Aihearkisto: Estraditaide

Taikaa, jongleerausta yms.

St. Paul/Minneapolis 19th-20th June 2009

I finally got my long lost memory card from the US and so I can finish the story of my trip to America. We travel back in time to the evening of June 18th, as I say goodbye to the Hahn family in Steubenville, am driven to Pittsburgh by a neighbor of theirs and take another Greyhound bus toward Minnesota via Chicago, Illinois.




This must be the time to expand a little on my Greyhound experiences. I spent over 60 hours on those buses during my 2-week stay. I met all kinds of people you can see black people and a Jew below, as well as a nice black driver. The drivers changed every now and then (glad they did – I suddenly realized I could be in danger on those bus rides if a driver fell asleep in the night… many lives in one man’s hands…), and there was another black driver whose English was extremely fast and very hard to follow. One traveler wore a t-shirt that said ”Wish I could kill every day”.




Every now and then we had stops and could get off the bus and stretch our legs, and oftentimes visit a nearby McDonald’s, as in Wisconsin in the photo below. I also noticed huge differences in the bus stations. For example, in St. Paul there was barely a parking lot for the bus plus a tiny building with a desk and a waiting room. By contrast, the station in Milwaukee was big, beautiful and modern. I remembered Milwaukee from my Super Nintendo baseball games, and now I got to stop there:) Obviously, sometimes you’d get to see some cool things through the windows – below you can see one – a double rainbow:)




Well fine then, it’s time to tell about my first days in Minnesota. My friend Jerry was expecting me on the bus stop in St. Paul, and had patiently been doing so for more than an hour – we were badly late. But we arrived, and it was a happy reunion – it had been some years since I last saw Jerry in the 5-3-1 juggling festival in Helsinki. Now he got to show me around St. Paul/Minneapolis. Here are the most important political and religious monuments (the latter we’ve already seen, but not in all its splendor):



We went out for an American dinner and finally headed home along peaceful, green parkways. It was an America wholly different from that of New York and Pittsburgh. It reminded me of Finland and I felt like I could live there. Then it was time for me to give Jerry some gifts: a traditional juggler’s hat and a booklet on what/who other than St. Paul, by who other than Scott Hahn:) Jerry also played me some mandolin:)



After a night well-slept (remember the previous night was spent on a bus) we drove to the American Swedish Institute to celebrate a true Finnish midsummer. No, just kidding, there was no Finnish midsummer celebration in Minnesota, only in Wisconsin, and so I opted for our beloved and hated western neighbors, which was good because Jerry has some Swedish blood in him too (although he’s lost all ties with Swedish culture – which might not be all that bad:). Putting a sticker with the Swedish and American flags on it onto my heart was like sticking a dagger in, but there I was trying to act happy and speak Swedish… but guess what – almost nobody knew any Swedish!



But soon the traditional dresses and summer hymns (I didn’t know they had Suvivirsi in Swedish!) brought me home to a very Nordic atmosphere. I attended a lecture on Swedish midsummer traditions and finally spoke some Swedish with the lecturer. I also got to speak Swedish with a girl from a choir that had come all the way from Sweden to Minnesota just to sing at this event (obviously they did some other things too since they were in the US now). There was another choir, too, a men’s choir, which reminded me of my grandfather and uncle who are well known in the family for involvement in men’s choirs.



The climax of the midsummer celebration was of course the midsummer pole which was decorated and raised around 1 pm. It was a very hot day but we danced around the pole anyway singing about smågrodorna and smågrisarna (pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on jne på svenska:). I also offered some aunties some salmiak :) One of them remembered her grandfather used to have that… But they didn’t want to have any more:)



Then it was time to attend another festival, namely, World Juggling Day picnic by the river. There, it goes without saying, we juggled a bit and got to know some new people. I met Alan and his fiancée from Peru and had some interesting theological discussions with him. And of course we had something to eat. It was a nice, fun and peaceful afternoon.



In the evening we headed to the Mall of America, which I heard is the biggest shopping center in the world and hosts the biggest inside amusement park in the world. The tickets were ordinarily very expensive but since it was evening they were very cheap, so I got to take a ride on all kinds of fun machines, and they let Jerry on one for free, too! I also visited the Barnes and Noble bookshop and was amazed at the quality of the books they had on Christianity compared to, say, Stockmann in Helsinki… (the two books on the right are incidentally the precise ones Scott Hahn was reading back in Latrobe. I got and read the Pope’s book already but still need to find Wright’s book somewhere without paying too much for it:)




Well I guess that was pretty much it for America, then. I still haven’t written about my trips to Italy and the pilgrimage to Turku. Hope to do that sooner than later. Now it’s time to say goodnight… (with my bed in Minneapolis.)


Norja Norge Norway 24.-26.4.2009

Yesterday evening I came back from Norway. Here is the story. Jeg skal skrive noe på norsk også. Niin ja tietysti suomeksikin kommentoidaan joten kolmikielisesti mennään, yrittäkää pysyä mukana.


Well the main purpose of my trip was to attend a weekend meeting of NKUR, Nordic Catholic Youth Council, hosted by NUK, Norway’s Young Catholics. One of the first things I realised is that those people are badly needed in that country, since it is otherwise utterly hellish (if you didn’t know Hell was in Norway, check this out). Second perhaps only to Holland (ancient Corinth doesn’t count) in grave public immorality – the main street in Oslo has a ”kondomeri”! Talk about Romans 1!


Luulin muistavani reitin juna-asemalta kirkolle mutta eksyin kuitenkin, kun unohdin, että piti kääntyä Akersveienille. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla löysin kuitenkin tietä kysymällä ja etsimällä ensin luterilaisen tuomiokirkon ja sitten sen naapurissa sijaitsevan katolisen vastaavan.


Eksymiseni ansiosta päädyin eräälle torille, jolla irakilaiset myivät mm. huiveja, joista yksi oli suomiväritteinen. Sain sen tingittyä hintaan 69kr vaikka normaalihinta oli 100 kr. (No ok ne ite tarjos mulle alennusta koska olin puolirakilainen ja puhuin heille vain arabiaa:) Mutta tingin yhen kruunun 70stä 69ään:) Lopulta unohdin huivin lentokoneeseen. Toivottavasti löydän sen löytötavaratoimistosta.


Jeg hadde noen timer fritid på fredag (flyet kom til Oslo klokken 12, bussen til Mariaholm reiste klokken 16.45…). På Akersveien befinner seg også Centralteateret der jeg har tryllet en gang for mange år siden… her kan du lese noe om det.


So I met the Danish delegation and some Norwegian locals and we all took the bus to the conference centre Mariaholm where we would be spending the weekend. The weather was beautiful and immediately it became clear that this would be a very refreshing trip in terms of getting fresh air and enjoying the beauties of creation – wonderful views from the bus as well as my room’s window.



Itse leirikeskus muistutti paljon Stella Marisin leirikeskusta, mutta Mariaholm oli vieläkin kauniimpi… vaikka mikään ei korvaa tuulenpuuskan tuntemista ja heijastusten näkemistä elävässä vedessä, koettakaa silti nauttia hieman maisemista siinä määrin kuin ne kuvista välittyvät.




Kapellet i Mariaholm er så vakkert… man kan se og nyte av Guds skapelse… utrolig, ikke sant?:) Der hadde vi messe to ganger, sanger og tilbedelse… + jeg gikk dit noen ganger til å hilse Herren, det var veldig fint.




The actual meetings went pretty well, we shared a little bit about the youth organisations’ situation in our countries. I got inspiration from seeing how far ahead the other countries are (with much more people, of course) and there was talk about common activities especially for young adults… After the official meetings we would go to another house to socialise = drink beer/wine and play silly Danish games about cows etc. On the last night I did some magic tricks too. But all in all the people were nice and everything was cool.


Og hvis feilen den var din, så skal du ju drikke vin!


Sen verran vielä paluumatkasta, että juna oli myöhässä ja lentokone ajoissa – pahasti! Nääs isäni oli varannut minulle lauantain lennolle paikan, vaikka palasin sunnuntaina, ja lento lähtikin 19:10 eikä 20:15. Onneksi seurani oli jostain syystä häippässyt selittämättömästi kotiin pari tuntia suunniteltua aiemmin joten menin kentälle juuri ajoissa, jotta ehdin check-innissä selvittää sotkun ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada paikan oikeaan koneeseen. Läheltä liippasi. Aamulla oli nääs puolantentti, joten kotiin oli hyvä päästä. Tentti meni muuten oikein hyvin ja ehdin esseenkin kirjoittaa tenttiaikana just ja just.

Helmi-Maaliskuu -09

Huhtikuu on jo alkanut ja aprillipäivänä kujeiltu mutta blogilla on ollut hiljaista koko maaliskuun, joten eiköhän olisi vihdoin aika päivittää ja sanoa pari sanaa. Sain nimittäin esseetehtävän yllättävän nopeasti tehtyä ja nyt on hieman ylimääräistä aikaa. Tai no siis kaikki aikahan on lahjaa ja kunniaa. Mutta joo ehdin tuossa hieman siivota huonettakin. Seuraavaksi muistelen hieman kevättalven tapahtumia.


Yllä Hannu Salmela pitää Studium Catholicumissa eli dominikaanien kulttuurikeskuksessa (jossa on Suomen paras katolinen teologinen kirjasto) esitelmää graduaiheestaan eli Tuomas Akvinolaisen hyvenäkemyksistä. Tämän otan esiin, koska olen uudelleenlöytänyt uudelleenrakennetun Studiumin tässä hiljattain, hankkinut kirjastokortin (tosin en vielä lainannut mitään kun lukemista on riittänyt muutenkin) ja osallistunut siellä ensimmäisen kerran lukupiirin kokoukseen Danten Inferno-kirjasta, jota olin alkukielellä eli 1300-luvun italiaksi (joo en tajunnu paljookaan älkää huoliko) hyvin pitkään iltaisin lukenut.


Yllä taas nuortenillassa p. Marian seurakuntasalissa perjantai-iltana iloisesti kitaraa soittavat ja laulelevat serkkuni Daniel, Martti Savijoki ja isä Rafal. Mukana oli myös syventävän harjoittelun opettajaohjaajani Stephanie Sannemann-Damström. Hänen ohjauksessaan opetan kerran viikossa Kruunuhaan yläasteella katolisia oppilaita. Lisäksi minulla on HUYKissä luterilaisille etiikankurssia kaksi tuntia huhtikuun loppupuolella vielä. Sitten olen valmis. Paitsi että yksi tenttikin on vielä mutta siitä pitäisi päästä läpi (vaikka kirjoja pitäskin jaksaa lukea…)


Yllä sitten taas serkkuni Daniel, tällä kertaa olimme isoäidillä yökylässä ja menimme aamulla vihdoin luistelemaan ensimmäistä ja ainoaa kertaa tänä talvena! Pieninä olemme luistelleet tuolla samalla kentällä joten nostalgiaakin oli mukana. Tosin jää ei ollut erityisen hyvä, mutta saimme kuitenkin koko kentän itsellemme. Alla poseeraan luistimet jalassa ja maila kädessä (kuten näkyy).


Toisen isoäitivisiitin yhteydessä minulla oli samaisella Myyrmäen seudulla myös taikurikeikka. Itse asiassa niitä on viime aikoina ollut useampia, mm. Pyhässä Olohuoneessa (alempi kuva) ja vielä toisen kerran Myyrmäessä aprillipäivänä, kun pikkuveljeni ex-opettaja halusi huijata luokkaansa ja väitti rehtorin tulevan tarkastukselle.



Teologisella puolella Suomen teologisen instituutin ohjelmat ovat luonnollisesti jatkuneet kiinnostavina. Lisäksi olen käynyt vähitellen lukemassa Joseph Fitzmyerin SJ arvovaltaista roomalaiskirjekommentaaria (menossa luku 8 ja takana yli 200 sivua) Paavali-tutkimuksen tiimoilta. Mutta eräs mainitsemisen ja kuvan arvoinen tapahtuma oli debatti Raamatun arkeologiasta ja Israelin (uskonnon) historiasta, jossa rautalankaa väänsivät Timo Eskola ja Juha Pakkala.


Toinen merkittävä, tai vielä paljon merkittävämpi, tapahtuma oli Turussa p. Joosefin juhlapäivänä 19.3. kun teologian tohtori, UT:n eksegetiikasta Jeesuksen sapattikäsityksestä väitellyt entinen luterilainen pappi Sven-Olav Back liittyi katoliseen kirkkoon. Jää nähtäväksi, mitä kaikkea tästä vielä poikii. Alla poseeraan hänen kanssaan, ja seuraavassa kuvassa ystäväni Keijo Saaren kanssa, joka teki samoin kuin Back ja jonka todistajana eli vahvistuskummina sain olla. Sain myös yöpyä hänen luonaan Loimaalla ja jutella yöhön asti.



Turusta olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta säästetään tässä vaiheessa vielä tilaa ja siirretään hiukan tuonnemmaksi, kenties kuukauden päähän. Sen sijaan hypätään Tampereelle, jossa opetin taas ja yövyin pappilassa ja osallistuin perheillalliseen, jossa Ala kuvassa leikkailee irakilaisesta kaupasta ostamaani aprikoosiherkkua. Toisessa kuvassa Magda, joka oli myös pappilassa saamassa opetusta isä Robertilta (ja vähän minultakin, pidimme tunnin aneiden historiasta ja teologiasta). Isä Robert oli innostunut leivän leipomisesta ja koko päivän oli kokkifiilis.



Lopuksi vielä illan tulishow, joka pidettiin Tampereen keskusaukiolla Earth Hourin kunniaksi, eli lauantaina oli koko maailman tarkoitus sammuttaa valot tunniksi…


Että tällaista tulista meininkiä. Näihin tunnelmiin toivotaan, että tulee lämmin huhtikuu:)

Kesäkuun alku/Beginning of June

Here I am on my first day of being 22 with the funniest present I got, a melon from my uncle:)

That was the 3rd of June. This is the 4th at the TV7 studio in Helsinki, I participated in Pasi Turunen’s discussion program (probably the best one on the channel) on the topics of mission and inclusivism. The show will air in the autumn.

My dad got my brother and me to go for a walk around Kuusijärvi, a nearby lake. Here we pose together, the males of the Anton family.

Kielot kertovat syntymäpäivistäni, ne kuuluvat perinteisesti yhteen, kirja taas Paavali-projektini intensiivisyydestä – oli pakko ottaa lukemista kävelyllekin mukaan;)

Above Jason and Saila in Teerenpeli, perhaps the best place in Helsinki to get a snack and a drink. We celebrated Jason having passed his last exam which nearly impeded his graduation party.

Yllä on Tornion pastori Juhani Holman perhe Juhanin väitöstilaisuuden jälkeen. Hän on nyt teologian tohtori. Juhani oli se, joka opasti meitä Lapin-matkalla viime syksynä. Matkakertomus löytyy arkistoista.

On Sunday the 8th I went to Stella Maris for a summer camp organised by the Church. I had a wonderful week enjoying the nature, playing with the kids and focusing on my Paul project, completing about 40 pages of writing. Above, the lake, below, the Rosary candle circle.

Leiriviikon aikana kävimme visiitillä mm. kalkkikaivoksessa ja hevostalleilla.

And I rode a horse.

Vain päivä leirin jälkeen matkustin jo toiselle puolelle maata, nimittäin Pieksämäelle sukujuhliin, joiden gaalashown juonsin. Keksin ex tempore kaikenlaisia filologivitsejä (Jason olisi räjähtänyt) ja sain yleisön aika ymmälle, mutta vaikka katsojat olivatkin suureksi osaksi vanhempaa väkeä, hyvää palautetta tuli. Ihmeellisin esitys oli varmasti paikallisen tanssiurheiluseuran henkeäsalpaava taidonnäyte.

Huomenna lähdenkin sitten Italiaan. Kaiken mennessä hyvin palaan 26.6. Hyvää kesäkuun jatkoa kaikille!

Toukokuun ensimmäinen puolisko

Olemme toukokuun puolivälissä, ja on taas aika kertoa hieman kuulumisia. Kuten jokin aika sitten aloitin kukkivan koivun kuvilla, nytkin haluaisin esitellä heti alkuun kaunista luontokappaletta, jonka kuvasin Louhelan juna-asemalla. Tässä tulee pinkki puu:


Vapun jälkeen pidimme sopimuksen mukaan Massimon luona toisen tapaamisen jenkkiläisten mormoniystävien kanssa. He saivat hyvän dialogin lisäksi nauttia italialaisesta ruuasta:


Kirkossa oli eräänä maanantaina kiva yllätys, kun kauan sitten Suomessa kauan asunut puolalainen Tanskassa asuva ja ruotsia puhuva italialaiseen yhteisöön kuuluva seminaristi oli tullut papiksi ja vietti katedraalissamme messun ja antoi ensimmäisen erityisen siunauksen ja muistokortin vihkimyksestä.


Sukurintamalta seuraavaa: viime viikonloppuna matkasin pitkästä aikaa armaaseen Toivakkaan, enoni ja serkkujeni kotiin, jossa Veikko-serkku vietti valmistujaisjuhlia. Tästä talosta on paljon arvokkaita muistoja monilta vuosilta, ja tällä kertaa mieleen jää erikoinen kisastudio ja Suomen voitto Venäjästä Moskovan kisojen välierissä:)


Tässä puolestaan juhlinnan aihe, tuore STM Veikko:


Tulimme takaisin serkkuni Danielin ja Evyn kanssa autolla jo samana iltana, ja näin hienolta näytti auringonlasku Havukoskella palatessani kotiin:


Sitten tulikin jo lätkäfinaalin aika, ja menin puolalaisen kaverin Adamin, pikkuveli Allun ja parin muun kaverin kanssa senaatintorille seuraamaan ottelua jättiscreeneiltä. Tässä vaikuttava kuva tunnelmasta – Tuomiokirkon portaat olivat tupaten täynnä katsojia – torilla oli varmaan yhtä paljon ihmisiä kuin Moskovan Hodynka-areenalla:)


Eilen kävi kylässä vanha tuttu Ruotsista, irakilainen Ammu Raad eli Raad-setä, joka kuvan ilmeen implikaatioista huolimatta oli kyllä ihan selvin päin risteilystä huolimatta:)


Kun Raad lähti, lähdin samalla ovenavauksella naapuriin eli Tarhapuiston koululle. Pian siirryin Havukosken koululle, jossa pidettiin Tarhiksen 25-vuotisjuhlat. Siellä mm. vanha kunnon Kosti Kotiranta lauloi kuuluisan Tarhapuiston biisin (joka muistui mieleen 8 vuoden tauon jälkeen:), nykyiset tarhislaiset esittivät tanssiesityksiä ja vanhat tarhislaiset pitivät puheita. Minun tehtäväni oli kierrellä ruokalan pöydissä huvittamassa ja höynäyttämässä kakkukahvittelijoita taikatempuilla. Viimeinen pöytä oli opettajien pöytä, ja tällä kertaa pääsin kuvaan ihka ensimmäisen luokanopettajani Sisko Lindforsin kanssa:


Seuraavassa postauksessa on (mitä todennäköisimmin) luvassa keväisiä kuvia kotini lähialueilta…

Hyvää toukokuun toisen puoliskon alkua!

Uuden elämän merkkejä

Klara vappen kaikille! Työläisten ja p. Joosefin (työläinen par excellence) juhla on käsillä, ja sehän merkitsee sitä, että kevät on jo hyvässä vauhdissa ja kesä on jo pian ovella! Takapihamme koivuissakin alkoi näkyä jo uuden elämän merkkejä…


Uuden elämän merkkejä ilmaantui myös minulle, kun sain piispalta sähköpostin, jossa todettiin, että Puolassa opiskelu ei olekaan tällä hetkellä ajankohtaista. Syyksi mainittiin hiippakunnan talous, mutta jos koko sydämestäni haluaisin lähteä, saisin kyllä todennäköisesti eri säätiöiltä tai muuta kautta rahoituksen hoidettua. Tai no, enpä tiedä, mutta otin viestin vastaan kaitselmuksellisena, ja seuraavana päivänä kaitselmus osoitti arvioni oikeaksi. Sain nimittäin katekeettisen keskuksen kesäleirisuunnittelutilaisuudessa tietää, että yliopistolla onkin viime syksystä asti tarjottu katolista teologiaa, ja ohjelma on piispamme hyväksymä. Kukaan ei luonnollisesti ole vielä valmistunut, mutta yksi on lähellä aineopintojen loppuun viemistä. Linjalle pääsee kuulemma vain täyttämällä lomakkeen ilman mitään pääsykokeita, jos on jo yliopiston opiskelija. Luulen, että käyn keskiviikkona katsastamassa tilanteen. Olen myös ollut yhdellä avoimella modernin teologian kurssilla, joka toimii ryhmätyöperiaatteella. Luennoilla ryhmät esittelevät koko porukalle omaa aihettaan (joku modernin teologian teos ja siitä nousseet ajatukset). Alla akateeminen vartti Helsingin yliopistosta:


Torstaina illalla oli erikoinen ja mielenkiintoinen tuokio, kun sain vieraakseni ystäväni Massimon lisäksi kaksi mormonilähetyssaarnaajaa (Yhdysvalloista kotoisin). Olin ollut Massimon kanssa temppelikierroksella avoimien ovien aikana ja tunsimme molemmat elder Bushin, joka tällä kertaa toi kaverikseen mukanaan elder Andersonin, norjalaista alkuperää (eikö näytäkin ihan viikingin pojalta?). Massimo teki meille maukasta pastaa, ja sen jälkeen kuuntelimme Patrick Madridin ( ja Gary Colemanin (jonka pojan vanhin Anderson tunsi henk.koht.) välisen dialogin (herrasmiesmäisen väittelyn) tietokoneelta. Kyseessä oli ensimmäinen virallinen katolis-mormoni keskustelutilaisuus USA:ssa vuonna 1990 aiheista Suuri luopumus (joo vai ei?) ja Jumala (yksi vai monta?). Ehdimme kuunnella ensimmäisen tunnin, aika lensi ja poikien piti ehtiä kotiin nukkumaan. Sovimme, että kuuntelemme toisen tunnin Massimon luona ensi lauantaina. Mp3:n voi muuten ostaa ja ladata em. Madridin sivuilta.


Mormonit asuvat Martinlaaksossa, joten menin heidän kanssaan samalla bussilla Myyrmäkeen. Olin yötä Uomakujalla, koska seuraavana aamuna minulla oli taikuriesitys Uomarinteen koululla kykyjuhlassa. Oli taas kiva nähdä sivarinaikaisia kavereita. Esitykset menivät ok, vaikka niiden välissä kadotin taikalaukkuni ja löysin sen vasta vähän ennen lähtöäni.


Koulusta poistuttuani en löytänyt avaimiani, ja tajusin, että minulla ei ole edes takkiani, jonka taskussa avaimet tod.näk. olisivat. Menin takaisin Uomakujalle ja soitin Siukosen ovikelloa. Ei vastausta. Kuuntelin postiluukusta – tv pauhasi. Soitin puhelimeen. Ei vastausta. Soitin kännykkään. Vastaus. Jee. Pääsin sisään ja sain takin ja avaimet. Mutta jo seuraavana päivänä eli lauantai-iltana kotiin palatessani tajusin, että en taaskaan löydä avaimiani, vaikka tällä kertaa oli takki päällä. Olin jo kotiovella, ketään ei ollut kotona. Epäilin, että olin jättänyt avaimet kotiin. Ei muuta kuin takaisin bussiin ja Myyrmäkeen yöksi. Eilen sunnuntaina pääsin kotiin isän avaimella ja löysin avaimeni naulasta. Että klara vappen!

Porvoon popolot ja Hanna-Maarian pippalot

Noniin taas tulee päivitystä. Viime viikon tiistaina olin Catholic Students’ Clubissa katedraaliseurakunnassa – tällä kertaa kansainvälinen porukkamme koostui jenkki Emilystä, jenkki Bobista, puolalaisesta maukasta leivosta meille tehneestä Juliasta, isä Manuelista (Esp) sekä suomalaisista Pilvistä ja Markosta:


Perjantaina päädyin taas kerran Porvooseen. Sijaistin edelleen Puolassa ollutta sisar Eugeniaa ja opetin ussaa porvoolaisille nuorille. Pariin otteeseen minua juoksutettiin koulusta toiseen eikä oppilaita löytynyt, ja kerran pääsin omien oppilaitteni sijasta puhumaan koko luokalliselle ev.lut. oppilaita aivan yllättäen. Lounaaksi söin hyvää rullakebabia ja mukava bussikuski antoi minun matkustaa toisen matkan ilmaiseksi, vaikka Porvoossa liput kelpaavat oikeasti vain yhteen matkaan, vaihto-oikeutta ei ole. Vapaina tunteina päätin mennä tutustumaan Runebergin taloon, josta on tehty museo. Tässä herra R:


Tässä puolestaan hänen upea olohuoneensa:


Museonaisten kanssa tovin jutusteltuani jatkoin matkaa seuraaviin kouluihin. Eräässä koulussa oli ihmetyksekseni kuva puolalaisesta pikkukaupungista, jossa olen itse ollut ja josta ko. koulu (jota muuten kaverini Tuomo on pienenä käynyt) oli saamassa tulevalla viikolla vierailijoita – onnea lausumisyrityksissänne:


Kauniin Porvoon-matkan jälkeen back home – takaisin huligaanien Helsingissä:


Illalla menin äiti Teresan sisarten luokse messuun, jonka vietti uusi pappi, joka on kotoisin Intiasta. Suomessa on myös uusi sisar Intiasta (aivan toisesta osasta, kuten ihonvärien suuri ero osoittaa). Tässä uudet tulokkaat poseeraavat yhdessä:


Lauantaina oli vuorossa toiset lähisukua keränneet synttärijuhlat, tällä kertaa serkkuni Hansin tyttären Hanna-Maarian. Tässä synttärisankari, joka täytti täydet 10 vuotta, soittaa juhlavieraille viulua äitinsä säestyksellä:


Juhlilla esiintyi myös Taika-Petteri, jonka kanssa olin jongleerannut joskus melkein vankilassa:) Helsingin vankilassa oli vierailupäivä ja me ja äiti Teresan sisaret olimme ohjelmassa mukana. Tälläkin kertaa Taika-Petteri otti minut esitykseensä mukaan ja jongleerasimme lasten iloksi (Taika-Petteri teki myös vatsastapuhumista):


Näiden juhlien ansiosta oli koolla juuri se toinen puoli suvusta, joka ei ollut paikalla siskoni Sofin synttäreillä. Tässä poseeraavat Isä ja poika, enoni Markku ja hänen poikansa Hanna-Maarian isä Hans eli serkkuni:


Tässä poikansa kanssa mietiskelee Hansin veli, Markun poika ja serkkuni Jari:


Ja tässä Hansin veli, Kengurumeininki-yhtyeen laulaja, joka viihdytti lapsia esityksellään:


Taustalla Taize-risti – paikkana oli Myyrmäen kirkon nuorisotilat. Lopuksi voimme ihailla vielä Runebergin ketunnahkakokoelmaa:



Kerran Ressu – Aina Ressu

Jokin aika sitten entisen rakkaan lukioni historianopettaja Antti Kohi soitti minulle ja pyysi minua tekemään muutamia taikatemppuja kolmen opettajan syntymäpäiväjuhlilla. Innostuin tästä loistavasta tilaisuudesta päästä tapaamaan vanhoja tuttuja – olin nähnyt Ressun juhlasalin TV:stä eduskuntavaalikeskusteluareenana ja tuli nostalginen kaipuu päästä taas käymään vanhassa kunnon lukiossani.


Esityksen alku viivästyi useita kertoja, mutta lopulta n. klo 20.30 astuin yllätyksellisesti sisään juhlasaliin (oli kiva katsoa ihmisten ällikällä lyötyjä ilmeitä) ja aloitin temppuilun. Vellu (yksi sankareista) mainitsi heti alkuun, että olen kerran leikannut häneltä sormen giljotiinitempussa. Aloitin korttitempuilla, mutta Vellun yllätykseksi giljotiini oli valmiina vanhaa konkaria varten loppuhuipennuksena. Putoava tekosormi sai aikaan moninaisia reaktioita:) Hupi jatkui esitykseni jälkeen – sisään tuli joukko miesopettajia hurjissa vaatteissa ja hurjalla metelillä. Kohi, sukulaiseni Hatakka, vanha lukiotoverini Jussi sekä latinanopettaja Ilkka pistivät pystyyn perinteisen ratkiriemukkaan esityksen, jossa synttärisankarit Sonja, Johanna ja Vellu pyrkivät luolamiesten hurjaan klubiin suoriutumalla annetusta haasteesta. Kuvissa hurjat luolamiehet ja rajusta tehtävästä selvinnyt Vellu:


Myöhemmin melkoisen etevä bändi (jonka laulaja oli uusi Ressun opettaja) soitti hyvää musiikkia ja porukka tanssi innokkaasti yömyöhään asti. Musiikki oli niin kovaa, että juttelu vanhojen opettajien kanssa oli vaikeaa, mutta huutokilvalla se joten kuten onnistui. Oli todella mukavaa vaihtaa kuulumisia ja käyntikortteja (rehtori lupasi suosituksensa minulle, hain sitten mihin tahansa maailmalla:), vaikka latinanopettaja saattoi huomiooni karmivan kirjoitusvirheen kortissani – jonglöörin sijasta siinä lukee jonlööri:s! Noh, ainakin siitä saa vitsailtavaa jäykissä ja virallisissa esittely/tutustumistilanteissa:) Sain myös kaksi hienoa Ressu-merkkiä, jotka muistuttavat siitä, että Kerran Ressu on Aina Ressu.

Hieman ennen puoltayötä paukkuja riitti vielä uusiin tempauksiin – esiin otettiin sählymaalit ja pystyyn pistettiin oikea sählymatsi! Kotimatkalle lähdin vasta puolenyön bussilla, ja olin käsittääkseni ensimmäinen, joka lähti! Kyllä Ressun opet osaa! Alla vielä kuvia juhlivista opettajista:


Ja lopuksi juhlasalin tärkein viesti:


Oma panokseni ko. käskyn täyttämiseksi löytyy toisesta blogistani – täältä