Kun palasin Roomasta 26.6., minulla oli 2 päivää ”vapaata”. 28.6. alkoi nimittäin pyhiinvaellus Helsingistä Turkuun – 8 päivää, 230 tai jotain kilometriä, 5.7. päätöspäivä ja saapuminen Turkuun. Jätin kuitenkin vaelluksen ensimmäisen (lukuun ottamatta kolmea ensimmäistä tuntia – onneksi, sillä herätin pommiin nukkuneen isä Rafaelin) ja viimeisen päivän väliin kahden erikoistapahtuman takia. Vaelluksesta lisää pian, ensin tunnelmat näistä tilaisuuksista alta pois:)
Jason alias Jansson alias Jenson alias Johnsson alias Jasu Lepojärvi TM eli teologian maisteri vuosimallia 2008 Helsingin yliopistosta. Olin tiiviisti mukana hänen laudaturin saaneen gradunsa viimeistelyssä ja täten valmistujaisjuhlat merkitsivät paljon. Tapasin myös vihdoin monia Jasonin sukulaisia ja ystäviä, joista olin aiemmin vain kuullut paljon. Yllä itse maisterisjätkä (jos joku tuntee Timo Soinin uuden kirjan ja sen nimen, arvatkaa mitä Jason sai lahjaksi;)…
Yllä puolalainen protestanttikaveri Michal Cupial, josta olin kuullut kahdelta taholta mutta nyt vasta päästiin tapaamaan. Oli kiva jutella. Alla Jasonin veli Daniel, jonka olin tavannut viimeksi – yllätys yllätys – vuonna 2003. Olen tosin seurannut hänen ja vaimonsa Sirkun blogia, joka on mielenkiintoinen ilmestys, sillä perhe asuu Tansaniassa. Vaihdettiin myös swahili-ilmauksia, joita olin viimeksi oppinut englantilaiselta tytöltä Roomassa:)
Tässä taas vuorostaan Jasonin sisko Cathy ja hänen miehensä Simon. Paikalla olivat myös Kati ja Simon, nääs Howardit, joista olin myös kuullut paljon. He jäivät tosin kuvan ulkopuolelle, mutta sen sijaan sain napatuksi foton Jasonin äidistä, jota en ollutkaan ennen päässyt tapaamaan. Hän oli harvinaisen hauska ja iloinen tapaus, hyvin on kanadalaisen huumorinsa ja pirteytensä säilyttänyt täällä kylmässä Suomessa. Terveiset ja kiitokset koko Lepojärvi-klaanille hienosta tapahtumasta!
Sitten on aika siirtyä viikko eteenpäin seuraavaan lauantaihin ja serkkuni Arin tempaukseen hänen viimeisten alle 30-v päiviensä kunniaksi. Kyseessä eivät siis olleet 30-v synttärit vaan niitä edeltävät hupimenot, Road Trip, joka oli lähes kaikille kysymysmerkki vielä päivän alkaessa. Klo 12 lähdimme Rautatientorilta ja ajoimme tilausbussilla Kiloon Arin ja Piian uuteen kotiin. Sieltä pienten naposteltavien ja seremonioiden jälkeen matka jatkui Arin ja Piian edellisen kodin lähettyville Koivukylään, missä pelasimme minigolfia. Jep, sehän oli ihan kotini lähettyvillä, joten soitin isukilleni, joka tuli yllätysvisiitille:)
Seuraavana vuorossa oli Kannelmäki, jossa Ari ja Piia asuivat ensin, sieltä haimme pizzat ja suuntasimme Hyvinkäälle, missä Ari syntyi. Arin äiti Helena odotti paikalla. Me muut söimme sillä välin pizzaa. Ai niin se pitäisi kirjoittaa pitsaa. Blaah. No joo. Sitten suuntasimme kohti Karjaata, mikä toi vaellusreitin mieleen, mutta siitä lisää pikapuoliin. Karjaan lähellä meitä odotti hieno saunailta. Tässä saunan jälkeen terassilla Ari etualalla ja muut kuuntelemassa äitini ja tätini lauluesitystä Arille.
Tässä puolestaan järvi aivan ideaalilla paikalla niin, että sinne saattoi juosta suoraan saunasta tai suihkusta tai ilman kumpaakaan, kuten minä ja Antti-serkku ensin teimme. Toisella kerralla saalistimme lisäpisteitä road trip-passiimme menemällä uimaan kommandona, vaikkakin ennen hyppyä pyyhkeet olivat lanteidemme ympärillä. Antti heitti pyyhkeen pois ja hyppäsi järveen, mutta nappasi pyyhkeen kantapäällään mukaan, ja siitäkös nauru syntyi – niin pitkäksi aikaa, että pyyhe ehti valua järven pohjaan. Jopas oli nolo tilanne. No onneksi lopulta sain sen jalalla kalastettua ylös ja pääsimme siveliäästi takaisin saunaan, jossa lauloimme ”ihanimmat,armahimmat” eli perinteisen saunalaulun.
Tässä vielä päivänsankARI ja nakusankari Antti, ja sitten känniläis-Emil. En oikeasti ollut mikään känniläinen mutta väsynyt olin ja olin tosin juonut just maximumin eli 1 oluen ja sitä ennen iltapäivällä 1 kuohuviinilasin ja sitten päivän aikana retkipullollisen boolia joka vastasi ehkä 1,5 olutpulloa.
Känniläisjuttu tulee siitä että vaikka mielestäni näytän kuvassa normaalilta, kun en hymyillyt ja lippis ja avoin takki oli päällä ja silmät kuulemma seisoivat päässä minua ei päästetty Molly Malonesiin – ovella kysyttiin ”Jaksaako isäntä vielä juhlia?” buahahhahaha en oikeasti halunnut mennä sisään joten hyvä ettei sitä suositeltukaan. En muuten ole ikinä ollut oikeasti humalassa enkä usko että uskaltaisin (1. Kor. 6:9-10).
Emil Anton 