So we spent the evening at the Dymalski’s getting ready to go to our next destination, Czestochowa, in the morning (the 4th). Our train was at 8 am and just to make more sure we’d make it, Mr.Dymalski offered to drive down to Poznan (about a 20-25 min drive one way) to buy the tickets for us beforehand. He suggested we leave at 7 in the morning which his son Darek found ridiculously early, maintaining that there would be no traffic jams at that time. I and Jason had a nice long talk with Darek, who still had a school assignment to do for the next morning. He wanted to sleep until noon but for us he got up at 6 for breakfast. We took pictures (see family below) and ended up leaving at 7.10.
Vietimme illan Dymalskeilla ja valmistauduimme lähtemään seuraavaan kohteeseemme, Czestochowaan, 4. päivä aamulla. Junamme lähtisi klo 8 ja varmistaakseen ehtimisemme herra Dymalski tarjoutui ajamaan Poznaniin (n. 20-25 min ajomatka per suunta) ostamaan meille liput valmiiksi. Hän ehdotti, että lähtisimme aamulla klo 7, jota perheen poika Darek piti aivan liian aikaisena. Hänen mukaansa tuohon aikaan ei olisi ruuhkia. Illalla minulla ja Jasonilla oli myöhään venyneet mutta hyvät keskustelut Darekin kanssa, vaikka hänellä oli koulutyö tehtävänä vielä aamuksi. Hän halusi nukkua puoleenpäivään mutta heräsi klo 6 aamiaiselle kanssamme. Kuvien ottamisen jälkeen (ks. yllä) lähdimme lopulta matkaan klo 7.10.
Czestochowa had to wait – indeed it happened that there was a traffic jam and we missed the train by one or two minutes. We tried to drive to the next train station about 35 km away far exceeding the speed limits, but there was another traffic jam. We phoned Darek who was amazed to hear the news but informed us of the next train, the timing of which seemed perfect. We drove back to Poznan again but suddenly it took very long to queue for tickets – it takes ages in Poland to print out a single train ticket, and when it’s finally done there’s no info on it! When we had 1 minute left before the train would leave Mr.Dymalski asked to get the tickets for us since he himself would stay at the desk waiting for the silly formalities to end. The lady consented and we just made it to the train, about 3 seconds before the train left. Mr. Dymalski got a glimpse of us through the train window. This train went to Czestochowa through Kutno, where we again almost missed the train connection, but luckily not quite. On the train we met another interesting combination – a Kurd from Sweden. So we spoke Swedish with him. Finally we made it to the beautiful Jasna Góra.
Czestochowa sai odottaa, kun jäimme jumiin ruuhkaan ja missasimme junan n. 1-2 minuutilla. Lähdimme ajamaan kovaa ylinopeutta seuraavalle pysäkille n. 35 km päässä mutta juutuimme pian uusiksi ja luovutimme. Soitimme Darekille, joka hämmästyi uutisista, mutta kertoi seuraavan junan lähtöajan. Ajoitus näytti täydelliseltä, kunnes juutuimme lippujonoon – Puolassa junalipun printtaaminen kestää älyttömän kauan, ja kun se lopulta on printattu, siinä ei ole puoliakaan tärkeistä tiedoista! Kun aikaa junan lähtöön oli minuutti, herra Dymalski pyysi lippuja meille ja sanoi itse jäävänsä hoitamaan muodollisuudet loppuun. Tämän ansiosta ehdimme junaan n. 3 sekuntia ennen sen lähtöä, ja herra Dymalski näki meidät junan ikkunasta. Tämä juna meni Czestochowaan Kutnon kautta, ja sielläkin melkein myöhästyimme junasta, mutta emme onneksi ihan. Tapasimme junassa taas erikoisen yhdistelmän – Ruotsissa asuvan kurdin. Puhuimme siis hänen kanssaan ruotsia. Lopulta pääsimme perille kaunille Jasna Góralle.
In Czestochowa we had to hurry, since we only had 3 hours, half of which went into walking from the trains to Jasna Góra and back and attending Mass. In addition to these we got to see 3 different and very original sets of the stations of the Cross. This one really impressed Jason, and it’s also been one of my favo(u)rite things in Czestochowa for years. We also saw the adoration chapel, the basilica (photo below) and the chapel of the Black Madonna where there is a painting depicting the Madonna protecting Jasna Góra from mean Swedish-Finnish troops (there’s the Finnish flag in there, too!). We also saw another statue of JP2 and a chapel right in the middle of the train station and a cute version of the sign of the cross made by a perhaps 4-year-old girl.
Czestochowassa meillä oli kiire, aikaa oli vain 3 tuntia, josta puolet meni junilta ja junille kävelemiseen sekä messuun osallistumiseen. Ehdimme nähdä 3 erilaista versiota ristintiestä, joista tämä teki Jasoniin suuren vaikutuksen. Kävimme myös kauniissa adoraatiokappelissa, Mustan Madonnan kappelissa sekä basilikassa (kuva yllä). Näimme maalauksen, jossa Madonna suojelee Jasna Góraa pahoilta Ruotsi-Suomen joukoilta (suomen lippukin näkyy vihollisjoukoissa!). Näimme myös toisen JP2:n patsaan sekä kappelin keskellä juna-asemaa ja 4-vuotiaan tekemän suloisen verion ristinmerkistä.
This time we made it to the train without trouble and arrived in Cracow at 8 pm. Our accommodation would be at the apartment of Damian Zolich, a friend of mine from the first pilgrimage to Czestochowa in 2002. We took a bus to meet him in Biezanow Nowy where he lives, on the border of Cracow and close to Wieliczka, where we would visit the next day. It was nice to see Damian again, and find out he was getting married at the end of this month. He still had the paper with some Finnish words I taught him in 2002. Here it is next to my map of Cracow which Damian called ”useless” (it only showed the old town basically).
Krakovan-junaan ehdimme ongelmitta. Majoituksemme olisi ystäväni Damianin luona. Tutustuin häneen ekalla vaelluksella Czestochowaan vuonna 2002. Menimme bussilla hänen luokseen Krakovan rajalle Biezanow Nowyy, lähellä Wieliczkaa jossa kävimme seuraavana päivänä. Oli hauska nähdä Damiania ja saada selville, että hän on menossa kuun lopussa naimisiin. Hänellä oli yhä vuonna 2002 opettamani suomenkieliset sanat paperilla. Tässä se on Krakovan-karttani (jota Damian kutsui ”hyödyttömäksi”, koska siinä oli vain vanha kaupunki) vieressä (kuva yllä). Alla oleva kuva esittää vedenlämmitintä, joka säikäytti minut seuraavana aamuna suihkussa. Kun haluaa kuumaa vettä, kuuluu pieni räjähdys ja silmien eteen ilmestyvät hirmuiset liekit (kuvassa näkyvään mustaan reikään). Siistiä! Söimme Damianin kanssa iltapalaksi muroja kuuman (!!) maidon kanssa, juttelimme kaikenlaista ja aamulla lähdimme kohti Nowa Hutaa.
In this picture you see the thing that scared me in the morning while taking a shower. In order to get warm water, there is a small explosion and fearful flames in this black hole – cool stuff! In the evening we had cereals with warm (!!) milk and chatted with Damian. In the morning we set off to Nowa Huta. We did it mostly to satisfy Jason’s father but it was really interesting to go to that famous first church credited to JP2 – Nowa Huta was supposed to be a communist place for workers without any churches. We also visited another church where there was a memorial cross probably at the site of the original famous cross made by the workers. Below a picture of the first church, called the Lord’s Ark. When asking for directions to it, we were misled a couple of times. One guy told us it’s ”behind the shop”, it turned out it was still a five minute walking distance behind the shop:s People were no better at telling us how to get back to the old town, but we made it to the bus just on time.
Nowa Hutassa kävimme kuuluisassa ensimmäisessä kirkossa (kuva yllä), Herran Arkissa, joka rakennettiin kommunistiseen Nowa Hutaan, jossa ei pitänyt olla kirkkoja, lähinnä Johannes Paavali II:n ansiosta. Kun kysyimme neuvoa löytääksemme kirkon, meitä ohjattiin väärin muutamaan otteeseen. Eräs sanoi kirkon olevan edessämme olleen ”kaupan takana”, kävi ilmi, että se oli vielä 5 minuutin kävelymatkan päässä kaupan takana. Kävimme myös paikalla, jossa oli muistomerkki siitä kuuluisasta rististä, jonka työläiset tekivät ja jonka luona JP2 vietti messua. Meidän piti kiiruhtaa takaisin vanhaan kaupunkiin, mutta ihmiset eivät taaskaan osanneet neuvoa, miten sinne tulisi mennä. Onneksi ehdimme juuri täydellisesti bussiin.
At noon we went to my ”Cracow home”, the Dominican convent on the Stolarska street. This is where I started my first pilgrimage and where I first went when I first came to Poland in 2002. We attended the conventual Mass at 12, visited the Franciscans next door and saw their copy of the Shroud of Turin . Then we had lunch and walked to the Wawel Cathedral. We visited the Treasoury and Armoury, which was quite impressive. Then we just made it to the minibus to Wieliczka, the famous salt mines. We truly experienced how bad Polish roads are, we could’ve as well been in another amusement park. Wieliczka was very impressive though, we joined an English tour, walked down many many steps (photo below) and saw all the incredible things one could do with salt. We also heard the fascinating history of the place and enjoyed the guide’s humorous approach. The next photo is from the salt church a couple of hunder meters below ground level.
Klo 12 menimme ”Krakovan-kotiini”, dominikaaniluostariin Stolarska-kadulle. Sinne menin ensimmäisenä ensimmäisellä Puolan-matkallani, sieltä vaellus lähti liikkeelle. Messun jälkeen kävimme naapurissa fransiskaaniluostarissa ja näimme heidän kopionsa Torinon käärinliinasta. Sitten lounastimme ja suuntasimme Wawelin katedraaliin. Siellä kävimme katsomassa aarteita ja aseita, kokoelma oli vaikuttava. Tämän jälkeen ehdimme juuri ja juuri Wieliczkan kuuluisille suolakaivoksille vievään bussiin. Koimme totisesti Puolan teiden huonouden, olisimme yhtä hyvin voineet olla huvipuistossa! Wieliczka tosin oli oikein mielenkiintoinen. Liityimme englanninkieliseen turistijoukkoon ja kävelimme alas monia monia rappuja (kuva yllä). Kuulimme paikan kiehtovan historian ja nautimme oppaan hyvästä huumorista. Alla kuva suolakirkosta parisataa metriä maan alta.
After having an underground drink we wanted to go to the Prokocim to go back home to Damian’s place, but the driver forgot to stop and so we ended up in the old town again. On the bus we met two Spanish girls who had funnily enough come to Poland straight from Finland – they had been exchange students. Moreover, we found out they had been on the same cancelled flight as Jason. Anyway it was good we came downtown because we were in for a marvelous show – an absolutely beauuutiful concert on the old market square with brilliant light effects and a fabulous atmosphere altogether. We ate and drank something delicious at a nearby cafe/restaurant and enjoyed the evening while writing postcards. Back at Damian’s place we met ”the French cook” and went to bed after a short chat. The next morning we were in for another surprise – read about it next time.
Maanalaisten drinkkien jälkeen halusimme palata bussilla kotiin, mutta kuski unohti pysähtyä pyytämässämme paikassa ja ajoi suoraan keskustaan. Tapasimme matkalla kaksi espanjalaista tyttöä, jotka olivat sattumoisin juuri tulleet Suomesta vaihto-oppilaskaudeltaan. He olivat olleet samalla perutulla lennolla Jasonin kanssa! Maailma on pieni. Oli kuitenkin hyvä, että menimme takaisin vanhaan kaupunkiin – meitä odotti mahtava yllätys. Keskusaukiolla oli aivan upea konsertti hienoine valoefekteineen (ks. kuvat yllä ja alla) – tunnelma oli loistava. Söimme ja joimme hyvin läheisessä kahvila-ravintolassa ja nautimme illasta samalla kuin kirjoitimme postikortteja. Damianin luona tapasimme ranskalaisen kokin ja juttelimme hetken ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna meitä odotti jälleen kerran yllätys – siitä ensi kerralla.
Emil Anton 