Aihearkisto: Matkat

Keski-Suomi ja Savo

Pakko kirjoittaa muutama sana nyt, kun olen lopullisesti palannut takaisin Etelä-Suomeen. Parin kuukauden aikana ehdin tutustua entistä paremmin Toivakkaan ja Jyväskylään sekä uusiin savolaispaikkakuntiin Kuopioon ja Mäntyharjuun. Lisäksi kävin juhannusjuhlilla Keuruulla.

Eräs kohokohta Jyväskylän-kiertelyssäni oli nousu Harjun kukkulalle, josta avautui yllä näkyvä maisema. Jo isoäitini kävi pikkutyttönä kävelyillä tällä kukkulalla. Itse pääsin paikalle professori Tapio Puolimatkan kanssa hyvien keskustelujen saattelemana.

Yllä näkyykin sitten jo Kuopio, jonka savolaisuudesta sain nauttia kokonaisen päivän verran Timo-enoni työmatkan ansiosta. Kävin ”mualiman navassa” eli torilla ja Snellmannin päivän kunniaksi kyseisen miehen kotimuseossa sekä Kuopion museossa, jossa oli mm. Suomen ainoa mammutti. Lisäksi salakuuntelin savoa.

Sitten onkin jo Mäntyharjun vuoro, missä pidettiin sukujuhlat isoäitini serkun Kaarlon 80-vuotispäivien kunniaksi. Kävin hänen kuuluisalla mökillään nyt ensimmäistä kertaa, ja maisemat olivat idylliset, varsinkin, kun matkasimme sinne useilla veneillä, aivan niin kuin vanhaan aikaan kuljettiin.

Juhannuksena ajoimme sitten Veikko-serkun kanssa Ison Kirjan juhannuskonferenssiin Keuruulle, jossa tapasin mm. Veli-Matti Kärkkäisen ja Mosab Hassan Yousefin, Hamasin pojan. Lisäksi ostin hienon T-paidan ja näin päivän aikana sattumalta seitsemän tuttua. Hyvä kokemus.

Sitten oli aika pakata laukut ja sanoa hyvästit Keski-Suomelle. Opin paljon uutta näiden kahden kuukauden aikana, ja ajanjakso jää varmasti mieleeni yhtenä mukavana elämänvaiheena. Samoin kuin Puolasta palatessani, en suinkaan löytänyt tietä suoraan kotiin, vaan tein reitin Toivakka-Jyväskylä-Tampere-Ikaalinen-Tampere-Hämeenlinna-Helsinki-Vantaa. Ikaalisissa sain kuvattua kuuluisan kylpylän.

Tarnów

Toistaiseksi viimeisin matkani kohdistui Tarnowiin, jossa en myöskään ollut ennen käynyt. Tällä kertaa suuntasin Krakovasta itään. Tarnow onkin oikeastaan lähin kunnollisen kokoinen kaupunki Krakovasta katsottuna. Minulle mieluisin paikka oli katedraalin kupeessa sijaitseva kirjakauppa, jossa tein muhkeat ostokset. Kuvassa katedraali, vasemmassa laidassa kirjakauppa.

Keskusaukion katsastamisen ja kebabin syömisen jälkeen löytyi vielä muutama nähtävyys, joista vaikuttavin oli seuraava vanhan synagogan jäännös.

Legnica

Seuraava matkani suuntautuikin sitten vaihteeksi länteen, Legnicaan. Kaupungissa kuvattiin elokuva Pieni Moskova, joka tuli Suomenkin televisiosta sen jälkeen, kun se oli näytetty puolalaisen elokuvan viikolla Helsingissä.

Vietin kaupungissa yhden yön ja tutustuin nähtävyyksiin ja ihmisiin. Ihmisistä lisää myöhemmässä postauksessa, pilvisestä säästä ja ei niin ideaalista vuodenajasta huolimatta pieni maisema/kaupunkikuva on vielä paikallaan:

Jablonka

Seuraava raportoimisen arvoinen matka suuntautui jälleen Krakovasta etelään kohti vuoria, tällä kertaa Jablonkan kylään, jota suositteli puolan kieliopin opettajani puhtaasti kielellisistä syistä. Kylässä nimittäin puhutaan aivan omalaatuista murretta, jota sainkin ilokseni kuulla erään koko elämänsä paikkakunnalla viettäneen mummon suusta.

Mitä maisemiin tulee, kylän suurin nähtävyys oli vanha tuttavani Babia Góra, joka näkyi hienosti kaikessa komeudessaan (ja karmivuudessaan) – tällä kertaa sain onneksi tyytyä kaukaa katselemiseen. Hah, selvisinpäs sinusta!

Katowice-Tyniec

Niin ikään joulukuussa matkasin Katowiceen ystäväni Wojciech Stepienin luokse. Tutustuin häneen Suomessa, missä hän väitteli tohtoriksi musiikkialalta. Nyt pääsin näkemään hänen oman opistonsa, Katowicen musiikkiparatiisin, ja liittymään muiden muusikkojen seuraan retkelle Tyniecin benediktiiniluostariin.

Tyniecissä näin elämäni ensimmäiset aidot benediktiinimunkit ja sain todistaa apotin musiikkituntemusta ja tovereitteni innostumista yhteisistä harjoituksista. Lisäksi kävimme tietysti luostarin kirkossa ja kaupassa, josta sain ostettua hyvää luostariolutta sekä tuliaisia Suomeen, sillä joululoma oli jo lähellä…

Babia Góra

Taas on vierähtänyt aivan liian kauan viime postauksista ja onkin aika päivittää matkakertomuksia Puolasta. Olen 3 kk jäljessä, joten jatkan samaan malliin kuin edelliset lyhyet postaukset: pari kuvaa ja pari kommenttia. Ensin on palautettava mieleen Karpaattien kauhu Babia Góra eli Ämmänvuori. Sinne kiipesin itsenäisyyspäivän aattona 5.12. muutaman puolalaisen ystävän kanssa.

Ainoa ongelma vaan että 1700 metrissä tuuli pirusti ja oli helkkarin kylmä. Se aiheutti näppien jäätymisen ja kivuliaan tuskan. Enemmän voi lukea uusimmasta (maaliskuu 2011) Askel-lehdestä, jossa seikkailukertomukseni julkaistiin. Lopulta pääsin onneksi turvallisesti takaisin alas turvaan ja lämpimään. Suomen korkeintakin korkeampi huippu valloitettu!

Zakrzow & Kalwaria Zebrzydowska

Viimeisin matkani tähän asti oli viime viikonloppuna, kun lähdin dominikaanien Pomaranczarnia-nimisen tyttö-poika-ryhmän kanssa tutustumisretkelle Zakrzowiin, jossa oli hyvä mökkilomamajoitus (kuva yllä). Ohjelmassa oli tutustumisleikkien, ruokailujen, rukousten ja hauskanpidon lisäksi pyhiinvaellus Kalwaria Zebrzydowskan mariaaniseen pyhäkköön, josta kuva alla. Kävely kesti tunnin per suunta. Sen jälkeen paikat olivat kipeinä, mutta hyvä on välillä urheillakin. Itse asiassa eilen pelasinkin ensi kertaa Puolassa tennistä.

Swarzedz & Swiebodzin

Puolan itsenäisyyspäivän halusin ehdottomasti viettää vanhempien tuttavieni kanssa enkä missään opiskelijapiireissä. Siispä suunnistin Swarzedziin vanhojen ystäväperheiden (Stolpet, Dymalskit) luo. Söimme hyvät illalliset ja kerroimme kuulumisia kuluneelta vuodelta ja muistelmia menneiltä ajoilta. Alla Stolpet ja minä.

Lauantaiaamuna ystäväperheiden vanhat herrat olivat valmiita lähtemään kanssani Swiebodziniin katsomaan upouutta maailman suurinta Jeesus-patsasta, joka on muutaman metrin Rio de Janeiron Kristusta korkeampi. Paikka on aika satunnainen, keskellä ei-mitään, mutta tulipahan turisteiltua. Alla minä ja hra Dymalski.

Poznan & Wroclaw

Pitkän viikonlopun ansiosta pääsin käymään kahdessa vanhassa ja kauniissa kaupungissa, Poznanissa ja Wroclawissa, joista jälkimmäisessä en ollut koskaan vielä kunnolla päässyt käymään. Nytkin ehdin olla vain kolme tuntia, mutta näin olennaisen ja olin otettu! Ensin kuitenkin kuva Poznanin katedraalista, jossa tapasin Irakista vierailleen Kirkukin arkkipiispan. Vasemmalla isä Pawel, oikealla arabiaa osaava puolalainen Bartek.

Nyt on sitten Wroclawin vuoro. Huomatkaa, että kuva on otettu vähän ennen marraskuun puoltaväliä:) Olin aivan otettu monista upeista kirkoista, kauniista luonnosta ja vanhasta kaupungista. Kaiken kukkuraksi pääsin vielä seuraamaan ilmaista konserttia. Palasin Krakovaan ystäväni autokyydillä mukavassa seurassa.

Nowy Targ & Lopuszna

Seuraava matka kohdistui Nowy Targiin (Uusi Tori), joka on oikeasti hyvin vanha kaupunki, górale-kansan eli vuoristolaisten pääkaupunki (joka heille on yksinkertaisesti ”kaupunki”, ”miasto”). Siellä on ystäväni Pawelin koti, joten sain viettää siellä kulttuuriviikonlopun. Kävimme tietysti torilla ja söimme paikallista ruokaa. Maisematkin olivat nättejä.

Pääsin myös käymään lähikylässä Lopusznassa, jossa on kuuluisan paikallisen filosofin, isä Józef Tischnerin hauta. Tischner on tunnettu koko Puolassa mm. górale-murteella kirjoittamastaan filosofian historiasta. Tänään löysin kirjan pohjalta tehdyn TV-sarjan DVD-versiona. Tak naprowde na pocatku wsedy byli gorole…