Porvoon popotus, Marian maattomuus ja Sakrekööriläisten satkut

Noniin vihdoin taas saadaan jotain kirjoitettua teille, oi armaat lukijat (ootte tekin ihme porukkaa kun tällasia juttuja viittitte seurata). Viime perjantaina heräsin klo 4 kyllä klo NELJÄ AAMULLA käääk mennäkseni Porvooseen sijaiseksi samoin kuin ennen kesälomaa. Ekalla tunnilla oppilasta ei tullut, tokalla tunnilla oli yksi, kolmas peruttu ja viimesellä 1 ajoissa ja 2 myöhässä:) Kun lähdin ekasta koulusta tokaan, unohdin takkini sisälle. Palasin sisään ja kun löysin tien ulos labyrinttisesta koulusta, huomasin ettei minulla ollut taaskaan takkia mukana, joten palasin taas hakemaan sen.

Olin viettämässä vapaita tunteja Porvoonjoen rannalla kirjaa lukien kun yhtäkkiä kuului pläts ja tunsin jonkin hiponeen hiuksiani. Keskellä kirjan sivua oli iso lokinkakkaklöntti! Eipä osunu lällällää! Läheltä liippas tosin…onneksi penkillä oli vettä sateen jäljiltä ja sain sillä poistettua kakan kirjasta, ja kesä kuivasi minkä kastoi. Yritin myös 3 kertaa mennä risteilylle joelle, sen piti maksaa vain 6 euroa ja lähteä joka tunti, mutta olin joka kerta ainoa paikalla eikä sitä haluttu järjestää yhden takia. Sainpa kuitenkin ihailla jokea rannalta ja sillalta.

Bussiasemaa etsiessäni harhailin hieman pitkin Porvoota (tietysti väärällä puolella jokea:) ja näin hauskan kirjoituksen seinässä. Mikä tulee? Valtakunta vai sade? :)

Lauantaina oli vuorossa hiippakuntajuhla Stella Marisissa. Porvooseen klo 4 herääminen onnistui, mutta tällä kertaa nukuin n.7 aikaan kahden herätyskellon ohi muistamatta herättyäni kummankaan soimista. Pääsin Stellikseen isän kyydillä klo yhdeksi. Alla ohjelmassa kaunista kuorolaulua.

Stelliksessä näkyi tuttuja tuttujen perään, kaikkialta hiippakunnasta, ja ihmisten tervehtimisessä meni lähes koko aika. Kun tervehti yhtä, näki toisen, ja kun tervehti toista, näki kolmannen, jne, kunnes kohta piti jo lähteä pois. Mutta uusia mukavia tuttavuuksia saatiin ja olihan yhteiseen hartauteenkin aikaa, kun kerran vietettiin Marian taivaaseenottamisen juhlapyhää.

Jeesus-pappi isä Peter Turusta.

Tapasin myös dominikaaniseminaristeja Ruotsista ja Norjasta, oli kiva harjoitella skandinaavisia kieliä ja keskustella nuorten pohjoismaisten papeiksi aikovien katolilaisten kanssa.

Tämän kuvan nimi on Ursuliinit pellolla.

Takaisin tullessa pääsin käymään lapsuuteni mäkkärissä Tikkurilassa, mieleen tuli paljon muistoja. Joskus ihan pienenä vietin täällä jopa synttäreitäni:)

Tänään sunnuntaina kirkossa oli historiallinen hetki monestakin syystä. Pyhän sydämen papit viettivät 100-vuotisjuhlaansa (sitä vietettiin tosin jo Stelliksessäkin) ja siksi messussa olivat kaikki Suomen SCJ-papit sekä monia ulkomaalaisiakin vieraita, sääntökunnan esimiehiä jne. Merkittävin tapahtuma lienee kuitenkin ollut isä Jan Aartsin ja piispa Józef Wróbelin esiintyminen samassa messussa.

Messun jälkeen piispa ilmoitti virallisesti kaikille, että hän on päässyt sovintoon isä Jan Aartsin kanssa ja kumonnut hänen pastoraalista työtään Suomessa koskevan kiellon. Kirkkokansa puhkesi raikuviin aplodeihin ja bravo-huutoihin (vaikka kuulin myös kommentin ”päästi käärmeen takaisin paratiisiin” ;D), ja voimmekin iloita uudesta alusta ja toivoa täydellisempää ykseyttä hiippakunnassamme.