Aihearkisto: Luonto

Pre-Christmas thoughts and photos

It’s been a long time since I last posted anything. I recently read my friend Jason’s post on how Facebook killed his blogging, and I understood that I am in the same boat with him. Facebook serves basically as a blog and so this blog has become less necessary. I will still continue posting though, mainly after trips and special events. The next trip is to Poland for new year. Looking forward! In the meanwhile, here are some winter photos. It’s been snowing a lot the past few days, here’s a view from our backyard…

These used to be steps…

And here’s a couple more beautiful winter pictures from our balcony…

Muutama sana loppuun suomeksi. Eli siis yllä kuvia pihoiltamme kunnon lumisateiden jälkeen, toiveet korkealla valkean joulun suhteen! 28.pvä lähden Puolaan ja tarkoitus olisi palata 3.1. Mukaan lähtee 8 kaveria katolisesta nuortenryhmästä, jonka pikkujoulumeiningeistä kirjoitin tänne. (siis klikkaa ”tänne” -sanaa jos haluat katsoa kuvia ja lukea tunnelmista).

Mitäs muuta, joululomalla tulee luettua ja kirjoitettua varmaan gradun tiimoilta yhtä sun toista ja kouluun palataan 18.pvä tammikuuta. Sitä ennen toivon postaavani kuvia ja tarinoita Puolan-matkalta. Iloista joulunaikaa kaikille ja hyvää uutta vuotta!

Chisholm 23rd June 2009

And the journey continues. Now it’s time to tell about one of the most exciting days on my trip (and perhaps in my life too), as I finally got to travel to Chisholm where my grandfather was born in 1917. None of my family members ever got the chance to go there so I was the first. It wasn’t easy though – there are no trains there, no buses either, and the plane would’ve cost like 400-500 dollars. Providentially a friend of mine found two friends who were willing to help me out and drive me. Randy (left) drove me to Forest Lake and Paul (right) drove me to Chisholm and then back to Hinkley, where I took the bus back to St. Paul. We all had breakfast together and celebrated my graduation (Bachelor’s) which officially took place that very day.


After about 3 hours of driving up north we were finally in Chisholm. As people had told me, the nature (trees etc) in northern Minnesota is just like Finland, and so it was. On the way I was reading some old correspondence between my great-grandfather and the relatives back home in Finland. Chisholm itself as a town surprised me – it was much more beautiful and advanced than I thought. But it still retained a peculiar sense/spirit/smell of the early 1900s. Here are some of my first impressions in visual form…




We only had 3 hours to spend in Chisholm. Obviously our main concern was to try to find information on my family. The first thing we saw was the Tourist Information (imagine they have one in Chisholm but none in Pittsburgh!:D). We spent a while there and got some useful materials about Chisholm but the woman there gave us lousy advice as to how to spend the 3 hours (go eat somewhere nice, go see the mines and ride all these new fancy machines etc). We didn’t take the advice but instead went to the archives of the library. We had a look at some old newspapers but didn’t have much luck in finding info about my family.



Down the street there was a souvenir shop, and of course I wanted to get souvenirs for my family. I went in and realized it was almost all Nordic stuff, Finnish and Norwegian flags and hats and cups and mugs and whatnot. So I asked if I could find an American Finn or Finnish American, whichever way you want to put it, and soon the shop was full of them! So one of my long time dreams was fulfilled as I got to hear some true Finglish from these people:) Their parents had come to the US and stayed, they had been born there like my grandfather but never returned to Finland.


As you can see above, our next destination was the Research Center (yes, there just happened to be one in Chisholm, there aren’t many of them in the area). There we had some more luck and found some documents related to my great-grandfather. We also found his home and work address in old phonebooks, and with the help of old maps we found out which modern streets those houses are on today. Time was running out, but we made it just in time to the neighborhood and found all the relevant places. We even got inside the house where my grandfather was born and talked with the woman who lives there now.


So, after an intensive 3 hours (sharp!) we headed back with loads of materials, of which I could only cover a small portion in this article. I will hold a presentation to my family (and why not others too if someone is interested) on my grandfather’s birthday, the 6th of September this year, where I will go through more materials and in more detail. For now I leave you with a photo where I stand before the beautiful nature of the iron mine Chisholm next to the Research Center.


St. Louis Park & North St. Paul 21st-22nd June 2009

As I said before, I will have to skip over two days and come back to 19th-20th when I have my lost memory card. Now I will post about my days with the Jacobs and the Adam families in Minnesota, near St. Paul, the capital of the state. First, on the 21st I was taken to Holy Family Church in St. Louis Park where the parish priest gave an amazing homily on Fatherhood and the ”rights of men” (!) since it was Father’s day. I met my host family, Jim and Barbara Jacobs and we drove home – yes, I say home because the beautiful house immediately felt like home, and by the evening I felt as if I had been in the family for ages!



We had brunch and started talking about Alex Havard, who gave me Jim’s contact info, since he is a good friend of us both. We immediately connected and had loads of things to talk about. During brunch Jim and Barbara’s daughters came for a father’s day visit with their children, so it was a real family reunion. Discussion topics multiplied as I found out one of the son-in-laws knew about Kalevala and the other one was a theologian of Philipino origin. After brunch we juggled in the backyard with the grandchildren and had a lot of fun.


In the evening we went to have dinner at a Chinese restaurant. It was a delicious dinner and we sure didn’t run out of discussion topics. Afterwards we drove around a bit and saw some of the lakes in the area – Minnesota is much like Finland (thousands of lakes…)



Later in the evening we attended Eucharistic Adoration in Holy Family Church. It was beautiful to see a perpetual adoration chapel. Next morning we went to morning Mass in the same church and met the parish priest again, and he gave another wonderful homily since it was the memorial day of St. Thomas More. The Jacobs lent me the movie Man for All Seasons on St. Thomas More which I then watched later on. After Mass and breakfast it was time to move on from a house&family that had truly become like another home for me.




Barbara was kind enough to drive me to my next destination, which wasn’t that far away anyway, namely, to North St. Paul. There I met Emily Adam, who had been in Finland a couple of years earlier. I also met her wonderful family, parents as well as 4 sisters and one little brother. They were all lovely and again I felt totally at home. Among the cool experiences were eating at Sonic’s (where they bring the food from the restaurant to the car on rollerskates) and visiting the Cathedral of St. Paul, which immediately entered the list of my favorite churches (you can see why).




Again I got to see some beautiful MN nature, lakes and trees, and later in the evening Emily’s mother Michelle was kind enough to drive me to Shoreview, another place close to St. Paul, where I met Sharon, whom I had already met at Juho and Dorota’s wedding in 2005. We talked a lot and had some red wine, after which Sharon in turn drove me back to North St. Paul. (Michelle left, Sharon right in photo below). Then it was time for the movie night (Thomas More). Then to bed, for I was going to have to wake up early for an exciting day… stay tuned.



Steubenville June 18th 2009


So, it’s time to tell about my trip to Steubenville, OH, to the Hahn house. Scott stayed at the conference, while his daughter Hannah and I drove ”home” in the middle of the night. We found the right way almost accidentally after having gotten lost, we arrived around 1 am. I was introduced to my room on the 3rd floor with nice wallpaper, very fitting for people whose most famous book is called Rome Sweet Home.


It was a beautiful house, and a big one, too, 4 floors in total counting the basement and the attic. I spent most of the day inside, sometimes alone in my room (especially when sleeping), other times with the children in the basement, doing magic tricks or talking about soccer. Actually I and Joseph (14) went on to play soccer and do some juggling outside with a local friend. When we came back I realised what a beautiful place the house was located in – what a view from the backyard!



The most important thing though was the visit to the Franciscan University of Steubenville, or rather the campus chapel where we all attended Noon Mass. Before that I and Jeremiah (17, now 18) visited the St. Paul Center for Biblical Theology, the one that sponsored me to the event at st. Vincent’s.



Before I left Kimberly Hahn was kind enough to play some piano, including her newest composition and Be Still My Soul, which is originally Finlandia by Jean Sibelius. Oh and I can’t forget to mention the hour (or two) I spent at the Scott Hahn library in the basement – the library has only about 40,000 books in it, and I hear Scott orders at least one more book every day! I also heard he’s read at least some parts of all the books. Crazy stuff. At this point I am missing some photos because of a memory card I forgot in the US, so I’ll skip 2 days and come back to them as soon as I get the card back (someone should send it to me). Here’s the library from the outside.


Kaikenlaisia tapahtumia

Taas on kolmisen viikkoa vierähtänyt ja voisi muutaman sanan (ja kuvan) sanoa viimeaikaisista tapahtumista. Paljon onkin ehtinyt tapahtua tänä kauniina keväänä, kivaa ja vähemmän kivaa (sitä onneksi hyvin vähän).


Yllä kuva 8.5. Järvenpään ja Tuusulan rajalta, jossa osallistuin Platonin akatemiaan, jonka järjesti Tapio Turpeinen (alla). Kävimme siellä mielenkiintoisia keskusteluja eri maailmankatsomuksia edustavien ihmisten kanssa (mm. sekulaarihumanistiskeptikko, buddhalainen, hare krishna, SETA, kommunisti…)


Seuraavana päivänä olikin äitienpäivä, ja kävin Pähkinärinteessä sitä juhlistamassa. Nautin myös äärimmäisen kauniista kevätmaisemasta Lammaslammella…


Seuraavalla viikolla olikin sitten seuraava keskustelutilaisuus, nimittäin Kristinusko ja historia-seminaari Helsingin yliopistolla. Järjestäjänä oli kirkkohistorian prof. Jouko Talonen, ja paneelissani kanssani olivat suuret nimet: tohtorit Elina Vuola, Timo Eskola ja Seikko Eskola. Suuria teemoja olivat eteläisen ja karismaattisen kristinuskon voimakas leviäminen sekä ”konservatiivien ja liberaalien” polarisoituminen.


Seuraavana päivänä yliopistolla oli seuraava jännittävä tilaisuus, kun Jerusalemin ortodoksisen patriarkaatin arkkipiispa Theodosios Hanna tuli Helsinkiin puhumaan Jerusalemin tilanteesta tänään. Arkkipiispa puhui voimakkaasti arabien eli palestiinalaisten puolesta ja painotti, että kristityt ovat osa palestiinalaiskysymystä. Israel sortaa palestiinalaisia ja rajoittaa arabien mahdollisuuksia kulkea ja asua omalla maallaan. Sanoma meni perille, mutta yksipuolisuus hieman ehkä häiritsi, samoin politiikan vieminen kristinuskon edelle päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Mutta arbian kieltä oli hienoa kuunnella! Arabiyleisöä oli myös kohtuullisesti paikalla.


20.50 Helsingistä lähtevä 734 saapui kahtena päivänä peräkkäin Havukoskelle juuri auringonlaskun aikaan…


Luontokuvat jatkuvat: perjantaina heitin talviturkin metsään ennätysvarhain – jo toukokuun puolivälissä! Kävin isä Raimon kanssa pelaamassa tennistä, pyöräilemässä ja uimassa Lauttasaaressa. Merivesi oli jääkylmää mutta kylpy teki terää! Kanssamme kokemusta jakamassa olivat myös joutsen ja orava:



Perjantaina ja lauantaina oli myös ensimmäiset kreikankurssit. Luen Uuden testamentin kreikkaa kesäyliopistossa 2 kk, jotta pääsen syksyllä dogmatiikan graduseminaariin Paavalin teologiasta. Kreikantunnin jälkeen menin tekemään läksyjä hyvin kreikkalaistunnelmaiseen lukusaliin yliopiston pääkirjastoon.


Klo 15:sta eteenpäin tätini Sari ja serkkuni Henri järjestivät toisen perinteisen siuxoken eli Siukos-karaoken Helsingissä. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltauduin laulamaan (tosin yhdessä serkkujeni Henrin, Danielin ja Mikon kanssa) karaokea, ja hauskaa olikin Titanicin, Tsingis-Khanin, Tahroja paperilla ja Villihevosia-laulujen kanssa!:) Huomatkaa viinilasi kädessä toisessa kuvassa:)



Illalla kävin vielä ystäväni Johnin kanssa nauttimassa toisenlaista viiniä, jonka isä Marino kantaa tässä taivaallisen alttarin eteen. Eukaristian jälkeen kävimme Johnin kanssa mäkkärissä ja ihailimme jälleen maisemia. Aurinko oli tosin jo tällä kertaa ehtinyt laskea.



Sitten tullaan sunnuntaihin eli 17. päivään, joka oli myös heti aamusta täynnä hienoja kokemuksia. Pääsin Pasi Turusen (kuva 1) kyydillä Ryttylään Apologia-foorumiin, jossa tapasin lisää suuria apologeetteja kuten Leif Nummelan (kuva 1) ja Tapio Puolimatkan. Turunen puhui hienosti Raamatun luotettavuudesta ja puolustamisesta, ja sen jälkeen hän, Nummela, Vesa Ollilainen ja eräs biologi vastailivat ihmisten kysymyksiin seka-aiheista (kuva 2).



Ryttylän kansanlähetysopisto, jossa foorumi pidettiin, kuuluu Hausjärven pitäjään, johon kuuluu myös Hikiän kylä, jossa aikoinaan vietin elämäni 3 ensimmäistä vuotta. Pasi suostui tekemään autolla mutkan Hikiän kautta, jotta voisimme etsiä vanhan kotini. Ensin ajoimme ohi, mutta sitten paikka onneksi löytyi ja sain ihmeellisen flashback-kokemuksen. Alla kuvia juurilleen palanneesta opiskelijasta…




Norja Norge Norway 24.-26.4.2009

Yesterday evening I came back from Norway. Here is the story. Jeg skal skrive noe på norsk også. Niin ja tietysti suomeksikin kommentoidaan joten kolmikielisesti mennään, yrittäkää pysyä mukana.


Well the main purpose of my trip was to attend a weekend meeting of NKUR, Nordic Catholic Youth Council, hosted by NUK, Norway’s Young Catholics. One of the first things I realised is that those people are badly needed in that country, since it is otherwise utterly hellish (if you didn’t know Hell was in Norway, check this out). Second perhaps only to Holland (ancient Corinth doesn’t count) in grave public immorality – the main street in Oslo has a ”kondomeri”! Talk about Romans 1!


Luulin muistavani reitin juna-asemalta kirkolle mutta eksyin kuitenkin, kun unohdin, että piti kääntyä Akersveienille. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla löysin kuitenkin tietä kysymällä ja etsimällä ensin luterilaisen tuomiokirkon ja sitten sen naapurissa sijaitsevan katolisen vastaavan.


Eksymiseni ansiosta päädyin eräälle torille, jolla irakilaiset myivät mm. huiveja, joista yksi oli suomiväritteinen. Sain sen tingittyä hintaan 69kr vaikka normaalihinta oli 100 kr. (No ok ne ite tarjos mulle alennusta koska olin puolirakilainen ja puhuin heille vain arabiaa:) Mutta tingin yhen kruunun 70stä 69ään:) Lopulta unohdin huivin lentokoneeseen. Toivottavasti löydän sen löytötavaratoimistosta.


Jeg hadde noen timer fritid på fredag (flyet kom til Oslo klokken 12, bussen til Mariaholm reiste klokken 16.45…). På Akersveien befinner seg også Centralteateret der jeg har tryllet en gang for mange år siden… her kan du lese noe om det.


So I met the Danish delegation and some Norwegian locals and we all took the bus to the conference centre Mariaholm where we would be spending the weekend. The weather was beautiful and immediately it became clear that this would be a very refreshing trip in terms of getting fresh air and enjoying the beauties of creation – wonderful views from the bus as well as my room’s window.



Itse leirikeskus muistutti paljon Stella Marisin leirikeskusta, mutta Mariaholm oli vieläkin kauniimpi… vaikka mikään ei korvaa tuulenpuuskan tuntemista ja heijastusten näkemistä elävässä vedessä, koettakaa silti nauttia hieman maisemista siinä määrin kuin ne kuvista välittyvät.




Kapellet i Mariaholm er så vakkert… man kan se og nyte av Guds skapelse… utrolig, ikke sant?:) Der hadde vi messe to ganger, sanger og tilbedelse… + jeg gikk dit noen ganger til å hilse Herren, det var veldig fint.




The actual meetings went pretty well, we shared a little bit about the youth organisations’ situation in our countries. I got inspiration from seeing how far ahead the other countries are (with much more people, of course) and there was talk about common activities especially for young adults… After the official meetings we would go to another house to socialise = drink beer/wine and play silly Danish games about cows etc. On the last night I did some magic tricks too. But all in all the people were nice and everything was cool.


Og hvis feilen den var din, så skal du ju drikke vin!


Sen verran vielä paluumatkasta, että juna oli myöhässä ja lentokone ajoissa – pahasti! Nääs isäni oli varannut minulle lauantain lennolle paikan, vaikka palasin sunnuntaina, ja lento lähtikin 19:10 eikä 20:15. Onneksi seurani oli jostain syystä häippässyt selittämättömästi kotiin pari tuntia suunniteltua aiemmin joten menin kentälle juuri ajoissa, jotta ehdin check-innissä selvittää sotkun ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saada paikan oikeaan koneeseen. Läheltä liippasi. Aamulla oli nääs puolantentti, joten kotiin oli hyvä päästä. Tentti meni muuten oikein hyvin ja ehdin esseenkin kirjoittaa tenttiaikana just ja just.

Jou jou jjjjjoulutunnelmia… ja uuttavuotta!

Sitten on joulu- ja uusvuostunnelmien aika. Jouluaaton vietin ensimmäistä kertaa Pähkinärinteessä mutta suhteellisen perinteisellä porukalla (äiti, sisarukset, täti lapsinensa ja isoäiti, joista 3 viimeksi mainittua ovat ainoita, joiden kanssa olen tietääkseni viettänyt jokaisen jouluaaton elämässäni, hassua kyllä.) Tässä rakas porosiskoni keräilee lautaselleen pöydän antimia…


Vähintään yhtä jouluinen oli myös Sofian koira, Aida, jolle kasvoi oikea pukinparta….


Kaikkein pukkimaisin olin kuitenkin minä, joka koin suoranaisen metamorfoosin…


Joulupöydässä huvittuneina Jari ja Daniel, keskellä jo 85. jouluaan viettävä mumma-mumi-isoäitimme Salme.


Yhdentoista maissa baba-isä tuli hakemaan meidät lapset autolla yökirkkoon, jossa tapasimme myös Danielin, Evyn ja isänsä Antsun. Haimme matkalla myös Munqith-setämme, joten sukua sielläkin riitti. Yöksi tulimme Havukoskelle, jossa vietimme myös rauhassa koko joulupäivän pelien ja llllahjojen sekä loistoruuan merkeissä. Kuvia ei siltä ajalta ole, koska kamera unohtui Pähkinärinteeseen. Mutta myöhemmin otin kuusesta kuvia.


Tapaninpäivänä oli perinteinen sukuilta jälleen Pähkinärinteessä, tosin nyt naapurissa eli kuten aina Harri-enon luona. Pidin jo perinteeksi muodostuneen tietokilpailun (kröhöm kahden vuoden perinne) ja ruuat ja lahjat sekä pukin sekoilut keräsivät jälleen ihastusta, samoin pianonsoitot ja laulut.



Pähkiksestä menin yöksi Myyrmäkeen mummalaan/mumilaan (viittaus lahjaani isoäidille, jossa on em. teksti, kun emme häntä koskaan mummiksi, mummoksi emmekä mummuksi ole kutsuneet), perinteiseen joulunviettopaikkaan. Seuraavan yön vietin taas Pähkinärinteessä äidin luona ensimmäisenä uudessa ”takkahuoneessa” jossa ei ole takkaa. Tässä kaunis kuva kodin vierestä Lammaslammesta, jossa toivon huomenna luistelevani ensimmäisen kerran tänä talvena, koska menen sinne tänäänkin yöksi.


Uutenavuotena olin sitten eri ystävien luona, mutta kuvia on vain Kannelmäen-visiitiltä, mikä sopiikin tähän, koska edellinen kuva on luontokuva, ja luontokuvia ovat nämäkin. Ensin tosin Daniel serkkusiirron tehneen Natalia-tyttöystävän kanssa saavat antaa viitettä siitä, mitä on luvassa, nääs kaunista aurinkoa. Olimme kolmeen pekkaan kivalla kävelyllä ja tein myös löytöjä Kannelmäen kirpputorilta. Mutta nyt kuviin, ja niiden saattelemana toivotan kaunista ja hyvää uutta vuotta kaikille!







Kuvia kotiseudultani eilen ja tänään…

Photos from outside our house yesterday and today…








Toivakka-Laukaa-Jyväskylä 25.-27.7.2008

Viime viikonloppuna olin enolassa Toivakassa. Matkustin perjantaina serkkuni Arin autolla, mukana myös Piia-vaimo ja Mikko-veli eli siis toinen serkku. Saavuimme Arja Korisevan kotikuntaan illalla maailman parhaille pizzoille, minkä jälkeen oli perinteinen sioux-sauna päänpukkauksineen (jonka voitin ekaa kertaa elämässäni:) ja saunalauluineen (Ihanimmat, armahimmat!). Valvoimme ja juttelimme kummitussetäni Timon kanssa kolmeen yöllä kaikenlaisia. Näin myös ekaa kertaa Helenan kuuluisat alpakat. Vihdoin joku, jolla on vielä paljon pitempi kaula kuin minulla:D

Lauantaina lähdimme Timon ja Helenan kanssa Laukaaseen periluterilaisiin pihaseuroihin. Tässä kesäseuralaisia…

ja kuuluisan uimahyppääjä-Puhakan isä saarnaaja-Puhakka julistamassa Sanaa voimallisesti:D Hänellä on vaikuttava villasukkalähetys Venäjän vankiloissa, Kansan Raamattuseuran kautta saanee lisätietoja.

Lopuksi tarjolla oli pullaa, teetä, mehua, kahvia ja makkaraa. Kaunis järvi ja nuotio keskellä ei-mitään (paikalle mentiin monia pieniä ja pitkiä metsäteitä, kaukana kaikesta muusta elämästä ja sivistyksestä, kaupunkilaisen painajainen:D)

Seurojen jälkeen ajoimme Laukaan hautausmaalle, jossa sain ensimmäisen kerran käydä minulle isoäitini kautta hyvin tärkeiden sukulaisten haudoilla. Isoäitini Salmen pikkuveli Raimo kuoli sairauteen 3-vuotiaana viimeisinä kuolinvuoteella lausuttuina sanoinaan ”Portti on auki.” Hänen kuolemansa on isoäitini varhaisimpia ja vaikuttavimpia muistoja. Isoäidin eno Armas Salmenkivi asui Laukaan pappilassa kirkkoherrana samoin kuin isoäidin isoisä Osvald Stenroth, jonka v. 1928 kääntämä teos ”Apostolisten isien kirjat” minulla on tällä hetkellä oikealla puolellani teologisia kirjoituksia varten. Hänen vaimonsa Ninni taas oli isoäitini lapsuudessa äärimmäisen tärkeä henkilö ja olen kuullut hänestä tarinoita koko ikäni. Hänestä on vaikuttava luku isoenoni emerituspiispa Yrjö Sariolan kirjassa Polun kulkijat.

Ja sitten kuuluisa Koivukuja, josta on myös kuultu useampaan otteeseen, sekin on vielä…

Laukaan pappilassa isoäitini vietti lapsuuskesänsä mummin ja vaarin luona. Pappila paloi vuonna 1950 mutta vanha Väentupa on edelleen entisensä, ja siellä isoäitinikin perhe vietti yhden kesän. Äitini ansiosta saimme printattua vastaavan kuvan hänelle lahjaksi ja hän oli siitä hyvin otettu.

Uusi pappila vanhan paikalla ja sen edessä Timo superkamerallaan kuvasotaa leikkimässä ja Helena.

La-iltana kirjoitin puoleenyöhön asti Paavali-kirjaa. Sunnuntaina menin bussilla Jyväskylään kirkkoon ja tapasin ystäväni Justynan ja Farhadin. Näin myös isoäitini ensimmäisen lapsuudenkodin paikan Väinönkadulla.

Palasin Toivakkaan Arin ja Piian kanssa, he olivat olleet ystävien 30-v synttäreillä. Toivakassa otimme tietysti vanhaan tapaan Ilta-Sanomien kymmenen kysymystä eli iltikset tai kyssärit. Timo vanhana tekijänä kysyjänä ja tuomarina.


Autuaan Hemmingin pyhiinvaellus Helsinki-Turku 28.6.-5.7.2008

Lauantaina 28.6. aamulla alkoi toinen suuren luokan katolinen pyhiinvaellus Suomessa reformaation jälkeen kohti Turkua, autuaan piispa Hemmingin piispanistuimen ja pyhäinjäännössäiliön paikkaa keskiaikaista kuninkaantietä pitkin (ainakin suureksi osaksi). Lähtö oli Helsingin pyhän Marian kirkolta ja mukana oli tuplasti enemmän ihmisiä kuin viime vuonna, joten jos sama tahti jatkuu niin hyvä tulee:) Ristiä kantamassa Massimo, joka liittyi seuraan ensimmäisen kahden tunnin ajaksi. Viime vuonna hän suoritti viimeiset 20 km, joten alku ja loppu hanskassa, ens vuonna sitten keskiosa:) Italia-style.

Alla toisen päivän alussa kävelemässä Kirkkonummelta. Mukana messun juuri viettänyt isä Rafal SCJ, joka on saapunut Helsinkiin Jyväskylästä. Hänen kanssaan alkavat myös katoliset nuortenillat syksyllä. Hän kantaa Johannes Paavali II:n Suomen katoliselle nuorisolle vuonna 1989 lahjoittamaa ristiä. Muut vaeltajat vasemmalta Laura Englannista, Juho Suomesta, Eze Nigeriasta, Lydia Filippiineiltä, Ola Puolasta, Sana-lehden kesätoimittaja Ilkka (vain päivän mukana) ja Kinga Puolasta (alun ja lopun mukana).

On the way we saw all kinds of interesting things, including animals such as horses, sheep and a goat. We also smelled pigs. I hope we didn’t smell like pigs, though, although we couldn’t take a shower each day. The accommodations varied, we slept on floors as well as royal (well if not royal at least priestly:) beds. The accommodations were kindly provided by Lutheran parishes on the way. Watch out for sleeping pilgrims!

The weather was mostly good but it varied. In the picture below you can see a strange combination of sunshine and rain – yes, it was sunny and rainy at the same time! Once we got a huge shower from the clouds after a night without a real shower at the accommodation, we were soaked. The last day, which was the longest, 37km, was extremely hot, and due to the fields and lack of forests in that area there was no shadow of shade;) Once I caught a rainbow as well but no treasure was found except perhaps the 20 zlotys Juho found in the middle of nowhere which Ola reacted to with a now famous ”ale jaja, prawdziwe” :D

In Inkoo/Ingå Ola and I found a café in the evening, the one and only one open and suitable for our purposes, i.e. to watch the European football final Spain-Germany, or at least a part of it. I was wearing a Spain t-shirt and since Ola too knew Spanish we were speaking Spanish all the time and having a lot of fun having others smile at us and think we were Spaniards:D We had tikkunekku and celebrated big time when Spain scored 1-0 which was also the final result (we left after the first half).

One of the best things was that the churches on the way were mostly medieval stone churches. That is, they were ”ex-Catholic” and so we felt very much at home celebrating the Mass there in the mornings whenever a priest was able to come. Here Fr. Frans is saying Mass in Karjaa/Karis. In the following photo you can see Pope Gregory the Great on the wall of a presently Lutheran church in Perniö, which is quite nice:) The third photo is from Tenhola/Tenala, where we possibly said the first Catholic Mass after the Reformation.

Then it’s time for the best joke of the pilgrimage. It dates back to last year when Joakim Snygg from Sweden was with us. We walked past a village called Persböle which in Swedish is simply Petersborough but in Finnish it’s very funny, well, basically, Arsborough:D Anyways this year the joke got even funnier because Lydia said I left my brain in Persböle – pronouncing it funnily as [persball]. Well after this Eze made a perfect imitation of Lydia after which everyone was imitating it and at the end we even played a puppet show about it in Halikko. Anyway here it is, and pay attention to the wonderful northern neighbour of Persböle.

We also appeared on the front cover of the local newspaper Västra Nyland – or actually Ola and the Cross appeared on the front cover and the rest of us in the nice lengthy article on our pilgrimage. Last year we appeared in Perniö’s local paper and Seura, this year in Sana and Västra Nyland. I wonder which two papers will be after us next year. Anyways here’s a photo of the article.

Sitten on aika käsitellä suurinta saavutustamme, tai no, ainakin uhkarohkeinta hullutustamme. Viime vuonna tämä maailman lahoin silta vei pidemmän korren, kun heitin metallikimpaleen sen päälle testatakseni sen pitävyyttä, ja metallikimpale putosi suoraan sillan läpi. Tällä kertaa halusimme aluksi vain mennä katsomaan siltaa ja kuvaamaan sitä, mutta sitten yllytyshulluus iski. Silta pitikin heittämiäni kiviä ja muutamia askelia, jolloin ensimmäinen ylitti sillan ainoaa pitkää tukevaa lankkua pitkin. Tämän jälkeen Eze iski jalkansa lahoon kohtaan ja oli vaarassa pudota, mutta selvisi pienellä haavalla. Lopulta kaikki pääsivät yli.

Matkan varrella oli myös paljon paljon paljon mansikoita, joista erityisesti Ola piti hyvin hyvin hyvin paljon. Hän jäi usein keräilemään niitä vaellusjoukon taakse ja otti meidät sitten ripeästi kiinni. Myös kaikenlaisia kukkia oli matkan varrella, ja Juho tietysti valisti vähemmän asiaan perehtyneitä niiden nimistä ja ominaisuuksista. Jotkut kukat päätyivät vaeltajien korvienkin taakse.

Pysähdyspaikat matkan varrella olivat usein myös vaikuttavia. Latokartanon koski ja rauniot olivat ehkä kaikista hienoimmat. Koskessa sai hyvän jalkahieronnan. Kiviä pitkin oli jännittävää hypellä ja kiipeillä. Pysähdyksemme kestivät kymmenestä minuutista pariin tuntiin, yleensä päivää kohti oli kaksi kunnollisempaa pysähdystä. Kaupoista ostettiin eväitä ja ne jaettiin kristillisesti. Joskus ruokaa oli vähän liikaakin. Suuret matkalaukut vietiin autokyydillä seuraavaan majapaikkaan, eväät ja muut päivittäiset tarpeet kulkivat mukana.

Vaelluksen kantavana voimana olivat hetkipalvelukset, joita lauloimme Juhon johtamina useaan kertaan päivässä: Laudes, Sanan rukoushetki, Terssi, Seksti, Noona, Vesper, Kompletorium. Noin klo 7, 9, 9.30, 12, 15, 18 ja 21. Alla olemme Halikon kirkossa, jossa kävelypäivän päätteeksi oli hetkipalvelus. Hetkipalvelukseen kuuluvien psalmien toistaminen ja mietiskely tekee sielulle ja vaellukselle hyvää.

Joskus vaelsimme todella ”keskellä ei-mitään”, kuten allaoleva tienviitta osoittaa. Hahaha. Tästä huolimatta pääsimme Juhon suuntavaistolla tai maantiemuistilla hienosti perille kertaakaan eksymättä (toisin kuin viime vuonna, jolloin päädyimme vanhan rautatietunnelin kautta suljetulle satama-alueelle aitoja ylittämään ja alittamaan…). Juhon hienon järjestelytyön tunnustamiseksi me muut keräsimme päivittäin pieneen vihkoon terveisiä ja kommentteja Juholle päiväkirjatyyliin. Tämä lahja Juholla on kädessään viimeisessä kuvassa, jossa olemme Piikkiössä hetkeä ennen lähtöäni. Kiitos Juho – ja kaikki muut: ensi vuonna mukaan!