Minä en ole ollut matkalla maailman ympäri – olen ollut Tampereella! – Mooooi!!!
Siis pitkä hiljaisuus ei ole johtunut maailmanympärimatkasta – on vain ollut tavallista ja suhteellisen kiireistä opiskelijaelämää – puolan ja teologian tenttejä ja sen sellaista. Nyt on vihdoin jotain kertomisen arvoista, kun olin viikonlopun Tampereella.
Opetan konfirmaation valmistautuvaa ryhmää kerran-kaksi kuukaudessa Tampereen p.Ristin srk:ssa, ja tällä kertaa käytin hyväkseni pappien tarjouksen jäädä yöksi ja otin tilaisuudesta vaarin ja kävin joulunalusvierailulla Tampereen-sukulaisten luona.
Saavuin lauantaina aamulla 9 aikaan, opetus alkoi klo 10, tauoilla oli ruokaa ja lopuksi klo 14 kirkossa messu, jonka viettivät puolalaiset isät Zenon ja Robert, kuin kaksi karhua… siis marjaa:)
Esitellään nyt samalla Tampereen kirkkokin, jonka tyylikkyydestä ja esteettisestä vetovoimasta on monta mielipidettä (tänäänkin sunnuntaina asiasta väiteltiin kiivaasti lounaanjälkeisessä sisarten ja pappien juttelutuokiossa:). Oma suosikkipaikkani on kaikkeinpyhimmän sakramentin kappeli, eikä alttari ja sen takana olevat taulutkaan nyt aivan sietämättömiä ole…
Messun jälkeen srk-salissa oli perhejuhla, jossa esitettiin todella kaunis nukketeatteriesitys Leo Dehonin elämästä, Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien (SCJ) perustajasta. Tampereen srk:n papit kuuluvat tähän sääntökuntaan samoin kuin Helsingin piispakin.
Esityksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua seurakuntalaisiin. Tässä poseeraan irakilaisen miehen kanssa, joka on kotoisin aivan läheltä oman perheeni asuinsijaa Basrassa. Perheet jopa tunsivat toisensa vielä Irakissa. Oli kiva harjoitella hieman arabiaa ja jutella niitä näitä.
Takana tarkkaavaisimmat näkivätkin jo jonkun joulupukilta näyttävän hahmon – sehän on pyhä Nikolaus, joka tuli jakamaan lahjoja kilteille lapsille. Minä en nähtävästi kuulunut tähän joukkoon (liekö syynä epäkiltteys vai epälapseus), koska pukki meinasi kuristaa minut piispansauvallaan! Harmi ettei isä Robert ollut paikalla Nikolauksen vieraillessa, hän olisi varmasti suojellut minua;)
Erään tapaamisen ja elämäni ensimmäisen itse Suomessa vapaaehtoisesti ostetun ja juodun espresson jälkeen lähdin kohti keskustoria odottamaan serkkuani Jaria hakemaan minua sukulaisvierailulle Lukonmäkeen. Matkalla yritin ottaa kuvan kauniista maisemasta mutta epäonnistuin kahdesti. Epäonnistuneista kuvista tuli kuitenkin äärimmäisen taiteellisia. Kolmas kerta toden sanoi ja tässä kaikki kolme versiota kauniista maisemasta:)
Joulukuusi ja tuomiokirkko (ellen erehdy?) sekä joulukatu:
Vaikka olinkin odottamassa Jari-serkkua väärässä paikassa, löysimme pian toisemme ja pääsin tervehtimään Tampereen-sukua ja erityisesti uusinta sukumme jäsentä, Lotta-vauvaa. Koko kuuden hengen perhe poseeraa tässä nätisti pääkaupunkiseutulaisten sukulaisten lähettämien joulupakettien vastaanottamisen jälkeen:)
Ja sitten pikku-Lotta close-up:)
Hauskojen pelien ja leikkien sekä erittäin maukkaan illallisen jälkeen sain kyydin takaisin kirkolle ja majoituin pappilan puolalaiseen tunnelmaan. Katsoimme vähän elokuvaa ja join puoli litraa vahvaa puolalaista olutta sillä seurauksella, että aloin nähdä Robert-karhun kahtena, jolloin hän talutti minut huoneeseeni.
Nukuin hyvin ja osallistuin aamulla ensimmäistä kertaa Tampereen srk:ssa sunnuntaimessuun (kokemus oli oikein positiivinen). Tämän jälkeen oli juhlallinen lounas focolare-naisten, kalleimman veren amerikkalaisten sisarten sekä pappien kanssa. Kuvassa isä Zenon ja sisar Teresa, jotka ovat vastuussa kutsumisestani Tampereelle. Heitä saan kiittää hienosta viikonlopusta.
Lounaan jälkeen oli vielä juttelu- ja teetuokio, jossa papit ja nunnat väittelivät ja vitsailivat keskenään sitä sun tätä:) Palasimme vielä isä Robertin kanssa pappilaan puhumaan teologiaa ja juomaan limsaa ja vähän ennen neljää hän vei minut autolla juna-asemalle. Unohdin vain kännykkäni laturin Tampereelle. Junassa nukuin hyvät päiväunet ja myöhemmin kotona söin isän kanssa maukkaat joululimput iltapalaksi. Hyvää adventinjatkoa kaikille ja käykää tekin TAMMPEREELLA – MMMOOOOOI!!!!!!!!!!!!!!