Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2008

Toivakka-Laukaa-Jyväskylä 25.-27.7.2008

Viime viikonloppuna olin enolassa Toivakassa. Matkustin perjantaina serkkuni Arin autolla, mukana myös Piia-vaimo ja Mikko-veli eli siis toinen serkku. Saavuimme Arja Korisevan kotikuntaan illalla maailman parhaille pizzoille, minkä jälkeen oli perinteinen sioux-sauna päänpukkauksineen (jonka voitin ekaa kertaa elämässäni:) ja saunalauluineen (Ihanimmat, armahimmat!). Valvoimme ja juttelimme kummitussetäni Timon kanssa kolmeen yöllä kaikenlaisia. Näin myös ekaa kertaa Helenan kuuluisat alpakat. Vihdoin joku, jolla on vielä paljon pitempi kaula kuin minulla:D

Lauantaina lähdimme Timon ja Helenan kanssa Laukaaseen periluterilaisiin pihaseuroihin. Tässä kesäseuralaisia…

ja kuuluisan uimahyppääjä-Puhakan isä saarnaaja-Puhakka julistamassa Sanaa voimallisesti:D Hänellä on vaikuttava villasukkalähetys Venäjän vankiloissa, Kansan Raamattuseuran kautta saanee lisätietoja.

Lopuksi tarjolla oli pullaa, teetä, mehua, kahvia ja makkaraa. Kaunis järvi ja nuotio keskellä ei-mitään (paikalle mentiin monia pieniä ja pitkiä metsäteitä, kaukana kaikesta muusta elämästä ja sivistyksestä, kaupunkilaisen painajainen:D)

Seurojen jälkeen ajoimme Laukaan hautausmaalle, jossa sain ensimmäisen kerran käydä minulle isoäitini kautta hyvin tärkeiden sukulaisten haudoilla. Isoäitini Salmen pikkuveli Raimo kuoli sairauteen 3-vuotiaana viimeisinä kuolinvuoteella lausuttuina sanoinaan ”Portti on auki.” Hänen kuolemansa on isoäitini varhaisimpia ja vaikuttavimpia muistoja. Isoäidin eno Armas Salmenkivi asui Laukaan pappilassa kirkkoherrana samoin kuin isoäidin isoisä Osvald Stenroth, jonka v. 1928 kääntämä teos ”Apostolisten isien kirjat” minulla on tällä hetkellä oikealla puolellani teologisia kirjoituksia varten. Hänen vaimonsa Ninni taas oli isoäitini lapsuudessa äärimmäisen tärkeä henkilö ja olen kuullut hänestä tarinoita koko ikäni. Hänestä on vaikuttava luku isoenoni emerituspiispa Yrjö Sariolan kirjassa Polun kulkijat.

Ja sitten kuuluisa Koivukuja, josta on myös kuultu useampaan otteeseen, sekin on vielä…

Laukaan pappilassa isoäitini vietti lapsuuskesänsä mummin ja vaarin luona. Pappila paloi vuonna 1950 mutta vanha Väentupa on edelleen entisensä, ja siellä isoäitinikin perhe vietti yhden kesän. Äitini ansiosta saimme printattua vastaavan kuvan hänelle lahjaksi ja hän oli siitä hyvin otettu.

Uusi pappila vanhan paikalla ja sen edessä Timo superkamerallaan kuvasotaa leikkimässä ja Helena.

La-iltana kirjoitin puoleenyöhön asti Paavali-kirjaa. Sunnuntaina menin bussilla Jyväskylään kirkkoon ja tapasin ystäväni Justynan ja Farhadin. Näin myös isoäitini ensimmäisen lapsuudenkodin paikan Väinönkadulla.

Palasin Toivakkaan Arin ja Piian kanssa, he olivat olleet ystävien 30-v synttäreillä. Toivakassa otimme tietysti vanhaan tapaan Ilta-Sanomien kymmenen kysymystä eli iltikset tai kyssärit. Timo vanhana tekijänä kysyjänä ja tuomarina.

Loppukevennys

Savonlinna 22.7.2008

Viime tiistaina olin Savonlinnassa ystävieni Jasonin, hänen puoliveljensä Janin, Sailan ja veljeni Alexin kanssa. Pääkohteenamme oli tietysti vaikuttava keskiaikainen Olavinlinna. Savonlinna on aitoa Suomea… tai savvoo…

Jan ja linna…

Linna muuten tarkoittaa viroksi kaupukia ja slangiksi vankilaa. Jälkimmäiseen olisi kuulunut sulkea veljenikin, kun Heinolasta asti läiski muita limakädellä, jonka ostin hänelle eurolla. Nytkin hän hakkaa minua sillä tässä kirjoittaessani… sen siitä saa kun yrittää olla kiltti veli voi voi…

Sailan sukunimi on Savolainen ja hän on alun perin savolainen! Siksi menimmekin Savonlinnaan.

Jason oli kiltti ja antoi viihtyisän asuntonsa meille pojille yösijaksi edellisenä iltana. Vuokrasimme Arn-nimisen elokuvan joka oli DARNin hyvä! Pohjoismaiden kallein ja paras elokuva heja Sverige! Myös eilen olin Jasonilla yötä kun teimme koko päivän kirjoitus-/lukuhommia ja illalla menimme Matinkylän Sports Academyyn oluelle. Piti mennä sen jälkeen uimaan, mutta alkoholinsietokykyni tuntien oli fiksumpaa jättää sitten väliin… varsinkin kun illalla oli jo kylmä ja kyseessä oli merivesi. Mutta kyllä saimme nauttia kahdesta huippukauniista kesäpäivästä Matinkylän merenrannalla.

Osallistuimme Olavinlinnassa ohjattuun kierrokseen ja opimme paljon mielenkiintoista asiaa paikan historiasta. Joskus linna oli ruotsalaisilla, joskus venäläisillä, joskus tyhjillään. Tässä kaunis keskiaikainen kappeli, jonne livahdimme hetkeksi salaa, kun se ei kuulunut viralliseen kierrokseen.

Saako kysyä, tekisikö kukaan tätä Helsingissä? Tämä on sitä kuuluisaa savvoo varmaan… voi ranskis-raukkoja!

What it’s like to write a book…

Yeah, I’m actually writing a book book, like a real book, or at least trying, and hoping it’ll be one, it’s been quite spontaneous although I had the idea already a long time ago… but now that the Pauline year started I just had to do it. So yes it’s about St. Paul and his theology, but it’s in Finnish. Anyway this is what it looks like to write a book.

Scott Hahn said he collected about 40-50 books on Confession when he wrote a book about the topic and I was really impressed and that was the first time I realised writing a book should really require reading a lot of books on the same topic… well I only found less than 10 books in Finnish on St. Paul and got my hands on some English and Italian materials as well. Then all kinds of other semi-related books started accumulating for references etc. and now I’ve probably made use of about 30.

Yllä näette siis, millaista on kirjoittaa kirjaa. Kuva kuvastaa hyvin todellisuuttani viimeisenä kahtena viikonloppuna (torstai-ilta+koko pe ja la). Olen lähes kirjaimellisesti kirjoittanut koko ajan aamusta iltaan pieniä pakollisia (ja joitain vapaaehtoisempia ja viihdyttävämpiä) taukoja lukuun ottamatta. Tähän mennessä n. 60 A4-sivua valmiina (=yli tuplasti enemmän kirjasivuina A5+isompi marginaali).

Kuvissa näkyvä kirjapino on ”luonnollinen” (suorastaan ihmettelen kuinka se on pysynyt kasassa ilman erikoislavastusta). Olen pitänyt kirjoittamisesta tosi paljon ja oppinut tietysti samalla. Illat ovat joskus menneet pitkiksi – toissailtana taisin kirjoittaa klo 2:15:een asti yöllä… aihe tempaa nääs mukaansa… Toivottavasti työ kantaa hedelmää ja antaa eventual lukijoillekin vastaavia kokemuksia…

Tietokoneen ääreltä kirjapinon vierestä, 23:42 (tänään lopetin ”ajoissa” kun sain kolmannen neljästä pääluvusta loppuun!:)), näihin sanoihin, näihin tunnelmiin… yours truly

Autuaan Hemmingin pyhiinvaellus Helsinki-Turku 28.6.-5.7.2008

Lauantaina 28.6. aamulla alkoi toinen suuren luokan katolinen pyhiinvaellus Suomessa reformaation jälkeen kohti Turkua, autuaan piispa Hemmingin piispanistuimen ja pyhäinjäännössäiliön paikkaa keskiaikaista kuninkaantietä pitkin (ainakin suureksi osaksi). Lähtö oli Helsingin pyhän Marian kirkolta ja mukana oli tuplasti enemmän ihmisiä kuin viime vuonna, joten jos sama tahti jatkuu niin hyvä tulee:) Ristiä kantamassa Massimo, joka liittyi seuraan ensimmäisen kahden tunnin ajaksi. Viime vuonna hän suoritti viimeiset 20 km, joten alku ja loppu hanskassa, ens vuonna sitten keskiosa:) Italia-style.

Alla toisen päivän alussa kävelemässä Kirkkonummelta. Mukana messun juuri viettänyt isä Rafal SCJ, joka on saapunut Helsinkiin Jyväskylästä. Hänen kanssaan alkavat myös katoliset nuortenillat syksyllä. Hän kantaa Johannes Paavali II:n Suomen katoliselle nuorisolle vuonna 1989 lahjoittamaa ristiä. Muut vaeltajat vasemmalta Laura Englannista, Juho Suomesta, Eze Nigeriasta, Lydia Filippiineiltä, Ola Puolasta, Sana-lehden kesätoimittaja Ilkka (vain päivän mukana) ja Kinga Puolasta (alun ja lopun mukana).

On the way we saw all kinds of interesting things, including animals such as horses, sheep and a goat. We also smelled pigs. I hope we didn’t smell like pigs, though, although we couldn’t take a shower each day. The accommodations varied, we slept on floors as well as royal (well if not royal at least priestly:) beds. The accommodations were kindly provided by Lutheran parishes on the way. Watch out for sleeping pilgrims!

The weather was mostly good but it varied. In the picture below you can see a strange combination of sunshine and rain – yes, it was sunny and rainy at the same time! Once we got a huge shower from the clouds after a night without a real shower at the accommodation, we were soaked. The last day, which was the longest, 37km, was extremely hot, and due to the fields and lack of forests in that area there was no shadow of shade;) Once I caught a rainbow as well but no treasure was found except perhaps the 20 zlotys Juho found in the middle of nowhere which Ola reacted to with a now famous ”ale jaja, prawdziwe” :D

In Inkoo/Ingå Ola and I found a café in the evening, the one and only one open and suitable for our purposes, i.e. to watch the European football final Spain-Germany, or at least a part of it. I was wearing a Spain t-shirt and since Ola too knew Spanish we were speaking Spanish all the time and having a lot of fun having others smile at us and think we were Spaniards:D We had tikkunekku and celebrated big time when Spain scored 1-0 which was also the final result (we left after the first half).

One of the best things was that the churches on the way were mostly medieval stone churches. That is, they were ”ex-Catholic” and so we felt very much at home celebrating the Mass there in the mornings whenever a priest was able to come. Here Fr. Frans is saying Mass in Karjaa/Karis. In the following photo you can see Pope Gregory the Great on the wall of a presently Lutheran church in Perniö, which is quite nice:) The third photo is from Tenhola/Tenala, where we possibly said the first Catholic Mass after the Reformation.

Then it’s time for the best joke of the pilgrimage. It dates back to last year when Joakim Snygg from Sweden was with us. We walked past a village called Persböle which in Swedish is simply Petersborough but in Finnish it’s very funny, well, basically, Arsborough:D Anyways this year the joke got even funnier because Lydia said I left my brain in Persböle – pronouncing it funnily as [persball]. Well after this Eze made a perfect imitation of Lydia after which everyone was imitating it and at the end we even played a puppet show about it in Halikko. Anyway here it is, and pay attention to the wonderful northern neighbour of Persböle.

We also appeared on the front cover of the local newspaper Västra Nyland – or actually Ola and the Cross appeared on the front cover and the rest of us in the nice lengthy article on our pilgrimage. Last year we appeared in Perniö’s local paper and Seura, this year in Sana and Västra Nyland. I wonder which two papers will be after us next year. Anyways here’s a photo of the article.

Sitten on aika käsitellä suurinta saavutustamme, tai no, ainakin uhkarohkeinta hullutustamme. Viime vuonna tämä maailman lahoin silta vei pidemmän korren, kun heitin metallikimpaleen sen päälle testatakseni sen pitävyyttä, ja metallikimpale putosi suoraan sillan läpi. Tällä kertaa halusimme aluksi vain mennä katsomaan siltaa ja kuvaamaan sitä, mutta sitten yllytyshulluus iski. Silta pitikin heittämiäni kiviä ja muutamia askelia, jolloin ensimmäinen ylitti sillan ainoaa pitkää tukevaa lankkua pitkin. Tämän jälkeen Eze iski jalkansa lahoon kohtaan ja oli vaarassa pudota, mutta selvisi pienellä haavalla. Lopulta kaikki pääsivät yli.

Matkan varrella oli myös paljon paljon paljon mansikoita, joista erityisesti Ola piti hyvin hyvin hyvin paljon. Hän jäi usein keräilemään niitä vaellusjoukon taakse ja otti meidät sitten ripeästi kiinni. Myös kaikenlaisia kukkia oli matkan varrella, ja Juho tietysti valisti vähemmän asiaan perehtyneitä niiden nimistä ja ominaisuuksista. Jotkut kukat päätyivät vaeltajien korvienkin taakse.

Pysähdyspaikat matkan varrella olivat usein myös vaikuttavia. Latokartanon koski ja rauniot olivat ehkä kaikista hienoimmat. Koskessa sai hyvän jalkahieronnan. Kiviä pitkin oli jännittävää hypellä ja kiipeillä. Pysähdyksemme kestivät kymmenestä minuutista pariin tuntiin, yleensä päivää kohti oli kaksi kunnollisempaa pysähdystä. Kaupoista ostettiin eväitä ja ne jaettiin kristillisesti. Joskus ruokaa oli vähän liikaakin. Suuret matkalaukut vietiin autokyydillä seuraavaan majapaikkaan, eväät ja muut päivittäiset tarpeet kulkivat mukana.

Vaelluksen kantavana voimana olivat hetkipalvelukset, joita lauloimme Juhon johtamina useaan kertaan päivässä: Laudes, Sanan rukoushetki, Terssi, Seksti, Noona, Vesper, Kompletorium. Noin klo 7, 9, 9.30, 12, 15, 18 ja 21. Alla olemme Halikon kirkossa, jossa kävelypäivän päätteeksi oli hetkipalvelus. Hetkipalvelukseen kuuluvien psalmien toistaminen ja mietiskely tekee sielulle ja vaellukselle hyvää.

Joskus vaelsimme todella ”keskellä ei-mitään”, kuten allaoleva tienviitta osoittaa. Hahaha. Tästä huolimatta pääsimme Juhon suuntavaistolla tai maantiemuistilla hienosti perille kertaakaan eksymättä (toisin kuin viime vuonna, jolloin päädyimme vanhan rautatietunnelin kautta suljetulle satama-alueelle aitoja ylittämään ja alittamaan…). Juhon hienon järjestelytyön tunnustamiseksi me muut keräsimme päivittäin pieneen vihkoon terveisiä ja kommentteja Juholle päiväkirjatyyliin. Tämä lahja Juholla on kädessään viimeisessä kuvassa, jossa olemme Piikkiössä hetkeä ennen lähtöäni. Kiitos Juho – ja kaikki muut: ensi vuonna mukaan!

Jasonin valmistujaiset & Arin Road Trip

Kun palasin Roomasta 26.6., minulla oli 2 päivää ”vapaata”. 28.6. alkoi nimittäin pyhiinvaellus Helsingistä Turkuun – 8 päivää, 230 tai jotain kilometriä, 5.7. päätöspäivä ja saapuminen Turkuun. Jätin kuitenkin vaelluksen ensimmäisen (lukuun ottamatta kolmea ensimmäistä tuntia – onneksi, sillä herätin pommiin nukkuneen isä Rafaelin) ja viimeisen päivän väliin kahden erikoistapahtuman takia. Vaelluksesta lisää pian, ensin tunnelmat näistä tilaisuuksista alta pois:)

Jason alias Jansson alias Jenson alias Johnsson alias Jasu Lepojärvi TM eli teologian maisteri vuosimallia 2008 Helsingin yliopistosta. Olin tiiviisti mukana hänen laudaturin saaneen gradunsa viimeistelyssä ja täten valmistujaisjuhlat merkitsivät paljon. Tapasin myös vihdoin monia Jasonin sukulaisia ja ystäviä, joista olin aiemmin vain kuullut paljon. Yllä itse maisterisjätkä (jos joku tuntee Timo Soinin uuden kirjan ja sen nimen, arvatkaa mitä Jason sai lahjaksi;)…

Yllä puolalainen protestanttikaveri Michal Cupial, josta olin kuullut kahdelta taholta mutta nyt vasta päästiin tapaamaan. Oli kiva jutella. Alla Jasonin veli Daniel, jonka olin tavannut viimeksi – yllätys yllätys – vuonna 2003. Olen tosin seurannut hänen ja vaimonsa Sirkun blogia, joka on mielenkiintoinen ilmestys, sillä perhe asuu Tansaniassa. Vaihdettiin myös swahili-ilmauksia, joita olin viimeksi oppinut englantilaiselta tytöltä Roomassa:)

Tässä taas vuorostaan Jasonin sisko Cathy ja hänen miehensä Simon. Paikalla olivat myös Kati ja Simon, nääs Howardit, joista olin myös kuullut paljon. He jäivät tosin kuvan ulkopuolelle, mutta sen sijaan sain napatuksi foton Jasonin äidistä, jota en ollutkaan ennen päässyt tapaamaan. Hän oli harvinaisen hauska ja iloinen tapaus, hyvin on kanadalaisen huumorinsa ja pirteytensä säilyttänyt täällä kylmässä Suomessa. Terveiset ja kiitokset koko Lepojärvi-klaanille hienosta tapahtumasta!

Sitten on aika siirtyä viikko eteenpäin seuraavaan lauantaihin ja serkkuni Arin tempaukseen hänen viimeisten alle 30-v päiviensä kunniaksi. Kyseessä eivät siis olleet 30-v synttärit vaan niitä edeltävät hupimenot, Road Trip, joka oli lähes kaikille kysymysmerkki vielä päivän alkaessa. Klo 12 lähdimme Rautatientorilta ja ajoimme tilausbussilla Kiloon Arin ja Piian uuteen kotiin. Sieltä pienten naposteltavien ja seremonioiden jälkeen matka jatkui Arin ja Piian edellisen kodin lähettyville Koivukylään, missä pelasimme minigolfia. Jep, sehän oli ihan kotini lähettyvillä, joten soitin isukilleni, joka tuli yllätysvisiitille:)

Seuraavana vuorossa oli Kannelmäki, jossa Ari ja Piia asuivat ensin, sieltä haimme pizzat ja suuntasimme Hyvinkäälle, missä Ari syntyi. Arin äiti Helena odotti paikalla. Me muut söimme sillä välin pizzaa. Ai niin se pitäisi kirjoittaa pitsaa. Blaah. No joo. Sitten suuntasimme kohti Karjaata, mikä toi vaellusreitin mieleen, mutta siitä lisää pikapuoliin. Karjaan lähellä meitä odotti hieno saunailta. Tässä saunan jälkeen terassilla Ari etualalla ja muut kuuntelemassa äitini ja tätini lauluesitystä Arille.

Tässä puolestaan järvi aivan ideaalilla paikalla niin, että sinne saattoi juosta suoraan saunasta tai suihkusta tai ilman kumpaakaan, kuten minä ja Antti-serkku ensin teimme. Toisella kerralla saalistimme lisäpisteitä road trip-passiimme menemällä uimaan kommandona, vaikkakin ennen hyppyä pyyhkeet olivat lanteidemme ympärillä. Antti heitti pyyhkeen pois ja hyppäsi järveen, mutta nappasi pyyhkeen kantapäällään mukaan, ja siitäkös nauru syntyi – niin pitkäksi aikaa, että pyyhe ehti valua järven pohjaan. Jopas oli nolo tilanne. No onneksi lopulta sain sen jalalla kalastettua ylös ja pääsimme siveliäästi takaisin saunaan, jossa lauloimme ”ihanimmat,armahimmat” eli perinteisen saunalaulun.

Tässä vielä päivänsankARI ja nakusankari Antti, ja sitten känniläis-Emil. En oikeasti ollut mikään känniläinen mutta väsynyt olin ja olin tosin juonut just maximumin eli 1 oluen ja sitä ennen iltapäivällä 1 kuohuviinilasin ja sitten päivän aikana retkipullollisen boolia joka vastasi ehkä 1,5 olutpulloa.

Känniläisjuttu tulee siitä että vaikka mielestäni näytän kuvassa normaalilta, kun en hymyillyt ja lippis ja avoin takki oli päällä ja silmät kuulemma seisoivat päässä minua ei päästetty Molly Malonesiin – ovella kysyttiin ”Jaksaako isäntä vielä juhlia?” buahahhahaha en oikeasti halunnut mennä sisään joten hyvä ettei sitä suositeltukaan. En muuten ole ikinä ollut oikeasti humalassa enkä usko että uskaltaisin (1. Kor. 6:9-10).

European Youth Forum Rome 24.-25.6.2008

So then, Tuesday & Wednesday it was time for the real reason I went to Italy in the first place, the Youth Forum organised by AESI and EUCA. I was invited by the president of the latter, a friend again from 2003, Gian Luca Giovanucci. The president of the former, mr. Massimo Caneva is seated here in the middle with some other representatives in the introductory session.

And here are the students from the various EU countries, listening attentively…
our Estonian brothers being in the front row… Tere tere!

One of the most impressive things was the presence of the rectors of the Hebrew and Palestinian universities of Jerusalem. I made friends with them both and got invited to Jerusalem. Here we are.

After the long day we got to enjoy a beautiful concert at Villa Giulia…

After the concert and a wonderful dinner we had some fun with the Dutch and English delegations, singing all kinds of songs from the Sound of Music to Neapolitan songs, from Taizé to Dutch songs. On the 25th our official sessions ended after lunch and we headed to see some more sights together with a Latin speaking girl from the Swedish group (I learned that puer in Swedish Latin – in Finnish transliteration – is [phyyär]) and the Englishmen. We visited the Scala Santa and St. John Lateran, some also the Holy Cross Church (I went to the Pauline bookshop instead:).

Yllä siis luterilaisten lempi- tai inhoesimerkki katolisuuden harhasta – ihmiset hyvittämässä syntejään polvillaan nousten pyhiä portaita ruusukkoa rukoillen:D Nauhotin videon jossa esitän superluterilaista sankaria joka menee katolilaisen luokse ja sanoo ”ei sinun tarvitse, Jeesus on sovittanut syntisi” jne:) Nojoo tää on vähän inside juttu;D Tajuu kuka tajuu. Illalla menimme saksalaiseen pubiin katsomaan Saksa-Turkki-välierää saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa. Onneksi Saksa voitti. En juonut niin paljon kuin alla oleva kuva antaa ymmärtää (1 olut ja pikkusen punaviiniä oikeesti, + pieni maistiainen puolalaisen myöhemmin tarjoamaa — jotain;). Just sillee sopivasti/maksimisti. Vado al MASSIMO. Another insider;D

Roma/Rome/Rooma 23.6.2008

Monday the 23rd we had a full day to see Rome and its major attractions. First we visited a church near the Pantheon for morning prayer, then the Pantheon itself, then a famous ice cream bar near the Pantheon which fr. Robert Galla SCJ (now in Tampere, Finland) had first taken me to in 2003. There are about a hundred flavours and we each got a cone with 5. Keeping it together in 30 degrees centigrade was a challenge in itself. We met some Norwegians and I got the chance to speak a bit of Norwegian for the first time since my Lapland trip I think.

Then we walked to Fontana di Trevi for another refreshment…

Santa Maria Maggiore- kirkon jälkeen kävimme vinkulikirkossa eli P. Pietarin kahleiden kirkossa. Vanhat vitsit tuli mieleen viime Rooman reissulta kun vinkuli oli matkan teemasana. Terveiset Danielille ja Santille! Tässä Pietarin kahleet ja alla Michelangelon Mooses, jolla Hieronymuksen käännösvirheen takia sarvet päässä.

In the Church of St. Peter in Chains we saw the chains of St. Peter (surprise!!) and the famous Moses of Michelangelo with horns on his head. St. Jerome mistranslated the Hebrew in the Vulgate and instead of a shining face he had Moses have horns grow on his head (the words in the original OT text are close or identical to each other).

Forum Romanum. Hic totam horam latine locuti sumus, vulgari mente ac classice, italicis et barbaris. Sicut abhinc quattuor annos, Fantam aquamque latine emi, et Emma-Sofia fecit depositum in apparatum photographicum digitalem, spero ut possim eum mox hic installare ut spectari potest. Reactiones varias accepimus e gente – frustrationem, gaudium, ignorantiam – placuit mihi magnopere. Sicut Cicero aut Paulus ad gentes sermonem dixi alta voce et restitutionem Fori Romani proposui sed homines non auscultaverunt. Tragedia vera.

In Colosseo fui prima vice intra muras et vidi locum in quo multitudo martyrum christianorum vitam suam dedit pro Domino et ecclesia Dei crescenda. Miratus sum etiam quia pagani vitam non aestimaverunt sed mors eis ludus fuit atque tremendum est mysterium reprobationis Dei quia revelationem non habuerunt in salvationem. Date mihi veniam quoniam errores certe feci.