Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2007

Lastenleiri II viikko Stella Maris 6/2007

Palasin juuri Stella Marisin leirikeskuksesta lastenleiriltä. Vapaata on vain 2 päivää, ja sitten palaan samaan paikkaan sporttileirille. Olen siis ohjaajana, vaikka seura tekeekin joskus kaltaisekseen, varsinkin minunkaltaiseni kaverin. Koska aika on tiukilla tässä välissä, postitan vain lyhyesti joitain kuvia leiriltä ja tasavallan presidentin kesäasunnolta ja toivon raportoivani tarkemmin sitten toista leiriviikkoa, kun on enemmän aikaa loppukuusta. Ai että mitä? Ai pressasta vai? No ei se ollu vitsi, I REALLY MET THE PRESIDENT OF FINLAND jo toista kertaa, edustin eri uskontojen nuorten delegaatiossa Suomen katolista nuorisoa. Alla kuvia.

samu

Tässä Samuel, slovakialaisen ystäväperheen poika, joka tuli leirille ”alaikäisenä” 4,5v, mikä näkyi kyllä (uhmaikä ei sovi leirille), mutta yleisesti ottaen leiri meni mainiosti häneltä ja kaikilta. Teimme matkan Köyliöön p.Henrikin kuolinpaikalle, kuvassa nuorin ja vanhin vaeltaja:)
Köyliön kirkkokarilla, järven keskellä sijaitsevalla pikkusaarella Samuel ilmoitti ”muwwaon kakkahätä” – sain uuden kokemuksen toimiessani elävänä ulkohuussina joidenkin metrien päässä alttarista ja piispasta.

köyliö

Tässä Anthony, joka leikki afrikkalaista. Tai no siis hänhän on afrikkalainen mutta omena suussa vielä enemmän:)

ant

Sitten PRESSAN kanssa kahden hienossa Kultarannan asunnossa. Ryhmäkuva talon ulkopuolelta Naantalin auringosta. Näimme myös kuuluisat pressan kissat ja saimme kivalta adjutantilta juhannusvihanneksia:)

tarja
pressa
juhannus

Leirille palattuani oli kaunis ruusukkohetki lasten tekemillä paperikukkasilla ja kynttilöillä varustettuna…seuraavassa kuvassa leiriläisiä viimeisenä päivänä, viimeisessä perinteinen leirisisar Barbara Jyväskylästä laulattaa lapsia viimeisenä iltana ja sanoo Bassorumpu ja Hula-Hula-vanne:)

ruusu
kidit
baababa

Mainokset

Poland – Puola 8.6. + extra bonus

Well it’s time to end the week and end our story too with the events of the last morning, some extra pictures and a bonus section. On Friday morning nothing special happened, we took a shower, took our bags, gave the keys to the Norwegian speaking guy nextdoor, took two buses to the airport, bought some Polish chocolate and wodka, visited the airport chapel and flew back home to Finland. Before getting on the plane we stopped at ”Coffee heaven” to have our last cup of coffee/hot chocolate – or cacao, whichever, Poles claim there’s a difference. We also ran into the cherry-issue on the trip – Poles have two words also for cherry and they claim they’re totally different (one is sweet, the other not).

jk
ek

On koittanut viikonloppu ja kertomuksemme loppu. Tässä postauksessa käydään läpi viimeisen aamun tapahtumat, julkaistaan extra-kuvia ja pieni bonus-osio matkan huvituksista. Perjantaiaamuna ei oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Kävimme suihkussa, annoimme avaimet norjaa puhuvalle naapurille ja matkasimme kahdella bussilla lentokentälle. Ositmme puolalaista suklaata ja vodkaa, kävimme lentokentän kappelissa ja lensimme takaisin koti-Suomeen. Ennen koneeseen astumista pysähdyimme ”Coffee heaven” – nimiseen paikkaan juomaan viimeiset kupposet kahvia/kaakaota – tai kuumaa suklaata, ihan sama, puolalaisten mielestä niillä on jotain eroa. Matkalla törmättiin siihenkin, että puolalaisille kirsikka ei ole vain kirsikka vaan sillekin on kaksi eri sanaa jotka on kuulemma ihan erilaisia keskenään (toinen makea, toinen ei).

Bonus

Time for some Bonus fun then. The first and perhaps funniest thing is a combination of many things actually. First of all Fr.Pawel never seemed to get Jason’s name right. He called him Jansson, Jenson, Johnson, Jeson and whatnot:) This was funny enough but then we met the Kurd from Sweden and he encouraged us to go to clubs and find ”heta tjejer”, that is, party and pleasure was his advice to us. And then thinking about the party with the nuns and priests I made a Swedish accent imitation of the word ”party” (with the ”r” and the ”t” pronounced too long) and so we joked about Jansson and partying a lot – click here to enjoy a short clip:)

Bonuksen aika. Ensimmäinen ja yksi hauskimmista on useiden juttujen yhdistelmä. Ensinnäkin isä Pawel sanoi Jasonin nimen lähes aina väärin – hän kutsui häntä Janssoniksi, Jensoniksi, Johnssoniksi, Jesoniksi ja vaikka miksi:) Se oli jo tarpeeksi hauskaa, mutta sitten tapaamamme Ruotsissa asuva kurdi kehotti meitä menemään klubeihin löytämään ”heta tjejer”. Hänen neuvonsa oli siis bailaaminen ja nautinto, ja sitten kun yhdistin päässäni Janssonin, tämän miehen ja nunnien ja pappien bailut, rupesin hokemaan ruotsalaista imitaatiota sanasta ”party” (jossa ”r” ja ”t” lausutaan liian pitkinä), ja Jason omaksui vitsin heti. Klikkaa tätä nauttiaksesi pienestä näytepätkästä:)

Other things we laughed at included:
* Emil’s incapability of drinking more than one glass of wine/one can of beer (you see it in the balance and conduct) and as a contrast the capability (or rather tendency) to drink very fast drinks that could (and perhaps should) be drunk much more slowly. Also, the contrast between Emil’s +-0 (except the Irish coffee at the end!) and Jason’s..well, almost obsessive sympathy for&inclination/need to get a hold of a cup of coffee
* Emil’s walking at least 2 m ahead all the time figuring out which way to go, but being confused almost at every new turning. Also, Emil’s forgetfulness of where all important things are:s
* Jason’s friendly teasing and ’slight’ exaggeration whenever he’d tell stories of what had happened during the day. Once he tied his camera around his wrist and when throwing a coin into the lucky waters of Wieliczka he pretended to accidentally throw his camera as well. I reacted a bit and was fooled, but when Jason told the story to Damian my reaction had been evolved into a whole Hollywood scene, hilarious to watch but far from reality:)

Muita asioita, joille naurettiin, olivat mm. seuraavat:
* Emilin kyvyttömyys juoda yhtä viinilasia/oluttölkkiä enempää (se näkyy tasapainossa ja käytöksessä), ja toisaalta kyky (tai taipumus) juoda harvinaisen nopeasti juomat, jotka voisi (ja ehkä pitäisi) juoda paljon hitaammin. Myös kontrasti Emilin kahvinjuonnin nollatoleranssin (paitsi lopun Irish kohvi) ja Jasonin lähes pakkomielteisen kahvitarpeen välillä.
* Emilin vähintään 2 m edellä käveleminen ja tiennäyttäminen/-johtaminen, mutta jatkuva oikeasta suunnasta pihalla oleminen:s Samoin Emilin hajamielisyys siitä, missä kaikki tärkeät asiat olivatkaan:s
* Jasonin kaverillinen kiusaaminen/piikittely/kuittailu sekä ’lievä’ liioittelu tarinankerronnassa. Kerran hän sitoi kameransa ranteensa ympärille, ja kun hän oli heittämässä kolikkoa Wieliczkan onnenlampeen, näytti siltä, että kamera olisi lähtenyt lentoon rahan mukana. Reagoin vähän ja tulin huijatuksi, mutta kun Jason kertoi tarinan Damianille, reaktioni oli kehitetty jo kokonaiseksi Hollywood-kohtaukseksi, äärimmäisen hupaisaa katseltavaa mutta kaukana todellisuudesta:)

Photo Bonus

As we are both over 190cm our height was mentioned a couple of times. Jason and the sister from the Philippines:
pituus
Olemme molemmat yli 190cm pitkiä, joten pituutemme mainittiin muutamaan otteeseen. Jasonin ja filippiiniläissisaren pituusero:)

Finnish gas station advertising with the help of our language:
tankkaa
Suomalainen bensa-asema mainostamassa suomen kielellä:) Mainos sanoo: ”Tankkaa suomeksi: ’Tankkaa'”

The stupidest warning we saw: ”make sure the lift/elevator is behind the doors before stepping in”
uwaga
Tyhmin näkemämme varoitus: ”varmista, että hissi on ovien takana, ennen kuin astut sisään”

We had a lot of fun with Polish toilets, some of which have an unnecessary addition which I won’t describe in detail here you either know it or then you’ll have to experience it when you go to Poland. Here’s a picture of the deepest toilet in Poland, in Wieliczka
vessa
Saimme paljon hupia puolalaisista vessoista. Jotkut niistä sisältävät ylimääräisen lisän, jota en lähde tässä kuvailemaan, joko tiedät, mistä on kyse, tai sitten saat kokea sen jonain päivänä. Kutsuimme näitä vessoja ”tarjotinvessoiksi” – tässä taas kuva Puolan syvimmästä vessasta Wieliczkasta.

Poles have a funny tendency to add the definite article to words and places where it’s not needed. In this little cafe in the Wadowice you could buy the cakes:
cakes
Puolalaisilla on hauska taipumus lisätä englannissa artikkeli ”the” sinne, mihin sitä ei tarvita. Tässä kahvilassa Wadowicessa voi ostaa kakkuja.

In Wadowice the Italian nightmare: pizza with pineapple and banana, and the best part, outside the picture though, ketchup!
‘a pizz
Italialaisten painajainen Wadowicessa: pitsaa ananaksen ja banaanin sekä kuvan ulkopuolisen ketsupin kanssa!

In Cracow we also saw a Lutheran church! A slight contrast to the modern Finnish Lutheran parish church buildings:
lut
Krakovassa näimme myös luterilaisen kirkon! Pieni ero moderneihin suomalaisiin luterilaisiin seurakuntakirkkorakennuksiin!

Foto Extra

For these last photos we give the credits to Anna Bierla. She took these beautiful, artistic and professional pictures after Piotr Froelich’s first Holy Mass at the famous party:) We present the top six – enjoy!

Näistä viimeisistä kuvista saamme kiittää Anna Bierlaa, joka otti ne isä Piotrin ensimmäisen messun jälkeisissä kuuluisissa bileissä. Julkaisemme tässä parhaat kuusi:

6. Don Tommaso&Ks. Piotr:
pt

5. Ready to cut the lemon – Valmiina sitruunanleikkuuseen:
taika

4. To the new priest – Pappiskoulusta valmistuneelle:
piotr

and then the amazing top three….ja lopuksi upeat kolme parasta:

3. Fr. Piotr dancing – isä Piotrin tiputanssi:
ptk

2. Jason let fr.Piotr down after juggling with him while saying goodbye – Jason laskee isä Piotrin maahan jongleerattuaan hänellä hieman hyvästelyksi:
jkp

and the great winner – ja suuri voittaja…

1. FATHER PAWEL ROCKS – ISÄ PAWEL JYTÄÄ!
ptt

Poland – Puola 6.-7.8.

The two last full days of our trip, then. On Wednesday morning we got up early to make sure we got tickets to the famous and special papal train in order to go from Cracow to Wadowice (I had had bad queueing experiences there before). To our surprise there was no queue, and printing the tickets didn’t take too long, although we were sent from one counter to another a couple of times, the info on the ticket wasn’t too clear and they gave us 3 sets of tickets so that we naturally offered the two wrong ones first when we were controlled. Anyways, the actual train is beautiful compared to other Polish trains and there is a small TV showing video material about JP2 and the papal train. The surprise came when I saw a familiar face on the screen. I told Jason to have a look and he exclaimed: ”You!?” Indeed, they caught me on camera last time and included me in the ”happy passangers” section of the video. They didn’t ask for permission though, and so I asked if I can now have free tickets for the rest of my life. The question was taken too seriously – of course I was told to ask another person somewhere else.

pap

Sitten vuorossa onkin jo matkamme kaksi viimeistä täyttä päivää. Keskiviikkoaamuna heräsimme ajoissa saadaksemme varmasti liput kuuluisaan paavilliseen junaan Krakovasta Wadowiceen (minulla oli viime kerrasta huonoja jonotuskokemuksia). Yllätykseksemme jonoa ei ollut eikä lippujen printtaaminen kestänyt liian kauan, vaikka meidät siirrettiin tiskiltä toiselle pari kertaa eikä lipuissa ollut tarpeeksi selvää informaatiota, ja meille annettiin kolmet eri liput, joten päädyimme tarjoamaan ensin kaksia vääriä, kun tarkastaja tuli. Itse juna on todella hieno verrattuna muihin puolalaisiin juniin, sisällä on pieni TV, jossa pyörii videomateriaalia Johannes Paavali II:sta ja paavillisesta junasta. Yllätys tuli silloin, kun huomasin ruudussa tutun naaman. Kehotin Jasonia katsomaan, ja hän huudahti: ”Sinä!?” Kyllä, minut oli viime kerralla saatu nauhalle ja lisätty ”onnelliset matkustajat” – osioon. Lupaa ei tosin kysytty, joten pyysin saada loppuelämäkseni ilmaiset liput. Tämä otettiin vähän liian tosissaan ja minua kehotettiin kysymään joltain toiselta henkilöltä.

koko

On the way to Wadowice we stopped in Lagiewniki, the famous sanctuary of Divine Mercy where St.Faustina lived, died and is buried. We took pictures from the panorama tower (behind the monastery in the photo above) and attended Mass in the new church (photo below), the altar area of which Jason especially liked/likes. We also visited the reliquiary of St.Faustina, stopped for a moment of prayer, saw the original (though not really the original but the Hyla one) Jesus, I trust in you – picture and read a bit of Faustina’s Diary.

new

Matkalla Wadowiceen pysähdyimme Lagiewnikiin, kuuluisaan Jumalan laupeuden pyhäkköön, jossa pyhä sisar Faustyna eli, kuoli ja haudattiin. Otimme kuvia näköalatornista ja osallistuimme messuun uudessa kirkossa (kuva yllä), jonka alttarialueesta Jason piti/pitää erityisesti. Kävimme myös luostarirakennuksessa Faustynan pyhäinjäännösten luona, pysähdyimme rukoilemaan ja lukemaan vähän hänen Päiväkirjaansa. Näimme myös alkuperäisen (Hyla-version, joka ei itse asiassa ole se aivan alkuperäinen) Jeesus, luotan sinuun – kuvan. Alla kuva tästä luostarista.

luost

In Wadowice another beautiful statue of JP2 (above) awaited us in front of his own baptismal church (below). His family used to live right next to this church, and so the JP2-museum is nextdoor. This allowed us to see immediately that there were far too many people waiting to get in and so we decided to forget about it and go have lunch instead. After lunch we ran into some British women that we had seen looking at the map before, so we chatted with them for a while and it turned out one of them was half Canadian like Jason. She was over 60 years old and she had just graduated from university. Jason will hopefully make it half a lifetime before. After the chat we went to shops and internet cafes and just before the home museum closed we luckily got in with the last group, so we got a glimpse of JP2’s skier’s, canoer’s and cardinal’s equipment:) We also visited the famous shop where a stupid American tourist once asked another one what the word ”Wadowice” on all those postcards meant.

ww

Wadowicessa taas yksi kaunis JP2-patsas odotti meitä paavin oman kastekirkon edessä (yllä). Paavin perhe asui aikoinaan aivan kirkon vieressä, joten kotimuseo oli naapurissa, ja näimmekin heti, että jono oli aivan liian pitkä. Unohdimme museon ja lähdimme lounaalle. Lounaan jälkeen tapasimme kaksi brittinaista, jotka olimme nähneet aiemmin katsomassa karttaa. Kävi ilmi, että toinen heistä oli puoliksi kanadalainen kuten Jason. Hän oli yli 60-v ja juuri valmistunut yliopistosta. Jason ehtinee saavuttaa saman vielä puolet nuorempana. Juttelun jälkeen menimme kauppoihin ja internetkahvilaan, ja juuri ennen kotimuseon sulkemista ehdimme sisään viimeisen ryhmän mukana, joten saimme kuin saimmekin nähdä JP2:n hiihtäjän, melojan ja kardinaalin varusteita:) Kävimme myös kuuluisassa kaupassa, jossa eräs tyhmä amerikkalainen turisti kerran kysyi toiselta, mitä sana ”Wadowice” kaikissa siellä olevissa postikorteissa oikein tarkoitti. Alla JP2:n kastemalja.

baoptfont

After seeing JP2:s baptismal font and reenacting and filming the American tourists in Wadowice-scene we headed back to Cracow. We drank some (Pr)Okocim-beer and went back to Damian’s after missing the bus once, had a photo war with Damian and the French cook (below) and went to sleep.

hoto

Amerikkalaisten turistien hölmöyden videolle ikuistamisen jälkeen palasimme Krakovaan. Joimme vähän (Pr)Okocim-olutta ja palasimme Damianin luokse myöhästyttyämme kerran bussista. Olimme valokuvasotaa (yllä) ranskalaisen kokin ja Damianin kanssa ja menimme nukkumaan.

puisto

On Thursday Poland celebrated a huge feast – Corpus Christi. We left our bags at Wawel and sat down on a slope to wait for the procession to start and walk by. After taking some good photos we joined the procession very near to the Eucharist and Cardinal Dziwisz (his name means ”you make me wonder” or ”you’re strange”), the private secretary of JP2 and now Archbishop of Cracow. We also saw sister Marta who lives in Finland and has taught my brother religion. The number of nuns and friars was amazing, on top of which about 5 000 faithful took part in the walk. We had time to have pancakes in a bar and still not be left behind the procession.

eukdz

Torstaina Puola vietti suurta Corpus Christi-juhlaa. Jätimme laukkumme Wawelille ja istahdimme rinteelle odottamaan kulkuetta. Otettuamme hyviä kuvia laskeuduimme sopivaan kohtaan niin, että eukaristia ja sitä kantava kardinaali Dziwisz (nimi tarkoittaa ”ihmetytät” tai ”olet outo”) olivat näköetäisyydellä. Näimme myös Suomessa asuvan sisar Martan, joka on opettanut veljelleni uskontoa. Nunnien ja munkkien jonot olivat vaikuttavia, ja siihen päälle vielä 5 000 mukana kulkenutta osallistujaa. Ehdimme käydä baarissa syömässä lettuja emmekä silti jääneet kulkueesta jälkeen. Alla mm. dominikaaneja ja fransiskaaneja.

söäänt

The procession ended with a Mass at the old market square on a very hot day. People had umbrellas open to protect them from the sun rather than the rain. On the square I met more interesting people. First I saw two Mormon missionaries walking around so I went to talk to them and found out one of them had just worked together with a Finnish Mormon missionary in Poland. Next, I met Mr. and Mrs. Czapla who are also friends from the first pilgrimage, they have been Mr. and Mrs. for less than a year though:) After this surprising and pleasant surprise I made friends with a Franciscan friar called Bernard. He left when the Mass started but came back and asked for my e-mail. We’ve mailed a few times and so I’ve made my first Franciscan friend.

para

Kulkue päättyi messuun keskusaukiolla hyvin kuumana päivänä. Ihmiset avasivat sateenvarjonsa suojelemaan auringolta (yllä). Tapasin aukiolla lisää mielenkiintoisia ihmisiä. Ensin näin ihmisjoukossa kaksi mormonilähetyssaarnaajaa (alla) ja menin juttelemaan. Sain selville, että toinen oli juuri työskennellyt suomalaisen mormonilähetyssaarnaajan kanssa Puolassa. Tämän jälkeen törmäsin herrasväki Czaplaan, myös tuttuja ensimmäiseltä vuoden 2002 pyhiinvaellukselta, vaikka herrasväkeä he ovat olleet vasta alle vuoden:) Tämän kivan yllätyksen jälkeen tutustuin vielä fransiskaaniveljeen, joka palasi vielä lähdettyään hakemaan sähköpostiosoitteeni. Olemme olleet yhteydessä, joten nyt minulla on ihan oikea fransiskaanimunkkiystävä.

mormonit

After Mass we got our bags back from Wawel and stopped at a restaurant to have a final dinner in Cracow. We met Damian and his future wife Ewa and they accompanied us to the train. In Warsaw we were received by Stanislaw Klinowski, an old friend from Finland (originally Poland of course) from years back. He gave us his beautiful apartment for our last evening, night and morning in Poland. His neighbo(u)r (with me below) happened to have lived in Norway so we spoke a bit of Norwegian with him:) The apartment happened to be located very near the youth centre of Opus Dei so we surprised them again by paying them a visit at 9 pm after their supper. We had a nice evening talk, met good old Nicolas/Mikolaj and the others, told them some of the funny things that had happened during our week. At the end I was given Scott and Kimberly Hahn’s Rome Sweet Home in a Polish translation as a present:) We visited the old and new town of Warsaw still while we had the chance, had my first ever Irish coffee and filmed it too, and met two Irish men whose English we understood only with some extra effort. We took the metro back home, and before going to sleep we drank our last Polish royal beer after 1 am. Tomorrow’s post will be about the last morning and about random funny things from the trip that weren’t mentioned in the chronological account – until then!

ar

Messun jälkeen haimme laukkumme Wawelilta ja pysähdyimme ravintolaan syömään. Damian ja hänen tuleva vaimonsa Ewa liittyivät seuraan ja saattoivat meidät junalle. Varsovassa meidät otti vastaan Stanislaw Klinowski, vanha tuttu Suomesta (alun perin tietty Puolasta) vuosien takaa. Hän antoi käyttöömme kauniin asuntonsa viimeiseksi illaksi, yöksi ja aamuksi, jotka Puolassa vietimme. Tapasimme myös naapurin, joka oli sattumoisin asunut Norjassa, joten puhuin hänen kanssaan vähän norjaa (kuvassa kanssani yllä). Asunto sattui olemaan lähellä Opus Dein nuortenkeskusta, joten kävimme yllättämässä heidät klo 9 illalla heidän illallisensa jälkeen. Meillä oli hyvät iltakeskustelut, tapasimme vanhan kunnon Nicolaksen/Mikolajn ja muut ja kerroimme matkamme kommelluksista ja huvituksista. Läksiäislahjaksi sain puolalaisen käännöksen Scott Hahnin Rome Sweet Home- kirjasta:) Menimme vielä Varsovan keskustaan vanhaan ja uuteen kaupunkiin, joimme elämäni ensimmäisen Airish kohvin ja tapasimme kaksi irlantilaista, joiden englannin ymmärtämiseen tarvittiin ylimääräistä ponnistusta. Palasimme kotiin metrolla ja ennen nukkumaan menoa joimme viimeiset puolalaiset kuninkaalliset oluet joskus kello yhden jälkeen yöllä. Huomisen postauksessa kerrotaan viimeisestä aamusta ja kaikenlaisista sekalaisista matkan aikana tapahtuneista hassutuksista, joita ei tässä kronologisessa kertomuksessa mainittu – siihen asti, näkemiin (tai lukemiin)!

Poland – Puola 4.-5.6.

So we spent the evening at the Dymalski’s getting ready to go to our next destination, Czestochowa, in the morning (the 4th). Our train was at 8 am and just to make more sure we’d make it, Mr.Dymalski offered to drive down to Poznan (about a 20-25 min drive one way) to buy the tickets for us beforehand. He suggested we leave at 7 in the morning which his son Darek found ridiculously early, maintaining that there would be no traffic jams at that time. I and Jason had a nice long talk with Darek, who still had a school assignment to do for the next morning. He wanted to sleep until noon but for us he got up at 6 for breakfast. We took pictures (see family below) and ended up leaving at 7.10.

darek

Vietimme illan Dymalskeilla ja valmistauduimme lähtemään seuraavaan kohteeseemme, Czestochowaan, 4. päivä aamulla. Junamme lähtisi klo 8 ja varmistaakseen ehtimisemme herra Dymalski tarjoutui ajamaan Poznaniin (n. 20-25 min ajomatka per suunta) ostamaan meille liput valmiiksi. Hän ehdotti, että lähtisimme aamulla klo 7, jota perheen poika Darek piti aivan liian aikaisena. Hänen mukaansa tuohon aikaan ei olisi ruuhkia. Illalla minulla ja Jasonilla oli myöhään venyneet mutta hyvät keskustelut Darekin kanssa, vaikka hänellä oli koulutyö tehtävänä vielä aamuksi. Hän halusi nukkua puoleenpäivään mutta heräsi klo 6 aamiaiselle kanssamme. Kuvien ottamisen jälkeen (ks. yllä) lähdimme lopulta matkaan klo 7.10.

cze

Czestochowa had to wait – indeed it happened that there was a traffic jam and we missed the train by one or two minutes. We tried to drive to the next train station about 35 km away far exceeding the speed limits, but there was another traffic jam. We phoned Darek who was amazed to hear the news but informed us of the next train, the timing of which seemed perfect. We drove back to Poznan again but suddenly it took very long to queue for tickets – it takes ages in Poland to print out a single train ticket, and when it’s finally done there’s no info on it! When we had 1 minute left before the train would leave Mr.Dymalski asked to get the tickets for us since he himself would stay at the desk waiting for the silly formalities to end. The lady consented and we just made it to the train, about 3 seconds before the train left. Mr. Dymalski got a glimpse of us through the train window. This train went to Czestochowa through Kutno, where we again almost missed the train connection, but luckily not quite. On the train we met another interesting combination – a Kurd from Sweden. So we spoke Swedish with him. Finally we made it to the beautiful Jasna Góra.

janson

Czestochowa sai odottaa, kun jäimme jumiin ruuhkaan ja missasimme junan n. 1-2 minuutilla. Lähdimme ajamaan kovaa ylinopeutta seuraavalle pysäkille n. 35 km päässä mutta juutuimme pian uusiksi ja luovutimme. Soitimme Darekille, joka hämmästyi uutisista, mutta kertoi seuraavan junan lähtöajan. Ajoitus näytti täydelliseltä, kunnes juutuimme lippujonoon – Puolassa junalipun printtaaminen kestää älyttömän kauan, ja kun se lopulta on printattu, siinä ei ole puoliakaan tärkeistä tiedoista! Kun aikaa junan lähtöön oli minuutti, herra Dymalski pyysi lippuja meille ja sanoi itse jäävänsä hoitamaan muodollisuudet loppuun. Tämän ansiosta ehdimme junaan n. 3 sekuntia ennen sen lähtöä, ja herra Dymalski näki meidät junan ikkunasta. Tämä juna meni Czestochowaan Kutnon kautta, ja sielläkin melkein myöhästyimme junasta, mutta emme onneksi ihan. Tapasimme junassa taas erikoisen yhdistelmän – Ruotsissa asuvan kurdin. Puhuimme siis hänen kanssaan ruotsia. Lopulta pääsimme perille kaunille Jasna Góralle.

jasnis

In Czestochowa we had to hurry, since we only had 3 hours, half of which went into walking from the trains to Jasna Góra and back and attending Mass. In addition to these we got to see 3 different and very original sets of the stations of the Cross. This one really impressed Jason, and it’s also been one of my favo(u)rite things in Czestochowa for years. We also saw the adoration chapel, the basilica (photo below) and the chapel of the Black Madonna where there is a painting depicting the Madonna protecting Jasna Góra from mean Swedish-Finnish troops (there’s the Finnish flag in there, too!). We also saw another statue of JP2 and a chapel right in the middle of the train station and a cute version of the sign of the cross made by a perhaps 4-year-old girl.

bas

Czestochowassa meillä oli kiire, aikaa oli vain 3 tuntia, josta puolet meni junilta ja junille kävelemiseen sekä messuun osallistumiseen. Ehdimme nähdä 3 erilaista versiota ristintiestä, joista tämä teki Jasoniin suuren vaikutuksen. Kävimme myös kauniissa adoraatiokappelissa, Mustan Madonnan kappelissa sekä basilikassa (kuva yllä). Näimme maalauksen, jossa Madonna suojelee Jasna Góraa pahoilta Ruotsi-Suomen joukoilta (suomen lippukin näkyy vihollisjoukoissa!). Näimme myös toisen JP2:n patsaan sekä kappelin keskellä juna-asemaa ja 4-vuotiaan tekemän suloisen verion ristinmerkistä.

krakkis

This time we made it to the train without trouble and arrived in Cracow at 8 pm. Our accommodation would be at the apartment of Damian Zolich, a friend of mine from the first pilgrimage to Czestochowa in 2002. We took a bus to meet him in Biezanow Nowy where he lives, on the border of Cracow and close to Wieliczka, where we would visit the next day. It was nice to see Damian again, and find out he was getting married at the end of this month. He still had the paper with some Finnish words I taught him in 2002. Here it is next to my map of Cracow which Damian called ”useless” (it only showed the old town basically).

kuva

Krakovan-junaan ehdimme ongelmitta. Majoituksemme olisi ystäväni Damianin luona. Tutustuin häneen ekalla vaelluksella Czestochowaan vuonna 2002. Menimme bussilla hänen luokseen Krakovan rajalle Biezanow Nowyy, lähellä Wieliczkaa jossa kävimme seuraavana päivänä. Oli hauska nähdä Damiania ja saada selville, että hän on menossa kuun lopussa naimisiin. Hänellä oli yhä vuonna 2002 opettamani suomenkieliset sanat paperilla. Tässä se on Krakovan-karttani (jota Damian kutsui ”hyödyttömäksi”, koska siinä oli vain vanha kaupunki) vieressä (kuva yllä). Alla oleva kuva esittää vedenlämmitintä, joka säikäytti minut seuraavana aamuna suihkussa. Kun haluaa kuumaa vettä, kuuluu pieni räjähdys ja silmien eteen ilmestyvät hirmuiset liekit (kuvassa näkyvään mustaan reikään). Siistiä! Söimme Damianin kanssa iltapalaksi muroja kuuman (!!) maidon kanssa, juttelimme kaikenlaista ja aamulla lähdimme kohti Nowa Hutaa.

huu

In this picture you see the thing that scared me in the morning while taking a shower. In order to get warm water, there is a small explosion and fearful flames in this black hole – cool stuff! In the evening we had cereals with warm (!!) milk and chatted with Damian. In the morning we set off to Nowa Huta. We did it mostly to satisfy Jason’s father but it was really interesting to go to that famous first church credited to JP2 – Nowa Huta was supposed to be a communist place for workers without any churches. We also visited another church where there was a memorial cross probably at the site of the original famous cross made by the workers. Below a picture of the first church, called the Lord’s Ark. When asking for directions to it, we were misled a couple of times. One guy told us it’s ”behind the shop”, it turned out it was still a five minute walking distance behind the shop:s People were no better at telling us how to get back to the old town, but we made it to the bus just on time.

arka

Nowa Hutassa kävimme kuuluisassa ensimmäisessä kirkossa (kuva yllä), Herran Arkissa, joka rakennettiin kommunistiseen Nowa Hutaan, jossa ei pitänyt olla kirkkoja, lähinnä Johannes Paavali II:n ansiosta. Kun kysyimme neuvoa löytääksemme kirkon, meitä ohjattiin väärin muutamaan otteeseen. Eräs sanoi kirkon olevan edessämme olleen ”kaupan takana”, kävi ilmi, että se oli vielä 5 minuutin kävelymatkan päässä kaupan takana. Kävimme myös paikalla, jossa oli muistomerkki siitä kuuluisasta rististä, jonka työläiset tekivät ja jonka luona JP2 vietti messua. Meidän piti kiiruhtaa takaisin vanhaan kaupunkiin, mutta ihmiset eivät taaskaan osanneet neuvoa, miten sinne tulisi mennä. Onneksi ehdimme juuri täydellisesti bussiin.

dom

At noon we went to my ”Cracow home”, the Dominican convent on the Stolarska street. This is where I started my first pilgrimage and where I first went when I first came to Poland in 2002. We attended the conventual Mass at 12, visited the Franciscans next door and saw their copy of the Shroud of Turin . Then we had lunch and walked to the Wawel Cathedral. We visited the Treasoury and Armoury, which was quite impressive. Then we just made it to the minibus to Wieliczka, the famous salt mines. We truly experienced how bad Polish roads are, we could’ve as well been in another amusement park. Wieliczka was very impressive though, we joined an English tour, walked down many many steps (photo below) and saw all the incredible things one could do with salt. We also heard the fascinating history of the place and enjoyed the guide’s humorous approach. The next photo is from the salt church a couple of hunder meters below ground level.

wieliczka

Klo 12 menimme ”Krakovan-kotiini”, dominikaaniluostariin Stolarska-kadulle. Sinne menin ensimmäisenä ensimmäisellä Puolan-matkallani, sieltä vaellus lähti liikkeelle. Messun jälkeen kävimme naapurissa fransiskaaniluostarissa ja näimme heidän kopionsa Torinon käärinliinasta. Sitten lounastimme ja suuntasimme Wawelin katedraaliin. Siellä kävimme katsomassa aarteita ja aseita, kokoelma oli vaikuttava. Tämän jälkeen ehdimme juuri ja juuri Wieliczkan kuuluisille suolakaivoksille vievään bussiin. Koimme totisesti Puolan teiden huonouden, olisimme yhtä hyvin voineet olla huvipuistossa! Wieliczka tosin oli oikein mielenkiintoinen. Liityimme englanninkieliseen turistijoukkoon ja kävelimme alas monia monia rappuja (kuva yllä). Kuulimme paikan kiehtovan historian ja nautimme oppaan hyvästä huumorista. Alla kuva suolakirkosta parisataa metriä maan alta.

kirkko

After having an underground drink we wanted to go to the Prokocim to go back home to Damian’s place, but the driver forgot to stop and so we ended up in the old town again. On the bus we met two Spanish girls who had funnily enough come to Poland straight from Finland – they had been exchange students. Moreover, we found out they had been on the same cancelled flight as Jason. Anyway it was good we came downtown because we were in for a marvelous show – an absolutely beauuutiful concert on the old market square with brilliant light effects and a fabulous atmosphere altogether. We ate and drank something delicious at a nearby cafe/restaurant and enjoyed the evening while writing postcards. Back at Damian’s place we met ”the French cook” and went to bed after a short chat. The next morning we were in for another surprise – read about it next time.

puna

Maanalaisten drinkkien jälkeen halusimme palata bussilla kotiin, mutta kuski unohti pysähtyä pyytämässämme paikassa ja ajoi suoraan keskustaan. Tapasimme matkalla kaksi espanjalaista tyttöä, jotka olivat sattumoisin juuri tulleet Suomesta vaihto-oppilaskaudeltaan. He olivat olleet samalla perutulla lennolla Jasonin kanssa! Maailma on pieni. Oli kuitenkin hyvä, että menimme takaisin vanhaan kaupunkiin – meitä odotti mahtava yllätys. Keskusaukiolla oli aivan upea konsertti hienoine valoefekteineen (ks. kuvat yllä ja alla) – tunnelma oli loistava. Söimme ja joimme hyvin läheisessä kahvila-ravintolassa ja nautimme illasta samalla kuin kirjoitimme postikortteja. Damianin luona tapasimme ranskalaisen kokin ja juttelimme hetken ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna meitä odotti jälleen kerran yllätys – siitä ensi kerralla.

ora

Poland – Puola 2.-3.6.

The moment has come to reveal the next step of our journey…how exciting…here it is: Tczew. Yes, Tczew. It is very likely that your face looks very funny right now, because if you know Tczew you’re wondering what on earth made us go to Tczew, and if you don’t know it you’re probably wondering how on earth it’s possible to pronounce such a word. Actually there is a Polish tongue-twister with this name – try if you can say ”burmistrz z Tczewa, rotmistrz z Czchowa, pocztmistrz z Trzcinawy”. We were in Tczew for about 90 minutes at around 5 am and then changed the train in order to go to Gniezno where the next step of our journey would be. This way we could spend the whole night inside, although we didn’t get much sleep at all that night. In Tczew we saw some drunken bodybuilders who laughed in a really silly way (later we named this ”Tczew-laughter” and imitated it every now and then) all the time. We also talked to a young woman who had left home for some reason. And I had some spaghetti for dinner in the middle of the night.

Tczew

On tullut aika paljastaa matkamme seuraava kohde…Tczew. Juuri niin, Tczew. Mitä todennäköisimmin naamasi on tällä hetkellä hupaisan näköinen. Jos tiedät Tczewin, miettinet, miten ihmeessä oikein päädyimme sinne, jos taas et, miettinet, miten tuollaista sanaa voi ylipäänsä lausua. Puolalaisetkin vitsailevat sillä: yritäpä sanoa ”burmistrz z Tczewa, rotmistrz z Czchowa, pocztmistrz z Trzcinawy”:) Olimme Tczewissä noin puolitoista tuntia joskus viiden aikaan yöllä. Syy tähän oli junayhteys – täten saatoimme viettää lähes koko yön sisällä ja ehdimme aamuksi matkamme seuraavaan kohteeseen, Gnieznoon. Tczewissä näimme humalaisia kehonrakentajia, jotka nauroivat hölmöllä tavalla koko ajan (myöhemmin nimitimme tätä ”Tczew-nauruksi” ja imitoimme sitä välillä). Juttelimme myös erään kotoaan lähteneen nuoren naisen kanssa. Söin myös päivälliseksi spagettia keskellä yötä.

katedrag

We arrived in Gniezno before 9 am. First we went to an Internet café by the station. We drank morning coffee/tea and tried to print something, but the woman didn’t know where the paper was and how the printer worked. So we had to find the paper and show her how the printer works, which we (or mostly Jason) did. After this we made our way to the historical cathedral of Gniezno (the ancient Polish capital) and attended the holy orders of Piotr Froelich, brother of Pawel Froelich, a priest friend I met on a pilgrimage in 2004. He visited Finland in 2006. In this cathedral the relics of St. Adalbert (an important saint for the Poles) are kept, see photo below.

wojciech

Saavuimme Gnieznoon ennen aamuyhdeksää. Ensin menimme internetkahvilaan, jossa joimme aamukahvit/-teet. Sitten halusimme printata jotain, mutta kahvilaneiti ei tiennyt, missä paperi on, eikä sitä, miten printteri toimii. Meidän piti siis löytää paperia ja saada printteri toimimaan, minkä myös teimme (tai lähinnä Jason teki). Tämän jälkeen etsiydyimme Gnieznon (Puolan vanhan pääkaupungin) historialliseen katedraaliin, jossa säilytetään pyhän Adalbertin (erittäin tärkeä pyhimys Puolalle) pyhäinjäännöksiä (ks. kuva yllä). Osallistuimme Piotr Froelichin pappisvihkimykseen. Piotr on isä Pawel Froelichin veli, ja isä Paweliin puolestaan tutustuin pyhiinvaelluksella vuonna 2004. Hän kävi myös Suomessa vuonna 2006.

katedrap

After the ordination we met fr. Pawel and other friends. Fr. Pawel seemed very busy but he had time to greet us with his famous Finnish greeting (Hyvää päivää hyvää iltaa kiitos hirvi – Good afternoon, good evening, thank you, elk/moose) and tell us what was going to happen next. We headed to his hometown Swarzedz with his neighbo(u)rs Mr. and Mrs. Stolpe. This couple is like family for fr.Pawel, and that’s how they treated us too. They let us use their shower (needed after the night on the train) and prepared lunch for us. After that Mr. Stolpe drove us to Poznan, where we spent some time in an amusement park. I forgot my map in the car and Mr. Stolpe decided to go look for us in the park but after a while he gave up. At that very moment we ran into him and got the map, which was very helpful. Mrs. Stolpe was at home wondering why it took so long to drive to Poznan and back. After the park we visited a Franciscan church and the historical Cathedral in front of which there was a very artistic statue of John Paul the II. In the photo below master and servant (Jason is finishing his theology studies with a master’s thesis on JP2’s anthropology and Popes are called servants of the servants of God).

jp2

Vihkimyksen jälkeen tapasimme isä Pawelin ja muita ystäviä. Isä Pawel vaikutti kovin kiireiseltä, mutta hän ehti tervehtiä meitä kuuluisalla suomenkielisellä taidonnäytteellään (Hyvää päivää hyvää iltaa kiitos hirvi) ja kertoa meille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Isä Pawelin naapurit herra ja rouva Stolpe veivät meidät heidän kotikaupunkiinsa Swarzedziin. Stolpet ovat kuin perhettä isä Pawelille, ja saman kohtelun saimme mekin. Saimme käydä suihkussa (oli tarpeen junayön jälkeen) ja nauttia lounasta, ja sitten herra Stolpe vei meidät autolla Poznaniin, jossa vietimme hetken huvipuistossa. Olin unohtanut kartan autoon, ja herra Stolpe (Mieczyslaw tai Mieczek) päätti lähteä etsimään meitä puistosta. Hän oli ehtinyt jo luovuttaa, kun juuri silloin törmäsimme häneen ja saimme kartan, joka oli suureksi hyödyksi. Rouva Stolpe (Ala) ihmetteli kotona, miksi Poznaniin ja takaisin ajaminen kesti niin kauan. Huvipuiston jälkeen kävimme fransiskaanikirkossa sekä historiallisessa katedraalissa, jonka edessä oli taiteellinen patsas Johannes Paavali II:sta, jonka antropologiasta Jason on tekemässä gradua.

fr

After losing and finding my map once more and eating well in Poznan we headed to the railway station where fr. Pawel was supposed to pick us and a couple of nuns up. We found the nuns (the first Franciscan nuns I’ve ever seen, one of them a sweet short one from the Philippines whose Polish was just lovely) but there was no fr. Pawel. Instead, Mr. Stolpe came and drove us to a nice house in which a nice Polish couple had prepared a very nice dinner for us. Too bad nobody had informed us, we would have skipped dinner in Poznan. Now we were full and it was very hard to eat anything. Mr. Stolpe’s daughter Dorota had forbidden him to eat anything at that time any more so he was of no help either. He did eat some pineapple and plum though, which looked quite amusing.

mieczek

Hukattuani ja löydettyäni kartan vielä kerran ja syötyämme hyvin Poznanissa lähdimme rautatieasemalle, mistä isä Pawelin piti hakea meidät ja kaksi nunnaa. Nunnat löysimme (elämäni ensimmäiset fransiskaaninunnat), mutta isä Pawelia ei näkynyt. Sen sijaan herra Stolpe tuli vei meidät mukavaan taloon, jossa mukava puolalainen pariskunta oli valmistanut meille runsaan illallisen. Harmi vain, ettei kukaan ollut kertonut, emme olisi syöneet itseämme kylläisiksi Poznanissa. Nyt syöminen oli vaikeaa (ja kohteliaasti kieltäytyminen vielä vaikeampaa), eikä herra Stolpenkaan kookas vatsa ollut avuksi, sillä hänen tyttärensä Dorota oli kieltänyt häntä syömästä enää tuohon aikaan. Hän söi kuitenkin ananasta ja luumua, mikä oli huvittavan näköistä. Alla sisaret, isäntä ja vieraat.

päöytä

Our accommodation in Swarzedz was provided by Mr. and Mrs. Dymalski (see photo below), an extremely hospitable and kind couple. We got our own bed and breakfast for free, and a brand new bathroom too. It fact, we learned later the shower had never yet been needed, which served to explain the fact that the floor was flooding after we used the shower in the morning. After a good night’s sleep fr. Pawel took us and the nuns to Chodziez by car. In Chodziez, the hometown of the Froelich family, Fr. Piotr would celebrate his first Holy Mass and afterwards there would be a party at a local restaurant. Fr. Pawel wanted to take us there before all other guests, which was nice. Even nicer was the actual car trip – fr. Pawel played some loud music (including a Christmas carol) and we prayed a multilingual decade of the Rosary.

Dymalski

Majoituksemme Swarzedzissa tarjosivat herra ja rouva Dymalski, erittäin mukava ja vieraanvarainen pariskunta. Saimme oman pedin ja aamupalan ilmaiseksi, ja sen lisäksi upouuden kylpyhuoneen. Myöhemmin saimme tietää, että kylpyhuone oli niin uusi, ettei sen suihku ollut ikinä vielä ollut käytössä. Tämä selitti aamusuihkumme aiheuttaneen tulvan. Hyvien yöunien jälkeen isä Pawel lähti viemään meitä Chodzieziin, joka on Froelichin perheen kotikaupunki. Siellä isä Piotr viettäisi ensimmäisen messunsa ja juhlistaisi pappeuttaan sitten kutsuilla läheisessä ravintolassa. Isä Pawel vei meidät paikalle ennen muita vieraita, mikä oli hauskaa, mutta vielä hauskempi oli itse automatka – kovalla soivaa musiikkia (mm. joululaulu) ja monikielinen ruusukonkymmenikkö. Kun ajoimme Froelichien kodin pihaan, pappisveljien isä ja pappisystävä isä Tomasz (don Tommaso, kuten häntä kutsuin, kun hän kutsui minua don Emilloksi jo pyhiinvaelluksella 2004) kuulivat musiikin autosta ja alkoivat jorata hupaisasti.

joras

When we arrived at the priest brothers’ house, the fathers’ father and a priest friend fr. Tomasz (or don Tommaso as I call him since he called me don Emillo already on the pilgrimage in 2004) started dancing in an amusing way (see photo above). Inside the house we finally met Fr. Piotr and also some of his relatives, on the left his grandmother, on the right her sister. In the next picture fr. Pawel and his father, clearly the apple has not fallen far from the tree:)

piotr

Sisällä talossa tapasimme vihdoin isä Piotrin sekä joitain hänen sukulaisiaan. Yllä kuvassa vasemmalla isoäiti ja oikealla isoäidin sisko. Alla isä Pawel ja hänen isänsä, ei ole selvästikään omena kauaksi puusta pudonnut:)

isäpoika

The Mass was celebrated at St.Florian’s church and it was naturally full of people. The Mass was beautiful and English texts had been prepared for foreigners. Fr. Pawel gave the sermon to his brother and Fr. Piotr gave the first priestly blessings to the multitudes. During the general intercessions Piotr’s childhood friend and neighbo(u)r started crying and all were moved. At the end of the Mass a youth group sang a Polish song that I and Jason both recognised, and when everybody was out pictures were taken of the whole crowd outside St. Florian’s.

siunaus

Messu vietettiin pyhän Florianin kirkossa, ja se oli hyvin kaunis. Englanninkieliset tekstit oli valmisteltu ulkomaalaisille. Isä Pawel piti saarnan veljelleen ja isä Piotr jakoi väkijoukoille ensimmäisen papillisen siunauksensa (kuvassa siunattavana sääntökuntasisaret). Esirukousten aikana Piotrin lapsuudenystävä ja naapuri alkoi itkeä, ja kaikki liikuttuivat. Messun jälkeen nuorisobändi lauloi uskonnollisia lauluja, joista Jasonkin tunnisti yhden. Kaikkien päästyä ulos otettiin yhteiskuva paikalla olleista Florianin kirkon edustalla.

flor

After this came of the most fun parts of the whole trip. We went to the restaurant and realised we had been invited to a wedding feast. Since holy orders is marriage to the Church, it is celebrated in the same way as ordinary weddings are (at least in Poland). This means a LOT of good food and socializing, and at least as much good music and dancing. And believe this or not – the ones dancing were not only laypeople but Franciscan nuns, seminarians, and priests, and oh boy, dance they did! That which in Finland would absolutely require the drunkenness of nearly everyone present, in Poland needs nothing but music and Poles celebrating a wedding. The atmosphere was incredible, everyone had so much fun, but it was all done in a ”holy” way. How Finns would change both their opinions and behavio(u)r if they could just experience this! Below Fr.Pawel and Jason dancing with Franciscan nuns.

tanssi
jansontans

Ravintolassa meitä kohtasi yllätys: todellinen hääjuhla! Koska pappisvihkimys on avioitumista kirkon kanssa, sitä juhlitaan samoin kuin mitä tahansa häitä (ainakin Puolassa). Tämä puolestaan merkitsee PALJON hyvää ruokaa ja seurustelua sekä vähintään yhtä paljon hyvää musiikkia ja tanssia. Nyt saatte uskoa tai olla uskomatta, mutta tanssi ei vetänyt mukaansa pelkkiä maallikoita, vaan myös fransiskaaninunnia, seminaristeja sekä pappeja, ja voi veljet kuinka he tanssivat! Se, mikä Suomessa vaatisi lähes kaikkien läsnäolijoiden humalatilan, saadaan Puolassa aikaan pelkästään pistämällä musiikkia soimaan hääjuhlaa viettäville puolalaisille. Tunnelma oli aivan uskomattoman mahtava, kaikilla oli todella hauskaa, ja silti kaikki tehtiin niin ”pyhästi”. Kuinka suomalaiset muuttaisivatkaan mielipiteitään ja käyttäytymistapojaan, jos he vain saisivat kokea jotain tällaista! Yllä isä Pawel ja Jason tanssivat fransiskaaninunnien kanssa, alla runsas ruokapöytä.

ruoka

After the lunch but before dancing there was yet another event. Since we were celebrating holy orders and since June is the month of the Sacred Heart, we all prayed the litany of the Sacred Heart of Jesus. After this the crowd was in for a surprise, and guess who was responsible for the surprise? Well, fr. Pawel, but I did all the work, for it was a magic&juggling show, my first ever in Polish (except for some card tricks I’ve done on pilgrimages)! I did my bill in lemon- routine, and judging by the reactions the audience liked it a lot:) People were still trying to figure out the method of the trick for some time after the show – with not much luck;) After the show it was my turn to be surprised – Jason had agreed with fr. Pawel to announce to everyone it was my birthday, and so as a thanksgiving for the show all sang a couple of different Happy Birthday songs to me together in Polish which was very nice.

cytryna

Lounaan jälkeen mutta ennen tansseja oli vielä yksi ohjelmanumero. Koska juhlimme pappisvihkimystä ja koska kesäkuu on pyhän sydämen kuukausi, kaikki rukoilivat parvekkeella yhdessä Jeesuksen pyhän sydämen litanian. Tämän jälkeen seurasi yllätys – ja arvatkaa kuka siitä oli vastuussa? No isä Pawel, mutta minä sain tehdä kaiken työn – kyseessä oli taika- ja jongleerausesitys, elämäni ensimmäinen puolan kielellä (ellei pyhiinvaelluksella tehtyjä korttitemppuja lasketa). Tein seteli sitruunaan – rutiinini, ja reaktioista päätellen yleisö tykkäsi kovasti, ja vielä jonkin aikaa esityksen jälkeen ihmiset pohtivat, miten temppu oikein tehtiin – ilman sen suurempaa menestystä;) Esityksen jälkeen oli minun vuoroni yllättyä – Jason oli sopinut isä Pawelin kanssa, että hän tiedottaisi syntymäpäivästäni koko porukalle, ja kiitokseksi esityksestä sain kuulla muutaman kauniin puolalaisen synttärilaulun, mikä oli oikein mukavaa. Illallisen jälkeen päätimme palata Swarzedziin Stolpejen kanssa. Hyvästelimme kaikki ystävät ja poistuimme paikalta vielä, kun olisi tehnyt mieli jäädä hieman pidemmäksi aikaa. Ennen Dymalskeille palaamista otimme vielä kuvan Stolpejen kanssa ennen kuin tuli aika erota heistä. Seuraavana päivänä meidän oli määrä jättää luoteis-Puola ja jatkaa matkaamme eteenpäin. Ensi kerralla selviää, mikä meni pieleen.

stolpe

After supper we decided to go home with the Stolpes (despite pleas to the contrary – we figured it’s better to leave when you’d still like to stay for just a bit longer), so we saluted everyone and headed back to Swarzedz for the night. Before going to the Dymalskis’, we took a picture with the Stolpes before parting with them. The next day we were to leave SW Poland and go on with our trip. Find out next time what went wrong.

Poland – Puola 1.6.

On Friday I came back from Poland. I spent a wonderful week there with my friend Jason and all the people we met, friends and strangers. The trip was so full of events that I will divide my story into several parts. This one is about the first day of the trip, Friday the 1st of June.

hesa

Perjantaina palasin Puolasta. Vietin siellä upean viikon ystäväni Jasonin ja tapaamiemme tuttujen ja vieraiden ihmisten kanssa. Matka oli niin täynnä tapahtumia, että jaan kertomukseni osiin. Tämä osa käsittelee matkan ensimmäistä päivää, pe 1.6.

detect

Problems and challenges started right away at the airport. I found out that my flight was overbooked by one, and I didn’t have a reservation, only a stand-by ticket. Luckily, however, there were a couple of free seats in the business class, and so they made the business class 2 seats smaller and thus made space for me and the overbooked in the economy class. When I went to my gate there was no flight to Poland but some strange flight to Latvia or something. It turned out that the flight is half an hour late but the TV screens didn’t provide this information for some strange reason. In the meanwhile Jason was already boarding (he was supposed to fly a bit later), but suddenly the bus going to the plane was emptied and it was informed that the flight is totally cancelled. Luckily Jason was first to proceed to the service desk and get the fastest possible connection to Warsaw through Frankfurt (some others had to wait until the next day). Anyway he arrived in Poland around 7 hours later than I.

jason

Kommellukset alkoivat heti lentokentältä. Lentoni oli ylibuukattu eikä minulla ollut varausta vaan stand-by- lippu. Onneksi bisnesluokasta löytyi tilaa ja sitä pienentämällä minulle saatiin tilaa koneeseen. Portille mennessäni ihmettelin, kun Puolan-lentoa ei ollutkaan vaan joku outo lento Latviaan tai jotain. Selvisi, että lento on puoli tuntia myöhässä, mutta tv-ruudut eivät sitä informoineet. Tällä välin Jason oli jo astunut bussiin, joka veisi hänet omaan koneeseensa (jonka piti lähteä hieman Finnairia myöhemmin), mutta yhtäkkiä bussi tyhjennettiin ja ilmoitettiin, että lento on kokonaan peruttu. Onneksi Jason ehti ensimmäisenä palvelupisteeseen ja sai suht nopean yhteyden Puolaan Saksan kautta. Hän saapui Varsovaan kuitenkin n. 7 tuntia minun jälkeeni.

anna

In the meanwhile I went to the centre of Warsaw and almost the first thing I saw was the thing portrayed in the first photo in this post. Strange enough that Helsinki was first. I made my way to Gornoslaska, the headquarters of Opus Dei, and met some of my good old friends Pepe and father Horacio. Pepe had to go upstairs and back down three times to try to find a train connection to our next destination since our plans had been spoiled by the canceled plane. Finally we found a very original and intriguing solution which you’ll read about next time. I left my bags at the house and went to Mass in the above church of St.Anne. It was almost full on a normal weekday at 3 pm when you’d think everyone is at work or home or school or something. Incredible compared to the half-empty Finnish churches even on Sundays and even if there’s only one service a week. Later I also visited another Opus Dei centre where I had worked 2 years ago for a week, called Potok. I met my good old Brasilian friend David and attended a recollection too – perfect unplanned timing, and the topic was ”holidays”, a good start for the week! After getting Jason from the airport we went back to Gornoslaska for a nice chat with Fr.Horacio. Below the travelers at Gornoslaska.

ej

Jasonia odotellessa kävin Varsovan keskustassa ja törmäsin tämän postauksen ekan kuvan esittämään juttuun. Hauskaa, että Helsinki oli ensimmäisenä. Menin Gornoslaskalle Opus Dein päämajaan ja tapasin vanhoja tuttujani, Pepen ja isä Horacion, joka on käynyt Suomessakin monesti. Pepe sai juosta yläkertaan kolmesti etsimään sopivaa junayhteyttä netistä, sillä lennon peruminen oli sotkenut suunnitelmamme. Päädyimme mielenkiintoiseen ratkaisuun, josta saa lukea ensi postauksessa. Jätin kamat Gornoslaskalle ja menin yllä näkyvään pyhän Annan kirkkoon messuun. Kirkko oli lähes täynnä, vaikka oli arkipäivä ja kello oli 15- uskomaton kontrasti Suomen sunnuntaisinkin tyhjiin kirkkoihin, vaikka jumalanpalveluksia olisi vain yksi. Seuraavaksi suuntasin toiseen Opus Dein keskukseen, jossa oli pari vuotta sitten viikon kesätöissä. Tapasin brasilialaisen ystäväni Davidin ja osallistuin nuorten retriittiin, mahtava ajoitus, ja vielä sopivampi teema: ”loma-aika”. Jasonin lentokentältä haettuani menimme jälleen Gornoslaskalle ja juttelimme isä Horacion kanssa. Yllä kuvassa matkaajat Gornoslaskalla. Seuraavaksi suuntasimme vanhaan kaupunkiin.

kesk

In the old town at around 10-11 pm we took a couple of pictures of Warsaw by night. We didn’t have much time since we had to go to the trains soon. When we got to the railway station we met a very special person. He spoke to us in Polish and English first, then we found out he was Algerian. I spoke some Arabic with him, and then we found out he had lived in Italy for many years. So we spoke Italian. But then we found out he had lived in Naples, so we spoke Neapolitan! Yes, a Finn and an Algerian speaking Neapolitan in Warsaw. And no, we weren’t drunk. He looked like it though, but it wasn’t due to alcohol but the fact that this man had just come back from China and he had not slept in the past two days. Below Jason with our friend.

nap

Vanhassa kaupungissa ehdimme vain käväistä ottamassa pari kuvaa pimeällä valaistusta Varsovasta, klo 23 maissa piti olla jo rautatieasemalla. Junalaiturilla tapasimme erittäin poikkeuksellisen henkilön. Ensin hän kysyi meiltä jotain puolaksi ja englanniksi. Sitten selvisi, että hän oli kotoisin Algeriasta. Puhuinkin hänen kanssaan vähän arabiaa. Tämän jälkeen selvisi, että hän oli asunut vuosikaupalla Italiassa. Puhuimme siis italiaa. Tämän jälkeen selvisi, että hän oli asunut Napolissa – joten puhuimme napolinmurretta! Kyllä, suomalainen ja algerialainen puhumassa napolinmurretta Varsovassa! Emmekä olleet humalassa. Tämä mies kyllä vaikutti siltä, mutta se johtui siitä, että hän oli tullut juuri Kiinasta eikä ollut nukkunut pariin päivään. Yllä kuvassa Jason kaverimme kanssa. Alla kuva junasta, joka oli aivan täynnä. Olimme jo menettäneet toivon paikan löytämisestä ja jäimme käytävälle seisomaan. Sitten kävikin ilmi, että juuri meidän kohdalla olikin koko ajan ollut 2 vapaata paikkaa, kuin tilauksesta. Paikat olivat lihavien naisten vieressä, joten ihmiset eivät ehkä siksi halunneet istua niille. Meitä ei moinen haitannut ja matkasimme yöjunalla…mutta minne? – se selviää seuraavassa jaksossa:)

läskit

The above picture is from a full train. We had already lost hope in trying to find free seats. We were standing, but suddenly we found out that right behind us there were 2 free seats. They were next to obese women, perhaps that’s why nobody wanted to sit there. But this didn’t bother us, we sat down and traveled – but where? Find out in the next episode:)