Viime viikonloppuna olin enolassa Toivakassa. Matkustin perjantaina serkkuni Arin autolla, mukana myös Piia-vaimo ja Mikko-veli eli siis toinen serkku. Saavuimme Arja Korisevan kotikuntaan illalla maailman parhaille pizzoille, minkä jälkeen oli perinteinen sioux-sauna päänpukkauksineen (jonka voitin ekaa kertaa elämässäni:) ja saunalauluineen (Ihanimmat, armahimmat!). Valvoimme ja juttelimme kummitussetäni Timon kanssa kolmeen yöllä kaikenlaisia. Näin myös ekaa kertaa Helenan kuuluisat alpakat. Vihdoin joku, jolla on vielä paljon pitempi kaula kuin minulla:D
Lauantaina lähdimme Timon ja Helenan kanssa Laukaaseen periluterilaisiin pihaseuroihin. Tässä kesäseuralaisia…
ja kuuluisan uimahyppääjä-Puhakan isä saarnaaja-Puhakka julistamassa Sanaa voimallisesti:D Hänellä on vaikuttava villasukkalähetys Venäjän vankiloissa, Kansan Raamattuseuran kautta saanee lisätietoja.
Lopuksi tarjolla oli pullaa, teetä, mehua, kahvia ja makkaraa. Kaunis järvi ja nuotio keskellä ei-mitään (paikalle mentiin monia pieniä ja pitkiä metsäteitä, kaukana kaikesta muusta elämästä ja sivistyksestä, kaupunkilaisen painajainen:D)
Seurojen jälkeen ajoimme Laukaan hautausmaalle, jossa sain ensimmäisen kerran käydä minulle isoäitini kautta hyvin tärkeiden sukulaisten haudoilla. Isoäitini Salmen pikkuveli Raimo kuoli sairauteen 3-vuotiaana viimeisinä kuolinvuoteella lausuttuina sanoinaan ”Portti on auki.” Hänen kuolemansa on isoäitini varhaisimpia ja vaikuttavimpia muistoja. Isoäidin eno Armas Salmenkivi asui Laukaan pappilassa kirkkoherrana samoin kuin isoäidin isoisä Osvald Stenroth, jonka v. 1928 kääntämä teos ”Apostolisten isien kirjat” minulla on tällä hetkellä oikealla puolellani teologisia kirjoituksia varten. Hänen vaimonsa Ninni taas oli isoäitini lapsuudessa äärimmäisen tärkeä henkilö ja olen kuullut hänestä tarinoita koko ikäni. Hänestä on vaikuttava luku isoenoni emerituspiispa Yrjö Sariolan kirjassa Polun kulkijat.
Ja sitten kuuluisa Koivukuja, josta on myös kuultu useampaan otteeseen, sekin on vielä…
Laukaan pappilassa isoäitini vietti lapsuuskesänsä mummin ja vaarin luona. Pappila paloi vuonna 1950 mutta vanha Väentupa on edelleen entisensä, ja siellä isoäitinikin perhe vietti yhden kesän. Äitini ansiosta saimme printattua vastaavan kuvan hänelle lahjaksi ja hän oli siitä hyvin otettu.
Uusi pappila vanhan paikalla ja sen edessä Timo superkamerallaan kuvasotaa leikkimässä ja Helena.
La-iltana kirjoitin puoleenyöhön asti Paavali-kirjaa. Sunnuntaina menin bussilla Jyväskylään kirkkoon ja tapasin ystäväni Justynan ja Farhadin. Näin myös isoäitini ensimmäisen lapsuudenkodin paikan Väinönkadulla.
Palasin Toivakkaan Arin ja Piian kanssa, he olivat olleet ystävien 30-v synttäreillä. Toivakassa otimme tietysti vanhaan tapaan Ilta-Sanomien kymmenen kysymystä eli iltikset tai kyssärit. Timo vanhana tekijänä kysyjänä ja tuomarina.
Loppukevennys
Emil Anton 