Poland – Puola 6.-7.8.

The two last full days of our trip, then. On Wednesday morning we got up early to make sure we got tickets to the famous and special papal train in order to go from Cracow to Wadowice (I had had bad queueing experiences there before). To our surprise there was no queue, and printing the tickets didn’t take too long, although we were sent from one counter to another a couple of times, the info on the ticket wasn’t too clear and they gave us 3 sets of tickets so that we naturally offered the two wrong ones first when we were controlled. Anyways, the actual train is beautiful compared to other Polish trains and there is a small TV showing video material about JP2 and the papal train. The surprise came when I saw a familiar face on the screen. I told Jason to have a look and he exclaimed: ”You!?” Indeed, they caught me on camera last time and included me in the ”happy passangers” section of the video. They didn’t ask for permission though, and so I asked if I can now have free tickets for the rest of my life. The question was taken too seriously – of course I was told to ask another person somewhere else.

pap

Sitten vuorossa onkin jo matkamme kaksi viimeistä täyttä päivää. Keskiviikkoaamuna heräsimme ajoissa saadaksemme varmasti liput kuuluisaan paavilliseen junaan Krakovasta Wadowiceen (minulla oli viime kerrasta huonoja jonotuskokemuksia). Yllätykseksemme jonoa ei ollut eikä lippujen printtaaminen kestänyt liian kauan, vaikka meidät siirrettiin tiskiltä toiselle pari kertaa eikä lipuissa ollut tarpeeksi selvää informaatiota, ja meille annettiin kolmet eri liput, joten päädyimme tarjoamaan ensin kaksia vääriä, kun tarkastaja tuli. Itse juna on todella hieno verrattuna muihin puolalaisiin juniin, sisällä on pieni TV, jossa pyörii videomateriaalia Johannes Paavali II:sta ja paavillisesta junasta. Yllätys tuli silloin, kun huomasin ruudussa tutun naaman. Kehotin Jasonia katsomaan, ja hän huudahti: ”Sinä!?” Kyllä, minut oli viime kerralla saatu nauhalle ja lisätty ”onnelliset matkustajat” – osioon. Lupaa ei tosin kysytty, joten pyysin saada loppuelämäkseni ilmaiset liput. Tämä otettiin vähän liian tosissaan ja minua kehotettiin kysymään joltain toiselta henkilöltä.

koko

On the way to Wadowice we stopped in Lagiewniki, the famous sanctuary of Divine Mercy where St.Faustina lived, died and is buried. We took pictures from the panorama tower (behind the monastery in the photo above) and attended Mass in the new church (photo below), the altar area of which Jason especially liked/likes. We also visited the reliquiary of St.Faustina, stopped for a moment of prayer, saw the original (though not really the original but the Hyla one) Jesus, I trust in you – picture and read a bit of Faustina’s Diary.

new

Matkalla Wadowiceen pysähdyimme Lagiewnikiin, kuuluisaan Jumalan laupeuden pyhäkköön, jossa pyhä sisar Faustyna eli, kuoli ja haudattiin. Otimme kuvia näköalatornista ja osallistuimme messuun uudessa kirkossa (kuva yllä), jonka alttarialueesta Jason piti/pitää erityisesti. Kävimme myös luostarirakennuksessa Faustynan pyhäinjäännösten luona, pysähdyimme rukoilemaan ja lukemaan vähän hänen Päiväkirjaansa. Näimme myös alkuperäisen (Hyla-version, joka ei itse asiassa ole se aivan alkuperäinen) Jeesus, luotan sinuun – kuvan. Alla kuva tästä luostarista.

luost

In Wadowice another beautiful statue of JP2 (above) awaited us in front of his own baptismal church (below). His family used to live right next to this church, and so the JP2-museum is nextdoor. This allowed us to see immediately that there were far too many people waiting to get in and so we decided to forget about it and go have lunch instead. After lunch we ran into some British women that we had seen looking at the map before, so we chatted with them for a while and it turned out one of them was half Canadian like Jason. She was over 60 years old and she had just graduated from university. Jason will hopefully make it half a lifetime before. After the chat we went to shops and internet cafes and just before the home museum closed we luckily got in with the last group, so we got a glimpse of JP2’s skier’s, canoer’s and cardinal’s equipment:) We also visited the famous shop where a stupid American tourist once asked another one what the word ”Wadowice” on all those postcards meant.

ww

Wadowicessa taas yksi kaunis JP2-patsas odotti meitä paavin oman kastekirkon edessä (yllä). Paavin perhe asui aikoinaan aivan kirkon vieressä, joten kotimuseo oli naapurissa, ja näimmekin heti, että jono oli aivan liian pitkä. Unohdimme museon ja lähdimme lounaalle. Lounaan jälkeen tapasimme kaksi brittinaista, jotka olimme nähneet aiemmin katsomassa karttaa. Kävi ilmi, että toinen heistä oli puoliksi kanadalainen kuten Jason. Hän oli yli 60-v ja juuri valmistunut yliopistosta. Jason ehtinee saavuttaa saman vielä puolet nuorempana. Juttelun jälkeen menimme kauppoihin ja internetkahvilaan, ja juuri ennen kotimuseon sulkemista ehdimme sisään viimeisen ryhmän mukana, joten saimme kuin saimmekin nähdä JP2:n hiihtäjän, melojan ja kardinaalin varusteita:) Kävimme myös kuuluisassa kaupassa, jossa eräs tyhmä amerikkalainen turisti kerran kysyi toiselta, mitä sana ”Wadowice” kaikissa siellä olevissa postikorteissa oikein tarkoitti. Alla JP2:n kastemalja.

baoptfont

After seeing JP2:s baptismal font and reenacting and filming the American tourists in Wadowice-scene we headed back to Cracow. We drank some (Pr)Okocim-beer and went back to Damian’s after missing the bus once, had a photo war with Damian and the French cook (below) and went to sleep.

hoto

Amerikkalaisten turistien hölmöyden videolle ikuistamisen jälkeen palasimme Krakovaan. Joimme vähän (Pr)Okocim-olutta ja palasimme Damianin luokse myöhästyttyämme kerran bussista. Olimme valokuvasotaa (yllä) ranskalaisen kokin ja Damianin kanssa ja menimme nukkumaan.

puisto

On Thursday Poland celebrated a huge feast – Corpus Christi. We left our bags at Wawel and sat down on a slope to wait for the procession to start and walk by. After taking some good photos we joined the procession very near to the Eucharist and Cardinal Dziwisz (his name means ”you make me wonder” or ”you’re strange”), the private secretary of JP2 and now Archbishop of Cracow. We also saw sister Marta who lives in Finland and has taught my brother religion. The number of nuns and friars was amazing, on top of which about 5 000 faithful took part in the walk. We had time to have pancakes in a bar and still not be left behind the procession.

eukdz

Torstaina Puola vietti suurta Corpus Christi-juhlaa. Jätimme laukkumme Wawelille ja istahdimme rinteelle odottamaan kulkuetta. Otettuamme hyviä kuvia laskeuduimme sopivaan kohtaan niin, että eukaristia ja sitä kantava kardinaali Dziwisz (nimi tarkoittaa ”ihmetytät” tai ”olet outo”) olivat näköetäisyydellä. Näimme myös Suomessa asuvan sisar Martan, joka on opettanut veljelleni uskontoa. Nunnien ja munkkien jonot olivat vaikuttavia, ja siihen päälle vielä 5 000 mukana kulkenutta osallistujaa. Ehdimme käydä baarissa syömässä lettuja emmekä silti jääneet kulkueesta jälkeen. Alla mm. dominikaaneja ja fransiskaaneja.

söäänt

The procession ended with a Mass at the old market square on a very hot day. People had umbrellas open to protect them from the sun rather than the rain. On the square I met more interesting people. First I saw two Mormon missionaries walking around so I went to talk to them and found out one of them had just worked together with a Finnish Mormon missionary in Poland. Next, I met Mr. and Mrs. Czapla who are also friends from the first pilgrimage, they have been Mr. and Mrs. for less than a year though:) After this surprising and pleasant surprise I made friends with a Franciscan friar called Bernard. He left when the Mass started but came back and asked for my e-mail. We’ve mailed a few times and so I’ve made my first Franciscan friend.

para

Kulkue päättyi messuun keskusaukiolla hyvin kuumana päivänä. Ihmiset avasivat sateenvarjonsa suojelemaan auringolta (yllä). Tapasin aukiolla lisää mielenkiintoisia ihmisiä. Ensin näin ihmisjoukossa kaksi mormonilähetyssaarnaajaa (alla) ja menin juttelemaan. Sain selville, että toinen oli juuri työskennellyt suomalaisen mormonilähetyssaarnaajan kanssa Puolassa. Tämän jälkeen törmäsin herrasväki Czaplaan, myös tuttuja ensimmäiseltä vuoden 2002 pyhiinvaellukselta, vaikka herrasväkeä he ovat olleet vasta alle vuoden:) Tämän kivan yllätyksen jälkeen tutustuin vielä fransiskaaniveljeen, joka palasi vielä lähdettyään hakemaan sähköpostiosoitteeni. Olemme olleet yhteydessä, joten nyt minulla on ihan oikea fransiskaanimunkkiystävä.

mormonit

After Mass we got our bags back from Wawel and stopped at a restaurant to have a final dinner in Cracow. We met Damian and his future wife Ewa and they accompanied us to the train. In Warsaw we were received by Stanislaw Klinowski, an old friend from Finland (originally Poland of course) from years back. He gave us his beautiful apartment for our last evening, night and morning in Poland. His neighbo(u)r (with me below) happened to have lived in Norway so we spoke a bit of Norwegian with him:) The apartment happened to be located very near the youth centre of Opus Dei so we surprised them again by paying them a visit at 9 pm after their supper. We had a nice evening talk, met good old Nicolas/Mikolaj and the others, told them some of the funny things that had happened during our week. At the end I was given Scott and Kimberly Hahn’s Rome Sweet Home in a Polish translation as a present:) We visited the old and new town of Warsaw still while we had the chance, had my first ever Irish coffee and filmed it too, and met two Irish men whose English we understood only with some extra effort. We took the metro back home, and before going to sleep we drank our last Polish royal beer after 1 am. Tomorrow’s post will be about the last morning and about random funny things from the trip that weren’t mentioned in the chronological account – until then!

ar

Messun jälkeen haimme laukkumme Wawelilta ja pysähdyimme ravintolaan syömään. Damian ja hänen tuleva vaimonsa Ewa liittyivät seuraan ja saattoivat meidät junalle. Varsovassa meidät otti vastaan Stanislaw Klinowski, vanha tuttu Suomesta (alun perin tietty Puolasta) vuosien takaa. Hän antoi käyttöömme kauniin asuntonsa viimeiseksi illaksi, yöksi ja aamuksi, jotka Puolassa vietimme. Tapasimme myös naapurin, joka oli sattumoisin asunut Norjassa, joten puhuin hänen kanssaan vähän norjaa (kuvassa kanssani yllä). Asunto sattui olemaan lähellä Opus Dein nuortenkeskusta, joten kävimme yllättämässä heidät klo 9 illalla heidän illallisensa jälkeen. Meillä oli hyvät iltakeskustelut, tapasimme vanhan kunnon Nicolaksen/Mikolajn ja muut ja kerroimme matkamme kommelluksista ja huvituksista. Läksiäislahjaksi sain puolalaisen käännöksen Scott Hahnin Rome Sweet Home- kirjasta:) Menimme vielä Varsovan keskustaan vanhaan ja uuteen kaupunkiin, joimme elämäni ensimmäisen Airish kohvin ja tapasimme kaksi irlantilaista, joiden englannin ymmärtämiseen tarvittiin ylimääräistä ponnistusta. Palasimme kotiin metrolla ja ennen nukkumaan menoa joimme viimeiset puolalaiset kuninkaalliset oluet joskus kello yhden jälkeen yöllä. Huomisen postauksessa kerrotaan viimeisestä aamusta ja kaikenlaisista sekalaisista matkan aikana tapahtuneista hassutuksista, joita ei tässä kronologisessa kertomuksessa mainittu – siihen asti, näkemiin (tai lukemiin)!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s