Pyhiinvaellus Espoossa/Ecumenical pilgrimage/Pielgrzymeczka

So, day 2 of Marta and Darek’s visit, Saturday morning, we woke up early and took a bus, two trains and another bus to Myllyjärvi, Espoo. On the way in Pasila, Helsinki we met Adam, another Polish friend. The 4 of us took part in an ecumenical pilgrimage. We carried with us a cross given to the Finnish Catholic youth by the servant of God Pope John Paul II himself.

W sobote rano spotkalismy Adama i pojechalismy do Espoo dwoma autobusami i dwoma pociagami na ekumeniczna pielgrzymke. Mielismy ze soba Krzyz ktory Jan Pawel II dal finskiej katolickiej mlodziezy w 1989 roku.

Lauantaiaamuna Darek, Marta ja minä tapasimme puolalaisen ystäväni Adamin ja matkustimme kahdella junalla ja kahdella bussilla Espoon Myllyjärvelle ekumeeniseen pyhiinvaellukseen. Aloitimme vaelluksen vanhalta ekumeenisesta keskuksesta, jossa isä Teemu piti tervetuliaispuheen ja kävelimme karmeliittaluostariin, jossa oli rukoushetki.

Fr. Teemu from St.Mary’s parish gave an opening talk at the ecumenical centre after which we walked to the Carmelite monastery nearby for a time of prayer. One of the Carmelite sisters explained to us a bit about their spirituality and before leaving the Poles and I sang a Polish song to Our Lady in front of the statue of Mary on the yard of the monastery.

Grupa (ok. 40 osób) wyruszala z osrodka ekumenicznego gdzie katolicki ksiadz przywital nas i powiedzial kilka slow. Niedaleko u sióstr Karmelitanek mielismy pierwszy postój. Modlilismy sie troche i jedna z sióstr opowiedziala o duchowosci i zyciu w zakonie. Pózniej ja i polscy koledzy zaspiewalismy ”Maryja Królowo Polski”.

Pyhiinvaellukseen osallistui n. 40 henkilöä. Olin mukana kolmatta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa mukana oli ystäviä, ja katolilaisten määrä oli paljon suurempi kuin aiemmilla kerroilla. Kannoimme vuorotellen mukanamme Johannes Paavali II:n Suomen katoliselle nuorisolle antamaa ristiä sekä luterilaisen pastorin mukanaan tuomaa puuristiä. Lauloimme suomalaisia ja puolalaisia pyhiinvaelluslauluja, useimmin Maa on niin kaunis, jonka sanat ”matka vie” merkitsevät puolaksi ”äiti tietää”, joten saimme siitä paljon hupia:)

Our group consisted of about 40 people. We took turns in carrying the crosses and sang pilgrimage songs, both Finnish and Polish, Lutheran and Catholic. We also admired the beauty of the nature of Espoo when walking along the Bodom lake.

W drodze spiewalismy finskie i polskie piosenki pielgrzymkowe. Najczesciej spiewalismy po finsku o tym, ze nasza droga wiedzie do nieba, co w polskich uszach brzmilo smiesznie dlatego ze ”droga wiedzie” po finsku to ”matka vie”. Spiewalismy tez fajna polska piosenke o lysych i jeszcze druga o mróweczkach i jeszcze trzecia o monotonnej piosence:) W nastepnych zdjeciach lysy Adam niesie Krzyz i usmiecha sie z nasza kolezanka Saila:)

Ystävämme Saila (alla) päätti viime hetkellä tulla mukaan vaellukselle. Hänen blogiltaan voitte lukea lisää ajatuksia ja nähdä lisää kuvia päivän kulusta. Linkki englanninkieliseen postaukseen alla.

Our friend Saila made a last minute decision to join the pilgrimage. Here is a link to her blog where you can read and see more about the day’s events.

Nastepny postoj mielismy w bardzo pieknym parku. Tam siedzielismy i pogadalismy sobie i poznalismy nowych ludzi. Adam zrobil artystyczne zdjecia.

Träskändan puistossa oli seuraava stoppi. Keinuimme puutarhakeinussa, juttelimme ja tutustuimme uusiin ihmisiin. Vasemmalla teologiaa opiskelevat veljekset, joista oikeanpuoleinen teki meistä juttua Sanansaattaja-lehteen. Vasemmanpuoleisesta sanon vain seuraavaa: SUKULAISET (ja teologikaverit) HUOMIO! Eikö näytäkin ihan Antti Siukoselta??? Jos ette vielä näe yhteyttä, miten on näiden kuvien jälkeen:

O 3-ej zatrzymalismy sie w domu pewnej rodziny prawoslawnej. Na podwórku mielismy piknik. Do grupy dolaczyl sie pop i zartowalismy o tym, ze zona popa to poparzona. Pozniej spotkalismy popa zone:)

After some bread, juice and berries at an Orthodox family’s backyard we continued our walk with a new member, an Orthodox priest. We stopped at a lake where the priest blessed the water and all kinds of other objects by sprinkling blessed water on them. The priest, I and the Poles also had interesting discussions about the Orthodox Church in Poland, the different calendars, and some linguistic, theological and liturgical issues. The priest conducted an Orthodox prayer service on the way in which he prayed in several languages, which along with the absolutely beautiful singing was just heavenly:)

Pyhiinvaelluksen johtaja tai päävastuuhenkilö oli Leppävaaran seurakunnan pastori, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Viimeinen pysähdyspaikka olikin Leppävaaran seurakuntaan kuuluvassa Karakappelissa, joka herättää omaperäisyydellään kovin erilaisia reaktioita. Ensimmäisellä vaelluskerralla en pitänyt kappelista lainkaan, mutta kerta toisensa jälkeen olen oppinut arvostamaan sitä aina joka vuosi vähän enemmän. Karakappelin yhteydessä oli myös ruokasali, jossa jälleen söimme jotain pientä ja keskustelimme. Ehdin myös käydä Karakallion Alepassa moikkaamassa kaveriani Kimiä, joka oli siellä tapansa mukaan ahkerasti ahertamassa.

Ostatnia przerwa byla w kaplicy luteranskiej (ewangelicko-augsburskiej). Pani pastor(ka) opowiedziala jakas mala historie i wyjasnila znaczenia róznych elementów tej nowoczesnej kaplicy. Przy kaplicy byla mala sala parafialna gdzie zjedlismy troche cos i porozmawialismy z ludzmi. Ostatni etap byl ok. 3 km i doszlismy do luteranskiej parafii w Leppävaara. Tam czekal na nas polski ksiadz ktory wyglosil kazanie. Potem zaspiewano nieszpory, a potem pop poblogoslawil jedzenie i znowu mielismy posilek. Na koniec zrobilismy zdjecie poza kosciolem i wrócilismy do domu gdzie bylismy kolo 22-ej.

Viimeinen etappi kesti noin kolme varttia ja johti Leppävaaran kirkolle, jossa meitä odotti isä Wieslaw. Hänen saarnansa jälkeen laulettiin vesper eli iltarukous luterilaisen perinteen mukaan, minkä jälkeen ortodoksipappi isä Heikki toimitti ruuan siunauksen. Tämän jälkeen oli yhteinen ateria ja vielä viimeinen tilaisuus jutella ihmisten kanssa ja vaihtaa yhteystietoja. Lopuksi otimme kuvan kirkon ulkopuolella, kotiin saavuimme n. klo 22 illalla.

The last walk was about 2 miles long and took about 45 minutes. The pilgrimage ended in Leppävaara church, where a Polish priest gave us a sermon. We sang the Vespers according to the Lutheran tradition and witnessed an Orthodox food blessing. Lastly we had a meal and took some pictures outside the church. We took only one train and one bus home, where we arrived around 10 pm. For the ones coming from a country with more than 250 pilgrimages (on foot) EACH YEAR, it was the FIRST EVER pilgrimage (on foot)… for the one living in a country with only a few pilgrimages each year, this was the 12th pilgrimage (on foot), and a good one too – looking forward to next year:)