On Friday I came back from Poland. I spent a wonderful week there with my friend Jason and all the people we met, friends and strangers. The trip was so full of events that I will divide my story into several parts. This one is about the first day of the trip, Friday the 1st of June.
Perjantaina palasin Puolasta. Vietin siellä upean viikon ystäväni Jasonin ja tapaamiemme tuttujen ja vieraiden ihmisten kanssa. Matka oli niin täynnä tapahtumia, että jaan kertomukseni osiin. Tämä osa käsittelee matkan ensimmäistä päivää, pe 1.6.
Problems and challenges started right away at the airport. I found out that my flight was overbooked by one, and I didn’t have a reservation, only a stand-by ticket. Luckily, however, there were a couple of free seats in the business class, and so they made the business class 2 seats smaller and thus made space for me and the overbooked in the economy class. When I went to my gate there was no flight to Poland but some strange flight to Latvia or something. It turned out that the flight is half an hour late but the TV screens didn’t provide this information for some strange reason. In the meanwhile Jason was already boarding (he was supposed to fly a bit later), but suddenly the bus going to the plane was emptied and it was informed that the flight is totally cancelled. Luckily Jason was first to proceed to the service desk and get the fastest possible connection to Warsaw through Frankfurt (some others had to wait until the next day). Anyway he arrived in Poland around 7 hours later than I.
Kommellukset alkoivat heti lentokentältä. Lentoni oli ylibuukattu eikä minulla ollut varausta vaan stand-by- lippu. Onneksi bisnesluokasta löytyi tilaa ja sitä pienentämällä minulle saatiin tilaa koneeseen. Portille mennessäni ihmettelin, kun Puolan-lentoa ei ollutkaan vaan joku outo lento Latviaan tai jotain. Selvisi, että lento on puoli tuntia myöhässä, mutta tv-ruudut eivät sitä informoineet. Tällä välin Jason oli jo astunut bussiin, joka veisi hänet omaan koneeseensa (jonka piti lähteä hieman Finnairia myöhemmin), mutta yhtäkkiä bussi tyhjennettiin ja ilmoitettiin, että lento on kokonaan peruttu. Onneksi Jason ehti ensimmäisenä palvelupisteeseen ja sai suht nopean yhteyden Puolaan Saksan kautta. Hän saapui Varsovaan kuitenkin n. 7 tuntia minun jälkeeni.
In the meanwhile I went to the centre of Warsaw and almost the first thing I saw was the thing portrayed in the first photo in this post. Strange enough that Helsinki was first. I made my way to Gornoslaska, the headquarters of Opus Dei, and met some of my good old friends Pepe and father Horacio. Pepe had to go upstairs and back down three times to try to find a train connection to our next destination since our plans had been spoiled by the canceled plane. Finally we found a very original and intriguing solution which you’ll read about next time. I left my bags at the house and went to Mass in the above church of St.Anne. It was almost full on a normal weekday at 3 pm when you’d think everyone is at work or home or school or something. Incredible compared to the half-empty Finnish churches even on Sundays and even if there’s only one service a week. Later I also visited another Opus Dei centre where I had worked 2 years ago for a week, called Potok. I met my good old Brasilian friend David and attended a recollection too – perfect unplanned timing, and the topic was ”holidays”, a good start for the week! After getting Jason from the airport we went back to Gornoslaska for a nice chat with Fr.Horacio. Below the travelers at Gornoslaska.
Jasonia odotellessa kävin Varsovan keskustassa ja törmäsin tämän postauksen ekan kuvan esittämään juttuun. Hauskaa, että Helsinki oli ensimmäisenä. Menin Gornoslaskalle Opus Dein päämajaan ja tapasin vanhoja tuttujani, Pepen ja isä Horacion, joka on käynyt Suomessakin monesti. Pepe sai juosta yläkertaan kolmesti etsimään sopivaa junayhteyttä netistä, sillä lennon peruminen oli sotkenut suunnitelmamme. Päädyimme mielenkiintoiseen ratkaisuun, josta saa lukea ensi postauksessa. Jätin kamat Gornoslaskalle ja menin yllä näkyvään pyhän Annan kirkkoon messuun. Kirkko oli lähes täynnä, vaikka oli arkipäivä ja kello oli 15- uskomaton kontrasti Suomen sunnuntaisinkin tyhjiin kirkkoihin, vaikka jumalanpalveluksia olisi vain yksi. Seuraavaksi suuntasin toiseen Opus Dein keskukseen, jossa oli pari vuotta sitten viikon kesätöissä. Tapasin brasilialaisen ystäväni Davidin ja osallistuin nuorten retriittiin, mahtava ajoitus, ja vielä sopivampi teema: ”loma-aika”. Jasonin lentokentältä haettuani menimme jälleen Gornoslaskalle ja juttelimme isä Horacion kanssa. Yllä kuvassa matkaajat Gornoslaskalla. Seuraavaksi suuntasimme vanhaan kaupunkiin.
In the old town at around 10-11 pm we took a couple of pictures of Warsaw by night. We didn’t have much time since we had to go to the trains soon. When we got to the railway station we met a very special person. He spoke to us in Polish and English first, then we found out he was Algerian. I spoke some Arabic with him, and then we found out he had lived in Italy for many years. So we spoke Italian. But then we found out he had lived in Naples, so we spoke Neapolitan! Yes, a Finn and an Algerian speaking Neapolitan in Warsaw. And no, we weren’t drunk. He looked like it though, but it wasn’t due to alcohol but the fact that this man had just come back from China and he had not slept in the past two days. Below Jason with our friend.
Vanhassa kaupungissa ehdimme vain käväistä ottamassa pari kuvaa pimeällä valaistusta Varsovasta, klo 23 maissa piti olla jo rautatieasemalla. Junalaiturilla tapasimme erittäin poikkeuksellisen henkilön. Ensin hän kysyi meiltä jotain puolaksi ja englanniksi. Sitten selvisi, että hän oli kotoisin Algeriasta. Puhuinkin hänen kanssaan vähän arabiaa. Tämän jälkeen selvisi, että hän oli asunut vuosikaupalla Italiassa. Puhuimme siis italiaa. Tämän jälkeen selvisi, että hän oli asunut Napolissa – joten puhuimme napolinmurretta! Kyllä, suomalainen ja algerialainen puhumassa napolinmurretta Varsovassa! Emmekä olleet humalassa. Tämä mies kyllä vaikutti siltä, mutta se johtui siitä, että hän oli tullut juuri Kiinasta eikä ollut nukkunut pariin päivään. Yllä kuvassa Jason kaverimme kanssa. Alla kuva junasta, joka oli aivan täynnä. Olimme jo menettäneet toivon paikan löytämisestä ja jäimme käytävälle seisomaan. Sitten kävikin ilmi, että juuri meidän kohdalla olikin koko ajan ollut 2 vapaata paikkaa, kuin tilauksesta. Paikat olivat lihavien naisten vieressä, joten ihmiset eivät ehkä siksi halunneet istua niille. Meitä ei moinen haitannut ja matkasimme yöjunalla…mutta minne? – se selviää seuraavassa jaksossa:)
The above picture is from a full train. We had already lost hope in trying to find free seats. We were standing, but suddenly we found out that right behind us there were 2 free seats. They were next to obese women, perhaps that’s why nobody wanted to sit there. But this didn’t bother us, we sat down and traveled – but where? Find out in the next episode:)
Emil Anton 