Eilen olin Lahdessa ekumeenisella vaelluksella ja sitä ennen tilaisuuden tullen myös sight-seeing-kierroksella, mistä kiitokset Anulle, joka paikallisena ja minut kutsuneena osasi näyttää juuri oikeat paikat. Ennen Lahden-kuvia näytän kuitenkin jotain vallankumouksellista. Olin ennen Lahteen lähtöä sijaisena Roihuvuoren ala-asteella 2 tuntia. Oppilaat eivät tosin ilmestyneet paikalle, joten tein muita asioita, mm. luin seinällä olevat 100 syytä sotaa vastaan ja rauhan puolesta. Numero 32 oli niin mullistava, että oli pakko ottaa kuva ja tiedottaa siitä näin julkisesti. Sodat varmasti loppuvat heti tämän oivalluksen ansiosta.
Sitten Lahteen. Anu, joka on siis Lahden katolilaisia, tuli asemalle vastaan klo 2, jolloin junani saapui. Ostin tosin tyhmänä kalliimpaan junaan lipun ja vielä Helsingistä, vaikka olisin voinut mennä halvemmalla Tikkurilasta. Tuplamoka, mutta kuten kohta ilmenee, se korvautui myöhemmin:) Tässä ensimmäinen Lahti-nähtävyys, marskipatsas:
Käytyämme Anun sukulaisilla syömässä pullaa ja juomassa mehua (ihmisten tapaaminen on aina parasta matkailussa:) menimme jonnekin kivalle ankkalammelle, josta seuraavassa pari kuvaa:
Sitten menimme Sibelius-taloon, jossa Lahden sinfoniaorkesteri soittaa joka torstai. Tämän jälkeen kävimme kahvilassa sataman tuntumassa, heikosta säästä huolimatta sain muutaman mukavan kuvan idyllisenoloisesta paikasta:
Sitten alkoi itse ekumeeninen vaellus. Ensimmäinen kirkkopysähdys oli ortodokseilla, jossa oli
perinteinen ortodoksinen rukouspalvelus aina yhtä vetävine lauluineen…
Ortodokseilta kävelimme vapaakirkolle, josta matka jatkui luterilaiseen Ristin kirkkoon… kuten kuvasta näkyy, ikähaitari oli suuri, lapsista mummoihin ja vaareihin oli porukkaa liikkeellä inhottavasta tihkusateesta huolimatta…
Luterilaisessa kirkossa myös katolilaisilla oli oma vuoro. Sain pitää pienen alustuksen ekumeniasta, ykseyteen pyrkimisestä ja lakkaamattomasta rukouksesta sen puolesta (ja muutenkin), pyhyyteen pyrkimisestä jne, ja johtaa pienen rukouksen. Tämän jälkeen neokatekumenaalit lauloivat (kitaroineen lut.kirkossa!:) ”Menkää ja ilmoittakaa veljilleni” – linkki alkukieliseen versioon:) Mummojen ja vaarien sisäistä reaktiota katoliseen osuuteen voisi kuvata ilmaisu ”lievä sokki”;) Luterilaisen rukoushetken jälkeen menimme srk-saliin, jossa pääsin paremmin tutustumaan Lahden mahtavaan katoliseen poppooseen. Esp. neokat. perheellä on lähes 10 lasta, joista eräs tyttö kertoi minulle innokkaasti lasten ikiä ja syntymäpäiviä ja poseerasi nätisti:) Kolmannessa kuvassa paikallinen lut. pastori, vaelluksen johtaja.
Sitten pitää kertoa hauska juttu. Anu vei minut jo aiemmin iltapäivällä tapaamaan katolisia musiikinopettajia – tiesin molempien asuvan Lahdessa mutten osannut yhdistää enkä ajatella heitä, joten oli erittäin hauska yllätys tavata heidät molemmat peräkkäin (töissä hyvin lähellä toisiaan). Toisen heistä poika on tuttuni ja hänet satuin näkemään kadulla (ja Lahti on suht iso – 99 000 asukasta)! Toinen opettaja oli puolalainen Jerzy jonka olen aina tavannut sattumalta – Masalassa neokat. viikonlopussa, sitten Stella Marisissa ja sitten lentokentällä, kun palasin Syyriasta. Nyt taas yllätyimme toisemme nähdessämme ja saimme kutsun iltavisiitille vaelluksen jälkeen. Oli ihan Puolan pyhiinvaellusten tunnelma kun vaelluspäivän jälkeen oli mukava puolalaishenkinen koti ja tarjoilut odottamassa:) Söimme hyvää Stollen-kakkua:)
Junaan tuli tietysti hieman kiire ja Anu joutui jättämään meidät rakkuloiden vuoksi (vaellus teki tehtävänsä) ja kiiruhdimme Jerzyn kanssa asemalle. Lippuluukku oli kuitenkin jo kiinni eikä minulla ollut muuta kuin Visa Electron. Kauhistuin kuullessani vasta junassa, ettei se käykään. Onneksi minua ei heitetty Mäntsälässä ulos (”jos mä lähden lahteen, joudun Mäntsälään”:) eikä Haarajoellakaan, vaan sain poistua junasta Keravalla (3.pysäkki) ostamaan lippua. Mutta näin sain 3 etua: minun ei tarvinnut maksaa väliä Lahti-Kerava ollenkaan, 2) Keravalta suora junayhteys Koivukylään, joten säästin aikaa, ei tarvinnut mennä Tikkurilan eikä Helsingin kautta, ja 3) täten säästin myös rahaa, Kerava-Koivukylästä sai vielä opiskelija-alennuksen ja maksoin Lahti-Koivukylä lähes ovelta-ovelle-matkasta vain 2,60e!:)
Pe-aamuna eli tänään piti taas mennä sijaiseksi, tällä kertaa Tehtaankadulle. Tunnit menivät OK ja sitten pääsin naapuriin eli katedraaliimme, johon Anu oli kutsunut minut puoli 11. Ongelma oli että muistin sen olevan 11.30. Kyse oli Wenzel Hagelstamin visiitistä arvioimaan taidehuutokaupan esineitä. Olen huutokaupassa ”maskottina”. Onneksi pääsin jo klo 10 joten menin tuntia ”aiemmin” -eli just oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan. Kuvassa Anu oikealla, Wenzel vasemmalla.
Taidehuutokauppa on srk-salissa la 9.2. klo 10 eteenpäin, jos jotakuta kiinnostaa. Siellä on paljon modernia shittiä mutta myös hienoja ikonimaisia maalauksia ja kaikenlaista sekalaista taidetta ja kai antiikkiakin. Iltapäivällä menin vielä sijaiseksi Oulunkylään, jossa 3 kärpästä yhdellä iskulla – sain lainattua tarvitsemani kirjan kirjastosta ja tehtyä sukulaisvisiitin Sari-tädille, joka tarjosi maukasta soppaa ja mukavaa juttuseuraa.
Tässä vielä hupaisa video loppukevennykseksi elokuvasta Rentun Ruusu:D
Emil Anton 
Millaista on läntinen lakkaamattoman rukouksen perinne? Samanlaista kuin idässä so. Jeesuksen rukousta?
ei se välttämättä ihan samanlaista ole, vaikka ei toikaan oo poissuljettu juuri katselin Wilfried Stinissenin Kristillinen Syvämietiskely-kirjan sisällysluetteloa ja siellä oli otsikkona Jeesus-rukous… en oikein suoranaisesti tiedä läntisestä perinteestä tässä suhteessa pitäisi tutustua pyhien hengellisyyksiin enemmän, oma käsitykseni on ennen kaikkea koko elämän ja kaiken tarjoamista ja omistamista Jumalalle ja täten rukoukseksi muuttamista, sekä erilaisten lyhyiden rukousten lausumista sekä luonnollista keskustelua Isän kanssa…
Haa, tuttuja paikkoja! :) Lahden ortodoksinen kirkko on siitä jännä paikka, että olen käynyt siellä ensimmäisen kerran sekä ortodoksisessa liturgiassa että katolisessa messussa. Ortodoksisessa liturgiassa äidin kanssa ja katolisessa messussa koulun kanssa. Ainakin aikaisemmin katolilaisilla oli tapana viettää siellä silloin tällöin messua. Oma alttari vain keskelle kirkkosalia ja siihen eteen penkit kirkon seinustoilta (nykyään siellä muuten taitaa olla tuolit eikä penkit…).
Jep näin on! Kiva!
Hei Emil, mainitsemassasi ja kuvaamassasi perheessä oli heitä tavatessasi kyllä vain seitsemän lasta. Kahdeksas eli Tomás syntyi 25.1. mutta kymmeneen on edelleen vähän matkaa :)
Hei hei ja kiitos kommentista, hienoa että Tomás on syntynyt! Sanoinkin ”lähes” 10 ja siihen on tosiaan ”vähän” matkaa enää:D Mun pitää muistaa näyttää sulle se video sieltä sit ku tuun sunnuntaina 10.päivä! E