Kuukausittainen arkisto:elokuu 2011

Santiagon tie

Vietin heinäkuussa kaksi vaikuttavaa viikkoa kuuluisalla Pyhän Jaakobin tiellä Espanjassa. Niin kutsuttu Camino Francés eli ranskalainen tie kulkee nimensä mukaisesti Ranskasta asti halki pohjoisen Espanjan Santiago de Compostelan kaupunkiin, jossa on apostoli Jaakobin katedraali ja pyhäinjäännösarkku.

Pyhiinvaelluksen voi aloittaa, mistä haluaa: ryhmämme (tyttöystäväni Beata ja meidän molempien pikkuveljet Maciek ja Alex) päätyi aikarajoitusten takia Leóniin, jonka mahtavan katedraalin lasimaalauksille vetää vertoja vain Chartres.

Ensimmäinen vaikeus oli majatalon eli alberguen löytäminen illalla, jolloin saavuimme kaupunkiin. Suurin oli täynnä, mutta sieltä meidät ohjattiin pienempään, kunnalliseen majataloon, josta paikat löytyivät. Seuraavana päivänä – kuten siitä eteenpäin lähes joka päivä – lähdimme matkaan n. klo 6 aamulla.

Santiagon tie on pääasiassa hyvin merkattu nuolilla ja simpukoilla, jotka ovat vaellusreitin symboleja. Joskus tihutyöntekijät olivat kuitenkin maalanneet maahan väärään suuntaan osoittavia nuolia. Kysymällä paikallisilta, missä ”El Camino” on, oikea tie kuitenkin aina löytyi.

Leónin jälkeen seuraava suurkaupunki oli Astorga, jossa oli jälleen vaikuttava katedraali. Etsimme hyvän majapaikan, josta tällä kertaa maksoimme 8e/hlö. Enimmillään maksoimme yöstä 10e, joissain paikoissa taas saattoi antaa vapaaehtoisen lahjoituksen. Joissain majataloissa oli internetyhteys, pesukone ja kuivauskone, mutta näiden käytöstä joutui usein maksamaan muutaman euron lisää.

Pian alkoivat henkeäsalpaavat maisemat, kun edessä oli nousu Haltiakin korkeammalle vuorelle yli 1500 metriin. Korkeimmalla kohdalla on suuri kivikasa, jonne jokaisen on tarkoitus jättää kotimaastaan mukanaan tuoma kivi symbolina taakoista, joista vaelluksella haluaa päästä eroon. Vuorelta laskeutuessa maisemat käyvät entistäkin kauniimmiksi.

Tärkeitä virstanpylväitä vaelluksella ovat Galiciaan saapuminen sekä tienviittakivi, joka ilmoittaa jäljellä olevan matkan pituudeksi tasan 100 kilometriä. Galicia on Espanjan sateisinta aluetta, ja heinäkuussakin lämpötila oli jatkuvasti vain 15 asteen luokkaa.

Lehmät ja niiden ulosteet olivat tavallinen näky (ja haju) Galician vaelluspoluilla. Viimeiset 100 km on Caminon suosituin etappi, sillä vähintään sen kävelemistä vaaditaan ns. Compostelan eli hienon latinankielisen vaeltajatodisteen saamiseksi. Vaeltajaruuhkan takia majataloista sai välillä kävellä kilpaa.

Tapasimme matkalla monia mieleenpainuvia ihmisiä. Yllä 100 km virstanpylvästä kanssani juhlii bolivialais-amerikkalainen Marcelo, jonka kanssa kävimme monia hyviä ja syviä keskusteluja. Alla puolestaan majapaikan avautumista odottelevat puolalaisnaiset olivat kävelleet jo 2,5 kuukautta Krakovasta asti, vanhempi heistä 75-vuotiaana!

Kunnalliset alberguet avautuivat yleensä klo 13, ja jo pari tuntia ennen sitä alettiin kerääntyä jonoon ovien ulkopuolelle omaa paikkaa odottamaan (varaus tehdään jättämällä reppu jonoon). Keskimäärin 25 kilometrin päivämatka käveltiin yleensä klo 6 ja 12 välillä. Majatalon keittiössä kokattiin sitten pastaruokaa – kattiloiden puuttuessa tehtiin isoja herkkupatonkeja.

Kahden viikon vaelluksen jälkeen saavuimme Santiagon kaupunkiin ja ehdimme saada paikat klo 12 alkavaan pyhiinvaeltajamessuun. Onneksemme messun päätteeksi kirkko suitsutettiin botafumeirolla, kuuluisalla jättisuitsutusastialla, joka nousi köyden varassa korkealle päämme päälle. Messun jälkeen kävimme tietysti katsomassa pyhän Jaakobin pyhäinjäännösarkkua.

Pyhiinvaeltajatoimistosta saimme Compostelamme, galicialaisessa kahvilassa maistoimme paikallisia herkkuja ja ehdimme vielä kulkea hieman tunnelmallisia Santiagon kaupungin katuja. Ryhmämme oli väsynyt (varsinkin viime päivinä iskeneen oksennusviruksen takia) mutta onnellinen, kuten katedraalin edessä otetusta yhteiskuvasta käy ilmi.

Suosittelen vaellusta lämpimästi ja toivotan sitä, mitä Santiagon tien vaeltajat kerta toisensa jälkeen toivottavat toinen toiselleen: ”Buen Camino!”

Mainokset