Aihearkisto: Kielet

Tallinna ja Tampere syksy 2009

Enpä ole vähään aikaan kirjoittanut kun on ollut taas kiireinen yliopistosyksy. Nyt on kuitenkin aika lyhyesti referoida kaksi upeaa vaikkakin pikaista matkaa, Tallinnaan Trialogos-festivaaliin ja Tampereelle katolisen nuortenryhmän viikonlopunviettoon.


Yllä näkyy koulu, jossa pidettiin tänä vuonna Trialogos -festivaali Tallinnassa. (ks.
Ystäväni Varron kutsusta osallistuin toista vuotta peräkkäin tähän erikoiseen tapahtumaan. Vähän ihmisiä, paljon asiaa. Pari päivää, paljon iloa ja syvyyttä. Teemana oli ikoni, mutta aiheet vaihtelivat kulttuurista kreationismiin. Mielenkiintoisimmat vieraat tulivat USA:sta asti.


Sain tutustua elukultuuri-instituudin eli elämän kulttuurin instituutin tiloihin ja toimintaan, pääsin viemään juuri painosta tullutta paavin Omastatunnosta -kirjaa kirjavälitykseen. Tässä linkki instituutin blogiin, jossa myös kuva kirjasta: Ostin metodistien kirjakaupasta samalla Heprealaisen Raamatun. Yllä näkyy katedraali, jossa kävin messussa. Vironkielinen messu auttoi oppimaan kieltä yhtä hyvin kuin kirjastosta lainaamani oppikirja. Pääsin käyttämään viroa kohtuullisen paljon. Illalla koululla oli aina kivaa musiikkiohjelmaa, samoin kuin paluulaivalla. Paluuhalu on jo kova.


Sitten Tampereelle. Yllä p. Ristin kirkon seurakuntasalissa ollaan patjojen ja makuupussien kanssa – oli kuin yökoulussa konsanaan. Ohjelmaa oli kahtena päivänä, pe-la, ja porukka tuli tutuksi ja rakkaaksi siinä määrin, että kotiin palatessa oli jälleen jo ikävä. Mukana oli 10-15 ihmistä. Jotkut hurjastelijat menivät klo 3 yöllä lumisotaa ja heräsivät klo 6 tekemään aamupalaa tai rukoilemaan laudesta. Heihin kuului myös Iris…


… jonka huomasimme näyttävän aivan Kate Winsetilta. Kiitos myös Santerille taiteellisista mustavalkokuvista. Santeri Turusta ja Markku Helsingistä pitivät tulevina pappiskokelaina rukoushetket, ja itse pidin kaksi hieman opillisempaa alustusta, Raamatun ja paaviuden totuusväitteiden perusteista.


Muuta saldoa viikonlopusta: kävin vaateostoksilla ja Simpsons-donistilla ja teellä (!) mormonitutkija Kim Östmanin kanssa, juttelimme n. 3,5 tuntia. Löysin H&M:stä halvan pipon kadonneen piponi tilalle. Kävimme Rosso-ravintolassa tammerkosken rannalla, jonne tulivat myös Kannuksesta asti ajaneet Mika&Jonna.

Gradun ensimmäinen taustaluku pitäisi olla valmis ensi torstaina. Lukemattomien kirjojen kasa vain kasvaa. Että kiirettä pitää. Mutta mieluista kiirettä. Tänään on saanut viettää isänpäivää isän kanssa. Hyvää isänpäivää muillekin isille!

Rome/Rocca di Papa 6th-12th July 2009

Well it’s been a while since I finished my story on the US trip, and now it’s finally time to move on to the next one, namely, my trip to Rome, Italy. It was a very providential combination of two so far separate conferences/forums coming together in one place at the same time. On the one hand, there is the youth meeting organized by the Pastoral Care of Universities – the preparatory meetings of which I attended in Holland and Romania, as you might recall if you’ve been following the blog. On the other hand there’s the European Forum of University Students which has met in Belgium and Rome before, as also recounted earlier on this blog (see links by clicking the name of the place).


Amazingly enough members of both meetings were accommodated in the same place, Mondo Migliore in the municipality of Rocca di Papa just outside Rome. As you can see above, the location is stunningly beautiful, just opposite the Pope’s summer residence Castel Gandolfo, on the other side of a huge crater/lake. THe funny thing was, though, we arrived there 3 days early. Actually, both meetings were to start on the 9th, but we had been given ambiguous information on one of the meetings, which had a separate part for Italians only beginning from the 6th. In addition to a funny look from the reception we got some free time to spend in bella Italia!


The first thing we did was to get to know our municipality, Rocca di Papa. There was a steep hill which we had to walk up to reach the old square. We didn’t realise how long it’d take and how hard it’d be but we did it and the way back felt much shorter and easier, naturally:) At least we got to see some impressive sights. Above you can see the hill from the modern central square (see pic 1 below), now have a look down from the top of the hill (pic 2 below).



During the 2 days we could spend as ”tourists”, we visited 3 of the pontifical basilicas: St. Paul Outside the Walls (just after the Pauline year and the publication of my book it was a special moment), St. Mary Major (where we went to Mass) and St. John Lateran (near where I went to the Paoline bookshop and got 2 great books for my master’s thesis). We also visited the Forum Romanum, where I and Mari obviously conversed in Latin.


We spotted some Finnish tourists who were typically Finnish (dull, quiet, not realising where they are and what lies before their eyes and under their feet etc). I went up to them (two groups on 2 occasions) and asked them in Latin to take a photo of me. They were initially confused but then realised what I was asking and took the photo. When I thanked them in Finnish, they found it slightly funny but said nothing back. Couldn’t change their Finnish ways.


On the 9th we met some familiar faces over breakfast. In addition to the usual European delegations we learned we were going to be joined by three Middle Eastern delegations: A Hebrew one from Haifa and two Arabic Christian ones from Jerusalem and Beirut. How happy I was to be able to be fully half-European and half-Arabic, as I really am! The Arabic delegations became good friends very soon (see photo above: Arabic delegations in front of Mondo Migliore). But there was an unfortunate incident as well – I lost my camera that morning on the way to the first meeting place (I am posting photos taken by friends). The only exception St. Anthony seems to make it cameras – it’s happened twice already.


Above you see the place of the first meeting of the Youth Forum of University Students. We went through the history of our meetings starting from Brussels, the meetings with the president of the EU parliament Pöttering and the goal of this meeting, which was to define more clearly our mission and sign a mission statement. This was accomplished in a later meeting. Below you see the happy group with the brand new Mission Statement.


If you’d like to read the document, see below. If you find it interesting and want to participate in future, let me know.


One funny incident was that we were told a bus would get us to this important final meeting but no such bus appeared and so we were forced to order taxis, wait for an hour or more and pay for the ride ourselves. We arrived late and finished late and had to skip lunch but there was one advantage: I and Mari made use of the extra time and asked the Hungarian delegation to teach us some Hungarian. So we got a paper sheet full of words and expressions. Photo below in tribute and thanks to the girls.


But as I said earlier, this meeting was partly combined with the meeting designed for university students by the Pastoral Care of Rome and that of several European countries under the patronage of the Council of European Bishops’ Conferences. I and Mari from Tampere were the Finnish delegation for both events, but from many countries (such as Poland, Ukraine, Russia, Spain) there were huge delegations sent to this event. The opening ceremony at the Lateran basilica was amazing, not only thanks to the presence of students from all around Europe but also because I got to carry the Finnish flag and sit right underneath the statue of St. Paul which is on the cover of my book (see post below on the book).


In the program of this meeting there were workshops where people would share their experiences and thoughts on different aspects of the Faith. The theme was ”New Disciples of Emmaus – Being Christians in the University”. On the basis of the Emmaus story we reflected upon faith and science as well as the sacraments and evangelization. I got to speak a couple of times and a Russian Orthodox brother gave me a beautiful card of Sts. Peter and Andrew as a token of gratitude and admiration, which was a nice surprise, since I didn’t even know there were non-Catholics in the crowd. In the evenings we would have dinner together in huge groups and then gather outside to sing songs, play and dance in many languages.



Later on there was another big celebration at St. Peter’s Basilica. Before entering the World’s largest church we took some group photos. Then we started moving toward the entrance, where I accidentally or providentially met one of the flag carriers who reminded me I have to carry the Finnish flag. So I parted with the group, which anyways got to sit in the front row just behind us.





After the Mass we had a special audience with the Pope in the Apostolic Palace, which proved to be a very special event, for it was the first time that I got to shake hands with the Pope and look him in the eyes. He zig-zagged through the crowds and I had been smart enough to stay at the very back but closest possible to the central aisle where he’d walk.


Well then, on the last evening we had a great time at a concert just outside the University area of Tor Vergata, the university area where we had been having the workshops and dinners and songs and dances. It was also very near the location of the World Youth Day 2000 Cross. The concert was hosted by an Italian speaking in Italian, but other languages and countries got their share because of multilingual interviews and translations. There was both Christian and secular music in a good atmosphere. It was a celebration of multi-nationality, inter-culturality and catholicity. It ended in a beautiful show of fireworks.




The transportation was fairly well organized (buses took us there and back and we wandered in flocks to and fro singing songs as on pilgrimages:). The worst exception was an accident on the first night when Mari’s bus hit a car because of a stupid dog on the way, but luckily no one was hurt and the group arrived safely at the accommodation. At the concert we had fun with a Spanish group from Córdoba, singing Mala Persona etc (on the last night I saw the beginning of their Sunday Mass in Andalucían dialect:D). On the way back from the concert on the night bus we had fun with the Arabs while the others were already sleeping. We had been joined by an Iraqi Christian from Mosul (where my roots are, too!) and so we had fun with songs and jokes and all.


The most amazing thing, however, was the flight back home. It had already been an amazing providence that I got the ticket on the 6th, because the plane was very full and they said there was little chance of getting a seat with an ID ticket (stand-by). Many, including a couple on their way to their honeymoon trip, were turned down, but I (after a Rosary) and another Catholic girl (actually an old friend of my sister’s) were let on board. But this time, on the way back home, I was actually turned down at the gate (although they had let me through the check-in!) – there were no free seats left.

”No?”, I asked… a second of silence… with no more time to waste, I asked: ”What about the jump seat?” – ”Jump seat? Let me check”, came the answer. And the man checked, and the answer was positive! My dad had taught me to ask for the jump seat in such situations, this is the last resort, the seat in the cockpit right behind the pilot! But then they asked me for my ID card… oops. ”No, it’s my dad who works for the airline… ” When they walked me to the plane, the same question came from the staff. ”No, it’s my dad… but I learn fast and I’ll do whatever I’m told.” ”Well, we can only take staff members… ” The door to the cockpit was opened and the pilot heard the news – I’m only the son of the mechanic. But again I told him I’d learn the required things and happily abide by all his commands. He let me in!

The flight was amazing. The scenery is so much more beautiful from the cockpit. Also, it was incredible to see how many petty details the pilots need to know and handle to make the plane fly safely. With the headphones on I heard all the conversations between different planes and was totally confused at all the codes and sounds and everything. I kept quiet and observed, but the pilots were surprisingly sociable (the nice kind of authentic and real Finns – rehti, reilu ja aito suomalainen).

They taught me stuff about the plane and flying and told me stories and asked me questions. I taught them to reply to the contacts made by the airports of countries we flew over in their own languages (many Slavonic countries, especially Poland, which the co-pilot addressed with a newly-learned ”Jak leci?”). And we ended up talking about theology for much of the trip!

We talked about Jerusalem and peace in the Middle East, Reformation doctrines, female priests, salvation history, hypocrisy, and 9/11. The pilot told an anecdote – he was flying on 9/11 and he overheard a conversation between Helsinki-Vantaa and an Aeroflot plane on its way to the US. They told the plane they cannot go to the US because there has been a terrorist attack and the airspace in the US has been closed. After a moment of silence the answer came in a Russian accent: ”Come again”. ”Yes, there has been a massive terrorist attack in the US and they won’t accept any flights, you have to go somewhere else.” Again a silence. Another heavily accented Russian response: ”Confirm USA closed?”

They had apparently not believed what they heard until they got the same message from Russia when they had already flown past Norway – then they turned back. Luckily my flight didn’t turn back but arrived safely in Helsinki-Vantaa. The most breathtaking sight was that of Helsinki by night from the sky – beautifully lit… I could see all the way up to Järvenpää and further. At the airport Mari surprised me and attacked me from behind – she had not seen me on the plane and had thought I had not made it and thus was happy to see I had come home too. All in all it was a wonderful week, many new friends, new encouragement in the faith and a lot of stories to share – some of which you’ve just enjoyed reading right here.

Norja Norge Norway 24.-26.4.2009

Yesterday evening I came back from Norway. Here is the story. Jeg skal skrive noe på norsk også. Niin ja tietysti suomeksikin kommentoidaan joten kolmikielisesti mennään, yrittäkää pysyä mukana.


Well the main purpose of my trip was to attend a weekend meeting of NKUR, Nordic Catholic Youth Council, hosted by NUK, Norway’s Young Catholics. One of the first things I realised is that those people are badly needed in that country, since it is otherwise utterly hellish (if you didn’t know Hell was in Norway, check this out). Second perhaps only to Holland (ancient Corinth doesn’t count) in grave public immorality – the main street in Oslo has a ”kondomeri”! Talk about Romans 1!


Luulin muistavani reitin juna-asemalta kirkolle mutta eksyin kuitenkin, kun unohdin, että piti kääntyä Akersveienille. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla löysin kuitenkin tietä kysymällä ja etsimällä ensin luterilaisen tuomiokirkon ja sitten sen naapurissa sijaitsevan katolisen vastaavan.


Eksymiseni ansiosta päädyin eräälle torille, jolla irakilaiset myivät mm. huiveja, joista yksi oli suomiväritteinen. Sain sen tingittyä hintaan 69kr vaikka normaalihinta oli 100 kr. (No ok ne ite tarjos mulle alennusta koska olin puolirakilainen ja puhuin heille vain arabiaa:) Mutta tingin yhen kruunun 70stä 69ään:) Lopulta unohdin huivin lentokoneeseen. Toivottavasti löydän sen löytötavaratoimistosta.


Jeg hadde noen timer fritid på fredag (flyet kom til Oslo klokken 12, bussen til Mariaholm reiste klokken 16.45…). På Akersveien befinner seg også Centralteateret der jeg har tryllet en gang for mange år siden… her kan du lese noe om det.


So I met the Danish delegation and some Norwegian locals and we all took the bus to the conference centre Mariaholm where we would be spending the weekend. The weather was beautiful and immediately it became clear that this would be a very refreshing trip in terms of getting fresh air and enjoying the beauties of creation – wonderful views from the bus as well as my room’s window.



Itse leirikeskus muistutti paljon Stella Marisin leirikeskusta, mutta Mariaholm oli vieläkin kauniimpi… vaikka mikään ei korvaa tuulenpuuskan tuntemista ja heijastusten näkemistä elävässä vedessä, koettakaa silti nauttia hieman maisemista siinä määrin kuin ne kuvista välittyvät.




Kapellet i Mariaholm er så vakkert… man kan se og nyte av Guds skapelse… utrolig, ikke sant?:) Der hadde vi messe to ganger, sanger og tilbedelse… + jeg gikk dit noen ganger til å hilse Herren, det var veldig fint.




The actual meetings went pretty well, we shared a little bit about the youth organisations’ situation in our countries. I got inspiration from seeing how far ahead the other countries are (with much more people, of course) and there was talk about common activities especially for young adults… After the official meetings we would go to another house to socialise = drink beer/wine and play silly Danish games about cows etc. On the last night I did some magic tricks too. But all in all the people were nice and everything was cool.


Og hvis feilen den var din, så skal du ju drikke vin!


Sen verran vielä paluumatkasta, että juna oli myöhässä ja lentokone ajoissa – pahasti! Nääs isäni oli varannut minulle lauantain lennolle paikan, vaikka palasin sunnuntaina, ja lento lähtikin 19:10 eikä 20:15. Onneksi seurani oli jostain syystä häippässyt selittämättömästi kotiin pari tuntia suunniteltua aiemmin joten menin kentälle juuri ajoissa, jotta ehdin check-innissä selvittää sotkun ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada paikan oikeaan koneeseen. Läheltä liippasi. Aamulla oli nääs puolantentti, joten kotiin oli hyvä päästä. Tentti meni muuten oikein hyvin ja ehdin esseenkin kirjoittaa tenttiaikana just ja just.


Vihdoin on aika päivittää kuulumisia ja näyttää kuvia marras-joulukuulta. Koulut on tältä vuodelta käyty ja tänään on ensimmäisen täyden lomaviikon ensimmäinen täysin vapaa päivä. Olenkin nukkunut paljon:) Viimekin viikon piti olla lomaa, mutta minullapa olikin vielä 3 tenttiä, joista viimeinen eli romanian kieli tupsahti kuin tyhjästä mutta toisaalta meni myös parhaiten (muutaman tunnin valmistautumisen jälkeen:). Toiset 2 olivat didaktiikkaa.

Yliopistovuoden päätöskuvana saa olla ystäväni Wille Huuskosen nöyryytys, ei vanhurskauttamisdebatissa, joka sekin oli hauska marraskuinen tapahtuma, vaan kaljalla uskonnonopettajaopiskelijoiden jatkoilla Otavan-vierailun jälkeen. Tämä oli ryhmämme viimeinen yhteinen ilta koko vuonna. Willelle vanha pila ”optisesta illuusiosta” meni täydestä, ja hän sai hetken naureskella ja parkua ennen kuin hoksasi käyttää hampaitaan ja vapauttaa itsensä oluen orjuudesta.


Toiseen marraskuun henkilökuvaan pääsee oppi-isäni Alexandre Havard, joka kävi Suomessa kokoamassa ECLD-rivejä. Ehdin tavata ja jutella Alexin kanssa ja nähdä tärkeimmän uutuuden, Virtuous Leadership-kirjan venäjänkielisen version.


Kolmantena kuvassa Allaa Yusif ja sitten hänen lapsensa Rivan, Rami ja Rosa. Kyseessä on basralainen ystäväperhe Tampereella, jota olen päässyt näkemään kolme kertaa viimeisen kuukauden sisällä kiitos Tampereen seurakunnan aktiivisen nuortenryhmän. Viimeksi eilen illalla palasin Tampereelta myöhään illalla, niin myöhään että missasin Amazing Racen finaalin. Mutta aika Amazing päivä oli kyllä muutenkin Idea Parkissa, Suomen suurimmassa ostosmaailmassa:) Toissapäivänä olin ollut Allaan luona kylässä ja syönyt mahtavaa irakilaista ruokaa, katsonut Kung-Fu-Pandaa arabialaisin tekstityksin ja kuunnellut televisiosta arabiankielisiä joululauluja. Näin hauskaa on Tampereella… tai näin hulluksi voi tulla Tampereella:)



Edellisellä Tampereen-vierailulla viikko sitten kävin nuortenillan lisäksi katsomassa vanhimman serkkuni nuorta jälkikasvua ja toimittamassa joulutervehdyksiä etelän sukulaistontuilta. Olin Jarin perheen luona yökylässä, söimme Helin hyviä ruokia ja juttelimme, katsoimme American Gladiatoria, saunoimme ja puhuimme saksaa, italiaa ja sen sellaista. Lotta-vauva ei enää ollut mikään vauva vaan iso tyttö.



Joulukuussa tapasin myös Monikan, Suomessa vierailleen ja Evy-serkun luona asustaneen ystävän ystävän Puolasta. Kävimme Suomenlinnassa ja vietimme myös Evyllä hauskaa joulukuista iltaa. Kyseessä oli Evyn uusi koti, jossa en ollut ennen käynyt mutta nyt kävin kaksi kertaa joulukuussa lähes peräkkäin.



Lisäksi on mainittava koulumaailma, jossa olin ennen joululomaa ja jatkan heti joululoman jälkeen, joskin eri paikassa. Kävin vielä perusharjoittelun jälkeen Viikin normaalikoulussa yllätysvierailulla jakamassa muutamia joulutervehdyksiä ja törmäsin käytävillä juuri sopivasti niihin, joiden kanssa olin ehtinyt vähän enemmän tutustua. Kaikkia kuvassa olevia opetin, ja lisäksi vasemmalta alkaen sain näiden ystävien kanssa 1) hoopoilla, 2) harjoitella vanhojentansseja, ja 3) puhua espanjaa:) Toinen kuva onkin sitten jo seuraavasta koulusta eli Itäkeskuksen lukiosta, johon itsekin melkein hain aikanani kielilinjan takia. Nyt pääsin tutustumaan kouluun ja laulamaan erikielisiä joululauluja, mm. ru, sa, eng, esp, ra, ve, it, lat… Tutustuin myös heti muutamaan uskomattomaan kaveriin.



Lopuksi on jatkettava kauniita talvimaisemakuvia kotiseudultani Havukoskelta, vaikka nyt onkin kurjan surkea sää eikä lunta näy. Mutta muutaman päivän oli tosi kaunista. Narniamaista:) Tässä maistiaisia.



Näihin tunnelmiin toivotan kaikille hyvää Jumalan ihmiseksi syntymisen juhlaa! Kristinuskon ihmeellistä historiallista sanomaa ei pääse pakoon. Joka vuosi se muistuttaa meitä itsestään. Joh. 1:1,12,14.

Pikainen päivitys…

Pikainen päivitys tekemisistäni tässä vaiheessa. Englannin-matkan jälkeen koulu on vienyt mennessään ja joulukuun 16. päivään asti kalenteri on lähestulkoon täpötäysi. Sen täyttävät pääasiassa seuraavat jutut:

1) Viikin norssissa koulutuntien seuraaminen (ja yhden opettaminen) osana perusharjoitteluani pedagogisissa opinnoissa…
2) Pedagogiikkaan liittyvät luennot ja seminaaritapaamiset Siltavuorenpenkereellä yliopistolla… Seminaariryhmääni johtaa stenrothilainen Eero Salmenkivi ja aiheenani tulee olemaan luterilaisten uskonnonoppikirjojen esitys katolisesta kirkosta.
3) Käynnit Tampereella konfirmaatio-opetuksen, nuortenryhmän, sukulais- ja ystävävisiittien johdosta
4) Äidinkielen opintojen ja venäjän opintojen itseopiskelu pakollisina osina kanditutkintoani, joka on viittä vaille valmis…
5) Kahteen pedagogiikan tenttiin lukeminen
6) Paavali-projektin jatkaminen eri tavoilla mm. esitelmien valmistaminen, maailman johtavien P-tutkijoiden töihin tutustuminen, erityisesti narratiiviseen teologiaan perehtyminen – narratiivinen menetelmä saattaa olla metodinani myös em. seminaarityössä.
7) Erilaiset pikkujoulut/joulukonsertit
8) + pitäisi ehtiä tavata joitain ystäviä ja perhettä/sukua siinä välissä ihan tavallisesti…
9) + 1) oratio, 2) mortificatio, 3) actio.
10) + tavallinen mutta samalla niin epätavallinen ja erityinen hartauselämä eli messut yms.

Romania 26.-28.9.2008

Finally something to write about – and yes, it’s another trip abroad:) I was in Romania last weekend and it was my first time in the country. The reason for going was a meeting similar to the one in Holland earlier this year. This time I didn’t go alone, fr. Manuel Prado went as well and we had a great time together representing CSC. The meeting was bigger, too, with almost a hundred participants from several European countries. I counted I spoke 19 languages during the weekend (a few of them of course limited only to one or two sentences).

Our accommodation was in Snagov outside Bucharest. It was a Carmel in the middle of fields. It was still under construction but I had no complaints – quite an ideal place for such a conference. Obviously I met a lot of wonderful people and made friends. In the above photo you see fr. Manuel with one of those people, Jean-Baptiste from France. He was from the Emmanuel community whose beautiful and joyous songs we got to enjoy during the first Mass Friday evening, in Romanian:) J-B impressed me with his cheerfulness and apostolic zeal. We immediately realized we were soulmates:)

Above you see me and msgr. Leuzzi, the main organizer, in front of the fields. Below two fantastic people – a Neocatechumenal professor of linguistics from Rome with whom I discussed etymology, theology and ancient languages a lot together with a Lebanese Maronite priest from Cyprus. He spoke Greek, Arabic, Italian and English. I have an invitation to go to Cyprus and visit Libanon with him, and I hope we can organise a group of Arabs to finance tickets for him so that he could visit Finland and say the Maronite liturgy in Aramaic in Helsinki, Turku and Tampere. Contact me if you’re interested in helping with this project.

And here below is the whole group. In the middle His Excellency Everard De Jong, Auxiliary Bishop of Roermond and my good friend whom I sincerely hope to have here in Finland as our next Bishop. Actually there have been such rumors in Holland but it’s not sure at all. God grant us a holy, wise, humble, generous, youthful, charismatic and orthodox Bishop with such a good sense of humour (+experience as a Bishop and a sincere willingness to learn the new language)!

Well we did do some sightseeing as well! Here is the second biggest building in the world (after the Pentagon), Ciaucescu’s palace with like a thousand rooms and tons of marble. Notice in front the mess with the wires or whatever the electric lines are called that the Romanians aren’t able to hide or keep neat for some reason. We saw 4 rooms in the palace + the toilets which were also made of marble.

Then we went to this outdoor museum that resembles Seurasaari in Helsinki a bit. After a visit to the Hard Rock Cafe with my Southern Italian friends (with whom I got to speak Neapolitan, of course:D) we did some extreme duudsonit stuff with the Irish delegate. I asked him if he knows the Larkins and he said he didn’t until I mentioned Andrew’s first name and then suddenly he did. Last time it was the opposite when I asked Andrew’s brother David if he knows an Andrew – he didn’t know until the surname came to light. There’s something wrong with this Irish people. They’re all the same and they all know each other after thinking they don’t.

Finally we visited the Cathedral and had a fabulous dinner with the local Bishop. There is a weird scandal related to the Cathedral though that is worth mentioning. They’re building a huuuuuge hotel right next to the church to make it look small and insignificant. There is a protest movement of Catholics rebelling, of course. Here is what it looks like.

We took part in the Sunday Mass with the congregation, mostly in Romanian, and it was a wonderful experience. There were the Missionaries of Charity there too. And it’s interesting to see how ”Orthodox” the Mass looks like in an Orthodox country, whereas in Finland it looks quite Lutheran. And of the beautiful Romanian language which by the way I studied intensively on the way there through Budapest. After reading over 100 pages in a textbook I could already communicate the basics. Fell in love with the language! Below the 4 Bishops from Slovakia, Poland, Romania and Holland from the Sunday Mass in the Cathedral. Pray the one on the right will soon be here with us:)

Puola 8/2008

Puolan-matka, joka oli enemmän kuin matka, nimittäin kuukauden kurssi ja asuminen, piti sisällään niin paljon, ettei blogi tunnu riittävän asian kuvailemiseen. Kuviakin on niin paljon, että ohjaan lukijan tai katsojan facebook-sivuille allaolevista linkeistä, klikkaamalla kuvia pääsee käsiksi myös lyhyeen selitykseen kuvan sisällöstä.


Osa 2

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tiivistäen tässä muutamia asioita, joita Puolassa tein ja sattui, tai no 31 asiaa 31 päivän kunniaksi:)

1) Asuin Radomska-kadulla opiskelija-asuntolassa yhdessä n. 200 muun kansainvälisen puolanopiskelijan kanssa 1.8.-29.8.2008, huonekaverina ranskaa puhuva belgialainen, naapureina saksalainen ja hollantilainen. Hyvä yhteishenki, kukaan ei pöllinyt mitään vaan jaoimme omastamme.
2) Tapasin Michal Miedzinskin kahdesti Varsovan Pragassa
3) Tutustuin paikallisen p. Jaakobin srk:n elämään, yhteisöihin ja pappeihin ja sain sieltä ystäviä
4) Lounastin ko. ystävien kanssa ja pääsin erään kautta paikalliseen radioon 45min haastatteluun
5) Kävin dominikaaneilla Freta-kadulla useamman kerran, tapasin Jacek Salijn ja sain häneltä kirjoja
6) Järjestin em. paikassa dialogitilaisuuden mormonilähetyssaarnaajien kanssa+apologiatapaamisen
7) Kävin neokatekumenaalikirkossa kahdesti ja puhuin myös siellä ihmisille ja heidän kanssaan
8) Tein opiskeluryhmän kanssa matkan Plockiin, jossa kävimme museoissa ja s.Faustynan pyhäkössä
9) Paluumatkalla oli kansojen ilta nuotion äärellä, jossa teimme letkajenkan ja nautimme esityksistä
10) Tein matkan Czestochowaan taivaaseenottamisen juhlana
11) Kävin Katowicessa Wojciech Stepnienin luona ja kävimme muuallakin Sleesiassa
12) Tapasin Katowicessa kerran ja Varsovassa kahdesti Agnieszka Zemlan
13) Tapasin Varsovassa Ola Hodorin, joka oli palaamassa Suomesta
14) Tapasin kahdesti Karol Grzegorczykin ja kolmesti Agnieszkan poikaystävän Piotrin,
15) Em. kanssa kävimme vesipuistossa. Toisessa vesipuistossa kävin kurssikavereiden kanssa.
16) Opiskelin puolaa kahta arkipäivää lukuun ottamatta joka päivä klo 9-12.30
17) Kävin lähes päivittäin laudesilla Wizytek-kirkossa, jossa Jan Twardowski oli ja eli, kerran näin Borisin
18) Kahdesti törmäsin suomalaisiin, jotka muistuttivat suomalaisuuden tympeydestä
19) Kävin kahden muun suomalaisen kurssikaverin kämpässä visiitillä
20) Katsoimme suomalaisporukalla keihäsfinaalia suomen väreihin värjätyin kynsin yms.
21) Olin kieliparatiisissa, puhuin monia kieliä monenmaalaisten kanssa ja opin tuntemaan ja matkimaan erimaalaisten puola-aksentteja ja intonaatioita
22) Kävin n. 5 kertaa Opus Dein keskuksessa, join Irish Coffeeta Mikolaj Ramirezin kanssa.
23) Keskustelin joskus yömyöhään kurssikavereiden kanssa enemmän tai vähemmän syviä
24) Tein välillä taikatemppuja kurssikavereille, osallistuin illanviettoihin ruokineen ja juomineen
25) Ostin ja luin kirjoja, mm. Paavalista valtakunnasta.
26) Pyysin monesti respasta avainta 107C, tein pastaruokaa, kolmesti pesin vaatteet 5zl hintaan.
27) Kolmesti osallistuin iltapäiväluentoihin, ekana päivänä nukahdin nääs siellä. Leffoihin en mennyt.
28) Nautin vikan päivän poloneesiesityksestä, hyvästelin tutuksi tulleet kaverit ja matkasin Poznaniin
29) Tapasin isä Pawelin, Stolpen perheen ja Dymalskien perheen. Laptopin näyttö vahingoittui.
30) Palvelin Darein ja Martan häissä ja olin hääjuhlissa neljään asti. Su juna Varsovaan, lento Suomeen.
31) Tykästyin Varsovaan aiempaa enemmän, mutta aloin arvostaa Suomeakin aiempaa enemmän.


Kuvia ja tarinaa tullee myöhemmin, tältä erää joudun tyytymään tilannetiedotukseen Puolasta – kaikki on hyvin, aamuisin 4 tuntia opetusta ja sitten vapaaehtoista ohjelmaa yliopistolla, sitten vapaata. Yli 250 ihmistä joka puolelta Eurooppaa ja myös muilta maanosilta jonkin verran. Kieliparatiisi, muutama kaveri joilla suomi on kymmenentenä kielilistallansa… Hyviä keskusteluja ja paljon tekemistä ja ohjelmaa riittää. Kuvia ja videoita on Facebookissa niille, jotka sinne pääsevät.

Roma/Rome/Rooma 23.6.2008

Monday the 23rd we had a full day to see Rome and its major attractions. First we visited a church near the Pantheon for morning prayer, then the Pantheon itself, then a famous ice cream bar near the Pantheon which fr. Robert Galla SCJ (now in Tampere, Finland) had first taken me to in 2003. There are about a hundred flavours and we each got a cone with 5. Keeping it together in 30 degrees centigrade was a challenge in itself. We met some Norwegians and I got the chance to speak a bit of Norwegian for the first time since my Lapland trip I think.

Then we walked to Fontana di Trevi for another refreshment…

Santa Maria Maggiore- kirkon jälkeen kävimme vinkulikirkossa eli P. Pietarin kahleiden kirkossa. Vanhat vitsit tuli mieleen viime Rooman reissulta kun vinkuli oli matkan teemasana. Terveiset Danielille ja Santille! Tässä Pietarin kahleet ja alla Michelangelon Mooses, jolla Hieronymuksen käännösvirheen takia sarvet päässä.

In the Church of St. Peter in Chains we saw the chains of St. Peter (surprise!!) and the famous Moses of Michelangelo with horns on his head. St. Jerome mistranslated the Hebrew in the Vulgate and instead of a shining face he had Moses have horns grow on his head (the words in the original OT text are close or identical to each other).

Forum Romanum. Hic totam horam latine locuti sumus, vulgari mente ac classice, italicis et barbaris. Sicut abhinc quattuor annos, Fantam aquamque latine emi, et Emma-Sofia fecit depositum in apparatum photographicum digitalem, spero ut possim eum mox hic installare ut spectari potest. Reactiones varias accepimus e gente – frustrationem, gaudium, ignorantiam – placuit mihi magnopere. Sicut Cicero aut Paulus ad gentes sermonem dixi alta voce et restitutionem Fori Romani proposui sed homines non auscultaverunt. Tragedia vera.

In Colosseo fui prima vice intra muras et vidi locum in quo multitudo martyrum christianorum vitam suam dedit pro Domino et ecclesia Dei crescenda. Miratus sum etiam quia pagani vitam non aestimaverunt sed mors eis ludus fuit atque tremendum est mysterium reprobationis Dei quia revelationem non habuerunt in salvationem. Date mihi veniam quoniam errores certe feci.

Cambridge 26.5.2008

So on Monday I arrived in Cambridge, the first visit there in my life. While waiting for my host family to come and get me from downtown I was drawn and attracted (actually that’s twice the same word in a German and Latin form;) by King’s College, whose fame and glory I was rather unaware of at that time still. As all the other colleges (there are 31 in Cambridge!), King’s was closed to visitors due to the exam period (but I got around that later as you’ll see – with more photos then:).

I met the Marchetti family in front of the Fitzwilliam museum after a couple of years’ break. The family lived in Finland but then moved to England and now live there happily, Michele, Anna Maria, Agnese, Rachele and ”baby”, who will be born soon and might be named Paolo thanks to the upcoming Pauline year:)

The girls are really sweet – here they are with some princess stuff I brought them from Finland (originally from Iraq through my grandmother)…

One of the funniest things was that while Frida said ”Emi” instead of ”Emil”, these girls said ”Mil” instead of ”Emil”, so both omitted one letter, just from the opposite ends. To the Italian version, however, there’s a pretty reasonable linguistic explanation, so bear with me. My name in Italian is actually Emilio, where the E is closed (and rightly so) because of the open syllables following. But since the real version of my name is Emil, carrying with it a closed syllable following the E, the Italian tongue can’t keep the closed E there but changes it into an open È pronouncing it Èmil, close to what in Finnish would sound like Ämil.

But if the Italian mind is sharp enough (like my host family’s) it realises that the E in my name should be closed as in Emilio, but since there’s no -io but it’s simply Emil, then the accent or stress has to be shifted onto the i from the E. This way the E stays closed but now you almost can’t hear it since the stress is on the i. And this leads naturally to the E disappearing totally, making my name ”Mil”. Since both Agnese and Rachele repeated Mil all throughout the day for a couple of days, when I’d go to bed in the evening this sweet Italian ”Mil” sound would play inside my head… so here it is for you:)