S. Gabriele&Lanciano 29.-31.8.

29.-31.8. were sort of preparatory days in the local dioceses for the great event in Loreto. We of course were hosted in Lanciano and attended some of the Agorà – activities there on various squares. Before the actual program started though we had the afternoon free on the 29th and so we drove to a famous sanctuary of Saint Gabriel of the Sorrowful Virgin. It was not that far away from Lanciano (about 1,5 hrs) and only the view at the mountain would’ve perhaps been worth the visit:)

Ennen kuin varsinaiset ohjelmat alkoivat illalla 29.päivä, pääsimme lähtemään erääseen kuuluisaan pyhäkköön, joka sijaitsi aivan Gran Sasson eli Suuren Kiven vieressä n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Lancianosta. Kyseessä on erään 23-vuotiaana kuolleen italialaisen passionistiseminaristipyhimyksen (pyhä Gabriele) kuolinpaikka. Massimo kertoi meille eräästä tuntemastaan ihmetapauksesta, joka tapahtui hiljattain. Gabriele oli Saksassa parantanut jonkun tytön ja kutsunut vanhemmat vuorostaan visiitille hänen pyhäkköönsä Italiaan. Vanhempien saavuttua he kysyivät papeilta Gabrielesta, mutta sen nimistä ei kuulemma asunut paikassa. Vanhempien selitettyä tarinan heiltä hoksattiin kysyä, josko kyseessä olisi pyhimyskuvissa esitetty nuori pyhä Gabriele. Vanhemmat tunnistivat miehen ja saivat hämmästyksekseen kuulla, että he ovat kyllä oikeassa paikassa, mutta että kyseinen henkilö oli kuollut jo sata vuotta sitten:) Seuraavassa pyhäkköä sisältä ja ulkoa…

Mercoledì siamo andati al santuario di San Gabriele dell’Addolorata vicino al Gran Sasso. Abbiamo visto il sepolcro del santo e tante testimonianze di miracoli operati per la sua intercessione. Quando tornavamo a casa abbiamo avuti problemi cercando di trovare la strada giusta ma alla fine ce l’abbiamo fatto e siamo andati con Emanuela nel centro della città per l’inizio del programma ufficiale dell’Agorà. Ci sono stati dei canti e ci siamo presentati a tutti con le famose magliette ”Suomi” (grande idea di Massimo). Abbiamo conosciuto anche il vescovo di Lanciano:)

In the above photos you can see the famous Suomi-shirts we wore when the official program started in downtown Lanciano. There was a concert of a sort and some basic information on the schedule of the following day. We got to know the local Bishop and introduce ourselves on the stage. Afterwards we went to the pizzeria. Oh but you don’t know what ”the” pizzeria is. Well our host family had a pizzeria in a very central spot in downtown Lanciano. In the following picture a dangerous combination: a Finn and beer. Actually I’m not like most of the Finns in the sense that I drink extremely little, but everyone who’s been on a trip with me knows that if I drink one beer or one glass of wine my conduct – mostly my balance and sense of humour – changes noticeably:)

Viralliseen ohjelmaan kuului keskiviikon osalta vain pieni esittelytilaisuus ja konsertinpoikanen, ja pian olimmekin jo päässeet isäntäperheemme omistamaan pizzeriaan kaupungin keskustassa. Alla isäntäisämme Franco tiskin takana tarjoilemassa pizzaa vieraille aina yhtä ystävällisesti, hauskasti ja iloisesti:)

Giovedì abbiamo pranzato con i giovani dell’Agorà e dopo il pranzo siamo andati a visitare la nonna e il nonno di Emanuela. Abbiamo bevuto e chiacchierato un po’ e il nonno ci ha raccontato una storia interessante del suo viaggio a San Giovanni Rotondo – un piccolo miracolo, si potrebbe dire. Abbiamo visitato anche una chiesetta in cui si preserva il secondo miracolo eucaristico di Lanciano – il quale viene chiamato anche il miracolo de ”Lu Frijacriste”.

After lunch on the 30th we visited Emanuela’s grandparents that lived almost nextdoor to where we had lunch. After this we went home for some time, watched some Padre Pio stuff on video (we did this at least on 3 different occasions during the entire visit) and had some fun with the dogs as always (except when they were barked incessabili voce at night). Later we went to the squares downtown to have a look at the Agorà activities. On one square there were some lame songs, on another one juggling equipment (and so of course I juggled) and guys from Reggio-Emilia singing strange songs in a non-existent language. Later in the evening the Reggio-Emilia youth performed a really nice play/concert sort of thing with good acting and humour, valid religious points and great singing, above all the Sister Act ”Hail Holy Queen”.

Yllä toinen isäntäperheemme hauskoista koirista, jotka tosin joskus yöllä aiheuttivat haukkumisellaan päänvaivaa. Sain jopa eräänä yönä Tinalta korvatulpat!:) Menimme siis kotiin isovanhempien tapaamisen jälkeen ja palasimme sitten keskustaan tapahtumia seuraamaan. Alkuillan huonon musiikin vastapainoksi myöhempään pidetty konsertti/esitys oli loistava, pisteet Reggio-Emilian nuorille (mutta italianaksentista heille ei tipu pisteitä, kauhea murre eteläiseen puhetapaan verrattuna) siitä, vaikkakin yksi laulu oli vähän liian tällainen Massimon mielestä:

Il concerto/recital dei giovani di Reggio-Emilia giovedì sera ci è piaciuto molto (vedete come Massimo danza con entusiasmo:) ma le catechesi alla cattedrale sono state un po’ strane. Non mi è piaciuta la desacralizzazione della chiesa (spettacoli, balli, canti, video, casino, mancanza di rispetto/culto al santissimo sacramento – si parlava di Gesù ma non a Gesù in un luogo in cui Gesù c’era…) ma l’idea del servizio, lavare i piedi eccetera non è stata tutto male – eccoci, servi ecclesiae finnico-anxanenses:)

Katekeesit, jotka järjestettiin katedraalissa, olivat hieman outoja. En pitänyt siitä, että kirkkoa käytettiin esitysten, videoiden ja tanssien katsomiseen, kun kaikkeinpyhin sakramentti oli läsnä eikä siihen kiinnitetty mitään kollektiivista huomiota (paitsi videossa – hänestä puhuttiin, mutta hänelle ei puhuttu). Illalla tapasimme ystäviä katedraalin edessä ja otin kuvan hyvän paikallisen kaverin Marcon kanssa:

In the evening Massimo had one of his episodes… many times it happened that he started laughing like crazy because of all kinds of things… once he went to the bathroom but couldn’t do anything there because he was laughing so much at his original scenario of a charismatic priest telling a charismatic guitar player ”you suck”. I guess at the end of this series I should post something solely on Massimo’s jokes:) Despite the appearences he’s totally sober in the photo below:)