Viimeisinä kahtena sunnuntaina olen kiertänyt Suomea hienoissa kaupungeissa. Viikko sitten kävin vanhassa pääkaupungissamme, Suomen città eternassa, nimittäin Turussa:
Kävin tutustumassa Turun katolisen seurakunnan nuorisoryhmään, ainoaan toimivaan ja hyvään sellaiseen koko Suomessa tietääkseni, ja pidin esitelmän juuri valmistuneesta seminaarityöstäni. Tätä seurasi hyvä keskustelu, tutustuin ilokseni myös moniin irakilaisiin nuoriin. Paikalla oli myös viittomakielen tulkki kahdelle kuurolle pojalle, mikä oli aika hienoa:)
Tänä viikonloppuna puolestaan olin kunnon Suomen-kiertueella. Lauantaina matkasin taas Tampereelle, mutta tällä kertaa ei kuvia sieltä, kun niitä on jo aiemmilta kerroilta. Klo 3 lähdin Tampereelta kohti Joensuuta, jossa minun oli sunnuntaina määrä pitää 2 tuntia esittelyä ja kysymyksiin vastailua ekumeeniselle Ketko-kurssille, joka tänä vuonna laajensi toimintaansa.
Junamatka ei ollut suora vaan jouduin vaihtamaan junaa ja viettämään n. 50 minuuttia Pieksämäellä. En valitettavasti ehtinyt käydä sen kummemmilla nähtävyyksillä, ja itse keskusta (tai aseman alue) oli melko tylsä. Löysin kuitenkin ihan kauniin luontopaikan, josta napsin kuvia.
Saavuin Joensuuhun n. klo 20.30 ja majoituin ortodoksiseen seminaariin. Lähdin kuitenkin ulos toisen Ketko-puhujan, ystäväni Javierin kanssa syömään pohjois-karjalalaista jättihampurilaista Dolly-nimiseen paikalliseen hampurilaispaikkaan. Hyvien juttelujen jälkeen palasimme Javin majapaikalle hotelli Aadalle, joka sijaitsi aivan keskustassa ja aivan Ketko-paikkaa vastapäätä (”sattumalta”!). Emme tyytyneet heti menemään nukkumaan vaan otimme tietenkin KARJALA-olutta Pohjois-Karjalassa!
Aamulla menin hotellille aamupalalle ja söin tietysti KARJALAN piirakoita. Olin aivan ”fiiliksissä” (käyttääkseni etelän slangia kun kerran Pohjois-Karjalan murre tuntui joskus selvästi ihmisten ”mie” ja ”kahto” yms. ilmaisuissa:) siitä, että olin ”uudella” seudulla omassa maassani ja sain nauttia erilaisesta suomalaisesta kulttuurista;) Mieleeni nousi koko ajan Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala-laulu, jota kehotan linkistä kuuntelemaan!:)
Klo 10 alkoi sitten Ketko-tapaaminen, jossa Javi puhui ensin maallikkohengestä ja minä sen jälkeen kirkosta ja paaviudesta. Lounastauolla kävin pienellä pyhiinvaelluksella kirkkokadulla, jonka toisessa päässä on ortodoksinen kirkko (muistaakseni 1887 rakennettu) ja toisessa, pitkän matkan päässä, luterilainen kirkko (kai 1903). Jälkimmäisessä oli juuri kaunis nelihenkinen naiskuoro harjoittelemassa ja sain odottamatta nauttia sulosävelistä.
Palattuani söin taas karjalanpiirakoita ja sitten alkoi kyselytunti, jossa vastasin jo ennalta postitettuihin ja joihinkin spontaaneihinkin kysymyksiin katolisuudesta. Tunti täyttyi ääriään myöten ja annetut kysymykset käsiteltiin juuri sopivasti tuossa ajassa. Lopuksi otin muistoksi valokuvan salista ja osasta osallistujia ennen lähtöäni:)
Juna-asemalla koin vielä pari kulttuurishokkia läksiäisiksi: keskellä talvea ja lunta tajuton kasa polkupyöriä rautatieaseman edustalla ja junan tullessa häikäilemätön raiteiden ylitys suoraan junaan – ei mitään portaita, tunneleita, kulkuväyliä, suoraan vaan läpi, edes italialaiset eivät ole yhtä barbaarisia (kenties intialaista tyyliä lähempänä, en tosin ole siellä ollut junia näkemässä):
Emil Anton 
Olen aina ollut sitä mieltä, että Pohjois-Karjala on ”eri maata”! :) Tosin siinä mielessä minulle kyllä tuttua ”eri maata”, että osa minusta on sieltä kotoisin. Vieraampaa ”eri maata” olen kokenut Suomessa Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Viimeksi mainitussa en edes ymmärtänyt yhden mummon puheesta muuta kuin, että se kuulosti etäisesti suomelta…
Joensuun rautatieasemalla muuten on muistaakseni yksi kohta, josta kuuluisi mennä raiteiden yli (vähän niinkuin ”suojatie”), mutta jos on lunta, niin sitä ei välttämättä näy.
Heh kiitos kommentista Mikael! Taisi olla yhteentörmäyksellämme vahva vaikutus kun toi sinut taas tänne, kiva;) Totta maar. Satakunnassa pitää käydä joskus ihan kielellisistäkin syistä! Ja kiitos toisen blogin Afrahat-kommentista, muutin sen heti (en tosiaan tiennyt suomennosta, kokeilin Afraatesta ja muita, Aphraates oli ainoa jolla löytyi edes jotain, Afrahat-muodosta en ollut kuullutkaan!). Hienoa! Törmäillään taas:D;) – toivottavasti vähemmän kirmaimellisesti:)