No niin sitten yritetään saada Syyrian-matkakertomus loppuun. Jos viime postaus on luettu huolellisesti, ei liene ongelma ymmärtää, missä olen ollut, jos kerron käyneeni syyrialais-katolisessa messussa, josta kuva alla. Se on isäni kotiriitus ja siinä mielessä omaa perinnettäni, jota en ole tuntenut. Tunsin heti oloni kotoisaksi ja ihastuin ko. liturgiaan, jossa eräänä erikoisuutena allakin näkyvä proskomidi (vrt. lännen offertorium) kädet ristissä:
Jälleen osoitus Syyrian vieraanvaraisuudesta ja erilaisuudesta: kirkon takana oli piispa vaatimattomassa huoneessaan eikä hänellä tuntunut olevan minkäänlainen kiire – oli täysin mahdollista kävellä sisään ja jutella hänen kanssaan. Keskustelimme hieman interkommuuniosta yms. ja lopulta otimme yhdessä kuvan ulkona:
Päivemmällä lähdin erään egyptiläis-irlantilaisen helluntailaisen naisen matkaseuraksi Ma’loula-nimiseen kylään, jossa puhutaan edelleen Jeesuksen äidinkieltä, arameaa. Paikka oli vaikuttava ja kaunis – katsokaa itse ja ihailkaa
Kävin Syyrian vanhimmassa kirkossa (300-luvulta), jossa ei saanut ottaa kuvia (minkä sain
tietää vasta tämän kuvan ottamisen jälkeen;)
…sen jälkeen kävelimme yhdessä belgialaisen turistiryhmän kanssa p.teklan alueille, ja matkan varrella pääsi ihailemaan seuraavannäköisiä maisemia…
Legendan mukaan Tekla oli pakanaperheen kristityksi kääntynyt lapsi, jonka pakomatkalla kallio halkesi hänen edessään niin että hän pääsi karkuun. Tätä pitkin kävelimme toisessa kuvassa näkyvään paikkaan, jonne kiivettyämme emme tienneet kuinka päästä takaisin alas loukkaantumatta:p… Näytin mallia ja liu’uin alas varovasti ja päätin laskun telemark-alastuloon ja belgialaisten aplodeihin:)
Iltapäivällä matkasin vielä perheeni kanssa katsomaan toista väitettyä Paavalin kääntymispaikkaa. Tätä paikkaa pitää hallussaan Venäjän ortodoksinen kirkko, kumma kyllä. Ensimmäisessä kuvassa kirkko näkyy kaukaa tien varressa. Matkalla saimme taas todistaa Syyrian liikenteen yllätyksellisyyttä – vastaan tuli erikoinen pikku sekalauma…:)
Sjiinä ljukjee vjenjäjäksi ieettä…
Ja alla isäni Paavalipatsaan kanssa…
Kaunis ikoni Paavalin kääntymisestä ja vastapäisen risti-ikkunan värikkäitä heijastumia…
… sekä elämäni ensimmäinen oliivinpoimintaoperaatio:)
Seuraavana päivänä suuntasimme pidemmälle reissulle. Pysähdyimme ensin jättiläismäiseen linnaan, jota olivat käyttäneet ensin ristiretkeläiset ja myöhemmin muslimit. Suomi-paitainen turistimme ensin linnan ovella…
…ja sitten hieman ylempänä…
…sitten kuvaamassa isää seuraavassa kerroksessa…
…sitten italialaisen turistin kuvaamana vielä ylempänä…
…ja sitten niin ylhäällä kuin pystyy:)
…sitten koko linna kauempaa kuvattuna:
…ja sitten vielä kauempaa vielä komeammassa loistossaan:
Linnalta jatkoimme matkaa muutaman luostarikirkon kautta Tartuzin rannikkokaupunkiin. Menimme suomeksi sanottuna rannalle. Isäni pulahti heti houkuttelevan kauniiseen mereen:
Minä sen sijaan piirtelin rantahiekkaan…
Paluumatkalla kävimme Humsin kaupungissa, Syyrian kolmanneksi tärkein kaupunki, joka on myös äärimmäisen vanha. Siellä vierailimme muun muassa tässä Syyrian ortodoksisessa (”monofysiitti”) kirkossa, jossa vuonna 1953 löydettiin vanha kirja, jossa oli ohjeet Neitsyt Marian vyön piilopaikan löytämiseksi. Ohjeiden mukaan vyö löytyikin ja sitä pidetään nyt esillä tärkeänä reliikkinä tässä paikassa, jossa kristityt kokoontuivat jumalanpalvelukseen jo 50-luvulla eli aivan apostolisella ajalla. Nykyinen kirkko on tietysti paljon myöhempi. Alla ensin kirkko ja sitten kuuluisa pyhäinjäännös eli Marian vyö:
Kaupungissa on myös kuuluisa moskeija, jossa lepää Muhammedin toveri ja islamin alkuaikojen suuri taistelija.
Ulkopuolella kökötti aika erikoinen näky: ihka oikea kameli! Kun yritin silittää sitä, se yritti puraista, joten tyydyin kamelin matkimiseen itse otuksen takana…
Seuraava päivä oli hieman rauhallisempi. Kävimme damaskoslaisessa ”valintatalossa” ostamassa ruokaa…
Naisväen valmistaessa ruokaa kävimme isän kanssa kurkistamassa, miltä näyttää armenian apostolis-ortodoksinen kirkko. Siellä oli juuri alkamassa kastetilaisuus. Hienolta näytti.
Sitten kävimme Soufanieh-nimisessä kaupunginosassa Myrna-nimisen naisen luona, jossa on kuuluisaksi ympäri maailmaakin tullut mariaaninen ihme- ja pyhiinvaelluspaikka. Lisää tietoa Myrnalle tapahtuneista ihmeistä, ilmestyksistä ja niiden vaikutuksesta englanniksi esim. näistä lähteistä
Takaisin majapaikassamme, joka muuten näytti tältä… (tai siis se kirkko-osa, rakennus jatkui sivulle hostelliksi)
…otimme kuvan koko perheestä…
…ja taas maailma on pieni: ilta- ja yövahtimestarina toimi sudanilainen mies, jolla on ystävä Suomessa, jonka eräs toinen tuntemani sudanilainen Suomessa tunsi. Hän asui Kuopiossa, mutta nyt kun soitimme hänelle, hän kertoi muuttaneensa Vantaan Koivukylään eli kilometrin päähän kodistani. Aikamoista. Ehkä tapaamme piakkoin.
Yllä oikealla siis kyseinen sudanilainen John. Mutta nyt ihmettelette jo varmaan, missä ovat tämänkertaiset englantihupimme… no, tottahan toki parhaat palat on jätetty loppuun, tässä ensin postilaatikko, jossa kirjeet ovat tehneet vallankumouksen ja tukahduttaneet postikortit:
ja sitten lentokentällä virallinen turvallisuusilmoitus, lue sekä punainen että valkoinen teksti:)
Lentokentältä emme kuitenkaan päässeet kotiin, koska Air France oli tehnyt lakon ja kaikki Pariisin-matkaajat siirrettiin muihin koneisiin, mukaan lukien meidän Wienin-koneeseemme niin, että kone oli 23lla ylibuukattu. Palasimme majatalolle ystäviemme iloiseksi yllätykseksi ja yritimme seuraavana aamuna uudestaan. Sitä ennen sain kuitenkin tilaisuuden osallistua nuortentapaamiseen, jota fransiskaaninunna veti. Sain jakaa kokemuksiani ja esittää taikatemppuja, josta pidettiin kovasti. Tein niitä myös ulkona uskonnonopetukseen vapaapäivänään tulleille lapsille, minkä seurauksena he hetken päästä hyppivät ikkunani ulkopuolella huutaen ”please come”.
Seuraavana päivänä sitten pääsimme lentokoneeseen, vaikken vieläkään käsitä, miten se tapahtui, koska koneen piti olla ylibuukattu kymmenellä! Ikkunasta sain viimeisen kuvan, johon sain mukaan Syyrian lipunkin… viimeinen vilaus Syyriasta…
Alhamdulillah!
Emil Anton 
Hei Emil! Sullahan saattoi olla oikein antoisa ja hupaisa matka (mikä koske englanninkielen käännökset) Syyriassa. Tekisi mieli itsekin käydä siellä joskus. Siellähän on niiin paljon vanhoja paikkoja jotka liittyvät meidän uskoomme. Se Tekla saatta muuten olla sama Ayia Tekla jonka hauta on Kyproksella Ayia Napassa. Kypros on minun favoriitti, ja kävin A.Teklan haudalla pyörällä kolme vuotta sitten. Lähetän sulle kuvia e-mailitse. Lämpimiä terveisiä ja tapaamisiin! Kati
Kuin David ja Goliath sen syyrialaiskatolilaisen piispan kanssa! ;)
Syyrialaiskatolilaisessa messussa pappi näyttää olevan alttarin takana kansaan päin. Mahtaakohan tuo olla Vatikaani II:n jälkeinen muutos, joka on ulottunut sinnekin, vai onko syyrilaisessa perinteessä ollut tuollainen käytäntö jo sitä ennen?
Armenialainen alttari näyttää olevan samanlainen jännä porrasalttari kuin niissä armenialaisissa kirkoissa, joita näin kesällä Armeniassa (ja kerran sitä ennen myös Pietarissa). Taisi olla myös samanlainen ”teatterinäyttämö” esirippuineen? :)
Joissain vanhoissa armenialaisissa kirkoissa on muuten samanlainen ikonostaasi kuin meillä ortodoksisessa kirkossa, mutta alttari on jossain vaiheessa siirretty sen takaa olevasta huoneesta, joka käsittääkseni on jäänyt tyhjäksi, ja asetettu siihen ”kuninkaanovien” eteen, ja sen takana oleva kuninkaanovien aukko on täytetty jollain sopivalla alttaritaululla tai krusifiksilla. Uudemmissa se alttari on sitten suoraan takaseinää vasten niin kuin ennen Vatikaani II:ta myös latinalaisessa perinteessä.