. Linjalle pääsee kuulemma vain täyttämällä lomakkeen ilman mitään pääsykokeita, jos on jo yliopiston opiskelija. Luulen, että käyn keskiviikkona katsastamassa tilanteen. Olen myös ollut yhdellä avoimella modernin teologian kurssilla, joka toimii ryhmätyöperiaatteella. Luennoilla ryhmät esittelevät koko porukalle omaa aihettaan (joku modernin teologian teos ja siitä nousseet ajatukset). Alla akateeminen vartti Helsingin yliopistosta:

Torstaina illalla oli erikoinen ja mielenkiintoinen tuokio, kun sain vieraakseni ystäväni Massimon lisäksi kaksi mormonilähetyssaarnaajaa (Yhdysvalloista kotoisin). Olin ollut Massimon kanssa temppelikierroksella avoimien ovien aikana ja tunsimme molemmat elder Bushin, joka tällä kertaa toi kaverikseen mukanaan elder Andersonin, norjalaista alkuperää (eikö näytäkin ihan viikingin pojalta?). Massimo teki meille maukasta pastaa, ja sen jälkeen kuuntelimme Patrick Madridin (www.patrickmadrid.com) ja Gary Colemanin (jonka pojan vanhin Anderson tunsi henk.koht.) välisen dialogin (herrasmiesmäisen väittelyn) tietokoneelta. Kyseessä oli ensimmäinen virallinen katolis-mormoni keskustelutilaisuus USA:ssa vuonna 1990 aiheista Suuri luopumus (joo vai ei?) ja Jumala (yksi vai monta?). Ehdimme kuunnella ensimmäisen tunnin, aika lensi ja poikien piti ehtiä kotiin nukkumaan. Sovimme, että kuuntelemme toisen tunnin Massimon luona ensi lauantaina. Mp3:n voi muuten ostaa ja ladata em. Madridin sivuilta.

Mormonit asuvat Martinlaaksossa, joten menin heidän kanssaan samalla bussilla Myyrmäkeen. Olin yötä Uomakujalla, koska seuraavana aamuna minulla oli taikuriesitys Uomarinteen koululla kykyjuhlassa. Oli taas kiva nähdä sivarinaikaisia kavereita. Esitykset menivät ok, vaikka niiden välissä kadotin taikalaukkuni ja löysin sen vasta vähän ennen lähtöäni.

Koulusta poistuttuani en löytänyt avaimiani, ja tajusin, että minulla ei ole edes takkiani, jonka taskussa avaimet tod.näk. olisivat. Menin takaisin Uomakujalle ja soitin Siukosen ovikelloa. Ei vastausta. Kuuntelin postiluukusta – tv pauhasi. Soitin puhelimeen. Ei vastausta. Soitin kännykkään. Vastaus. Jee. Pääsin sisään ja sain takin ja avaimet. Mutta jo seuraavana päivänä eli lauantai-iltana kotiin palatessani tajusin, että en taaskaan löydä avaimiani, vaikka tällä kertaa oli takki päällä. Olin jo kotiovella, ketään ei ollut kotona. Epäilin, että olin jättänyt avaimet kotiin. Ei muuta kuin takaisin bussiin ja Myyrmäkeen yöksi. Eilen sunnuntaina pääsin kotiin isän avaimella ja löysin avaimeni naulasta. Että klara vappen!