Nyt se sitten alkaa: jättimatkakertomus Helsinki-Budapest-Damaskos-Ma’loula-Hums-Tartuz-Wien-Helsinki! Olin siis lokakuun viimeisen viikon matkalla Aasiassa ensimmäistä kertaa tapaamassa tätiäni ja isoäitiäni (jonka olin nähnyt 4-vuotiaana Suomessa viimeksi). Koska Syyriaan ei ole suoria lentoja, menin Budapestin kautta, ja sain viettää siellä koko päivän ennen jatkolentoa kaunista tyypillistä keski-eurooppalaista kaupunkia ihastellessa.
Unkaria en osannut kymmentäkään sanaa, mutta sanakirja oli mukana ja paikalliset puhuivat suhteellisen hyvin englantia. Minulla ei ollut hajuakaan paikallisen rahayksikön suhteesta euroon joten hairahduin maksamaan yli 10 euroa minibussimatkasta keskustaan. Takaisin kentälle minua neuvottiin matkaamaan metrolla ja bussilla, ja selvisin n. 10 kertaa halvemmalla. Alla ensimmäinen näkemäni asia Budan avainpaikalla, Kolminaisuuden monumenttija Mattiaan kirkko (ja vossikka):)
Sunnuntaimessussa oli onneksi unkarin lisäksi englanniksi lukukappaleet jenkkiläisen kuoron vierailun vuoksi. Messun jälkeen menin ihailemaan maisemia lähistölle…
Seuraavaksi aloitamme hupaisien englanninkäännösten sarjan. Huviajelu hevosella:
Moninkertainen todiste siitä että olin Unkarissa:)
Pyhän Tapanin eli Stefanin eli Istvánin katedraali Pestin puolella:
Budaa ja Pestiä erottaa Tonava-joki, jota pitkin oli mahdollista veneillä. Käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin pitkän kävelylenkin jälkeen veneretkelle illalla kauniisti valaistua kaupunkia ihailemaan ennen kentälle paluuta.
Kannella oli ryhmä roomalaisia joten pääsin harjoittamaan hieman italiaa. Budapestissa oli aika paljon turisteja, mm. saksaa, venäjää ja englantia kuuli puhuttavan aika paljon.
Italialainen kaveri nappasi minusta kuvan kylmällä venereissulla ja ennen paluuta lämpimään otin vielä kuvan takana liehuneesta Unkarin-lipusta kaunista taustaa vasten.
Matkalla lentokentälle tapasin metrossa mukavan mummelin joka ei puhunut muuta kuin unkaria ja äärimmäisen vähän saksaa. Kommunikoin hänen kanssaan sanakirjan välityksellä ja universaalilla ihmisyyden kielellä ja oli oikein sydäntä lämmittävä matka ja kohtaaminen. Lento Damaskokseen lähti n. puoli tuntia ennen puoltayötä ja oli perillä joskus neljän aikaan aamulla paikallista aikaa. Kentän kommelluksista ja muusta saatte lukea ensi postauksessa…:)
HUOM! Lisäys: unohtui Hupaisaa englantia- sarjan toinen osa vielä Unkarin puolelta:
Emil Anton 